maanantai 2. marraskuuta 2015

Saako tästä edes tykätä?

Marraskuun kunniaksi yritän hauskan huntu hartioilla kevyesti keskellä päivää kirjoitella paljon. Aloitan sisällön erittelyllä.

Tykkään Facebookissa sivusta Taidevandalismi, jossa tänään oli ilokseni käsitelty käsityönopetusta. Alla olevaan Albert Edelfeltin maalaukseen oli liitetty teksti "Rättikässä on julma ja epätavallinen rangaistus. Suojelkaa Suomen lapsia." ja kuva oli julkaistu saatetekstillä "Nyt ommellaan kersat karmea anorakki. Kankaan värivaihtoehtoja on kaksi."

'The Boys' Workhouse, Helsinki' by Finnish artist Albert Edelfelt, 1885
Albert Edelfelt 1885. The Boys’ Workhouse, Helsinki. Kuva Wikimedia commonsista.
Nyt, yhdeksän tuntia kuvan julkaisun jälkeen kuvasta on tykännyt 1068 henkilöä (sisältäen minut).  Kuva on jaettu 97 kertaa ja siinä on yhteensä 29 kommenttia. 20:ssä kommentissa viitataan jollakin tavalla lapsuus/koulu/opiskelumuistoihin.

 Neljässä kommentissa mainitaan (virkattu) pannulappu.

 Seitsemässä kommentissa mainitaan ompelu, tai jokin ommeltu vaate. Mainittuja vaatteita ovat yhä (metsätyö)käytössä oleva anorakki, valmistuneet farkut, paitapusero joka ei valmistunut, koska sitä piti purkaa niin paljon, kamalat housut joita ei ole käytetty, sekä laatikkomainen telttayöpaita.

Neulonta mainittiin seitsemässä kommentissa. Neulottuna tuotteena mainitaan useimmiten sukka, mutta myös lapaset. Mitkään neulotut tuotteet eivät kommenttien mukaan pääasiassa valmistuneet.

 Kolmessa kommentissa kerrotaan tai viitataan suunnitelman muuttumiseen kesken kaiken(tai loppujen lopuksi): patalapusta tulikin hiiri, sukasta enkeli, sukkien sijaan voi tehdä säärystimet.

 Kommetoijista kaksi kertoo olevansa vasenkätisiä.

Opettajien sanomisia: "Vika istuu koneen ja tuolin välissä" (kun pyydettiin apua ompelussa), ja  "Oletko kaikissa aineissa yhtä huono?"

Niin, saako tästä edes tykätä, kun on (henkisesti) käsityönopettaja (ilmankos gradu edistyy niin hitaasti, kun henkisesti olen jo aivan valmistunut)? Itseasiassa olin vähän järkyttynyt jo silloin kun huomasin, että Suomen käsityönmuseon Koulukäsityön muistiverkossa oli "koulukäsityötraumojen purkugeneraattori" tai muu sellainen, jossa minusta selvästi viitattiin koulukäsityötraumoihin. Nyt kun katson sivua, siellä onkin vain Tumpelo-peli, jossa "voit alkaa virtuaalikäsityön sankariksi" ja kirjata nimesi "entisten tumpeloiden listaan". Mie kyllä epäilen, että tuota sivua on muutettu, kun minun mielikuva trauman mainitsemisesta on niin vahva. Muistan, kuinka silloin oikeasti pysähdyin miettimään käsityönopettajuuden menneisyyttä ja nykytilaa. Minua suretti, kun ajattelin, että asia joka on minulle yksi tärkeimmistä asioista, tarkoittaakin toisille häpeää ja tuskaa.

Nyt lähtis jo erittelystä analyysiksi, joten lopetan tällä kertaa tähän. Muuten menee taas siihen, etten saa mitään julkaistua, kun hion ja mietiskelen loputtomiin asti. Mutta kommentoikaa, jos herää ajatuksia. Ehkä jatkan toiste (kun se gradukin käsittelee osittain käsityönopetuksen historiaa).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.