lauantai 18. kesäkuuta 2016

Tehty työ

Viime kesänä ostin ihan ensimmäistä kertaa ohjeen Ravelrystä. 
Se oli Kate Daviesin Hap for Harriet
koska Kate Davies on ihana, ja huivia teki mieli neuloa. 

Ostin luksuslankaakin sitä varten. Punainen oli mulla mielessä, 
mutta lankakaupan punaisten lankojen valikoima ei iskenyt. 
Varasuunnitelma oli ehkä jokseenkin sellainen, että jotain lankaa 
joka tuo hyviä juttuja mieleen. 

No Madelintosh on luksuslankojen joukossa jotain kulttisuosiota nauttiva,
 ja niillä on lankalaatu, jonka nimi on prairie. 
Voi kuulkaat, miehän tykkään preeriasta, 
niin sehän on erittäin looginen syy ostaa juuri tätä lankaa niityn värisenä.



Hap for harriet Madelinetosh prairiesta oli hyvää neulottavaa. Kesä meni mukavasti. 
Mutta sitten huivi tuli valmiiksi ja ohje antoi ymmärtää, että nyt se 
pitäisi sileyttää nuppineulaamalla joka ikinen nirkonnypykkä alustaan. 

Ja vaikka muuten pystyn kyllä olemaan piittaamatta mistään ohjeista pätkän vertaa, 
niin en tiedä miksi kompastuin tähän. 

Puolen vuoden päästä mainitsin asiasta ja Kutimoiva Liina lausui: 
"Jos kohta liotus on minusta taktiikoista paras joka tapauksessa 
eikä enempää voida keltään vaatia." 



 Viittasin nuppineuloille kintaalla, ja huivi on toiminut oikein hyvin 
omassa elementissään, 
eli useimmiten kaulan ympäri kiedottuna. 


(eri asia tietysti jos haluaa vaikka asetella huivin pöydälle, 
jonka ympärille on kutsunut teräväkielisiä syynääjiä, 
mutta tuollaiseen tilanteeseen en kyllä ehdoin tahdoin itseäni aseta, 
kun voihan kutsua myös mukavia ihmisiä.)



Aloin tehdä toista samanlaista Handun Gimallelangasta. 


Vähän oli mielessä yksi syntymäpäivä - joka nyt on jo ollutta ja mennyttä -
 mutta tärkein syy ehkä kuitenkin oli se, että piti saada tehdä käsillä töitä. 


Se on liikuntaa sielulle, mielelle ja aivoille. 
Voi jumiuttaa hartiat, 
mutta pitää henkisesti koossa vaativissa olosuhteissa. 


Ja mie neuloin neuloin neuloin
 ja lanka alkoi olla lopussa 
vaikka huivi on vasta puolessa välissä,
ja olis voinut ottaa paksummat puikot, 
ja keksin varasuunnitelmia ja muutin niitä
 ja neuloin neuloin neuloin. 

Sitten laitoin lepäämään. 

Ja eilen purin kaiken. 



Työ oli tehty. 
Käsityö. 


Ei siis mikään produkti, vaan se työ joka tapahtuu sisällä. 


Se henkinen liikunta, kun kädet ja aivot toimivat yhdessä ja hyvällä tavalla kuormittavat mieltä. 



Niin paljon sain viettää hyvää aikaa neuloen! 
Ja lisäksi edelleen on ihana luksuslanka käytettävissä uusiin projekteihin!