sunnuntai 17. tammikuuta 2016

135-vuotias Helsingin käsityönopetus

Tänään 17. tammikuuta vuonna 1881 aloitti toimintansa Helsingin Käsityökoulu, joka lukuisten eri nimien ja vaiheiden jälkeen tunnetaan nykyisin käsityötieteen ja käsityönopettajan koulutuksena, joka toimii Helsingin yliopiston käyttäyttymistieteellisen tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksella.
Työskentelin viime vuonna Helsingin Yliopistomuseossa käsityötieteen kokoelman parissa. Vuosi oli antoisa ja tutustuin moniin ihmisiin, joihin olin aikaisemmin törmännyt vain silloin tällöin kirjan sivuilla. Yksi heistä oli Sophie Snellman (s.1855). Hän oli Helsingin käsityökoulun ensimmäinen taideompelun ja kudonnan opettaja, joka työskenteli 38 vuotta ja kuoli pian tehtävästään luopumisen jälkeen vuonna 1919. Katri Laine kertoo historiikissa "Helsingin käsityökoulu 1881-1931" seuraavaa:

 "Tuntuu siltä kuin hänellä olisi väsymätön tiedonjano ja halu saada aina vain uutta ja uutta. Ulkomailta hän palaa aina uusia suunnitelmia mukanaan, milloin uusi pitsilaatu tulee käytäntöön, milloin uusi sidoslaji. Erikoinen aloiterikkaus on neiti Snellmanin toiminnalle ominainen. Hän on valmis kaikkeen ja mukana kaikessa.(...) Mielipiteiltään Sophie Snellman oli ankara aristokraatti, aina hyvin puettu ja nuorien oppilaitten ihailun kohde. Kuvaavaa hänen nuorekkaalle mielelleen on se, että täyttäessään 60 vuotta sai hän tahtonsa lävitse, että koulun oppilaat saisivat pitää koululla juhlalliset tanssiaiset, joita sitten on jatkettu vuodesta toiseen."

Sophie Snellmanin osalta käsityötieteen kokoelma vaikutti ensin kovin hiljaiselta, mutta aivan loppuvuodesta 2015 asia korjaantui, ja osa tästä on julkisesti nähtävillä Arjen historia -tietokannassa. Olkaa hyvät: Sophie Snellmanin luonnoksia ja piirroksia 1800- luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. http://arjenhistoria.fi/?q="sophie+Snellman"&limit=0

tiistai 12. tammikuuta 2016

Westknit The Doodler

Tämän projektin ensimmäinen vaihe löytyy täältä.



Joulukuun alussa pääsin tuonne reunukseen, eli kolmanteen vihjeeseen asti. Alunperin valitsemani tummanruskea lanka ei kuitenkaan ollut hyvä, kun reunuksen muoto oli minusta ilmiselvä tunturijono.


 Pähkäilin väriä pari viikkoa, sitten värjäsin itse kehräämääni suomenlampaan kaksisäikeistä lankaa lilahtavaksi harmaaksi. Käytin Emotuotannon nestemäisiä reaktiivivärejä, tippa mustaa ja tippa kylmää punaista


Joulun välipäivinä tikutin reunan. Tein vain kolme kiilaa neljän sijaan, joten tuli vähän pienempi huivi. Heti perään tein myös neljännen ja viimeisen vihjeen eli päättelin reunan. Valitsin  ensimmäisen päättelyvaihtoehdon, joka oli kaikkein yksinkertaisin ja nopein, kun ei tunturit minusta enempää vaatineet. Ainakin Neulova Narttu ja Harmaata arkea tekivät viitseliäinä monimutkaisemman nypykkäpäättelyn.



Neuloin kesällä yhden huivin, jota en ole käyttänyt kertaakaan, koska ohje antaa ymmärtää että se pitäisi oikein viimeisen päälle sileyttää muotoonsa, enkä ole saanut sitä aikaiseksi. Kun ei minulla ole alustaa johon niin ison neuleen kiinnittäisi, eikä ehkä kylliksi nuppineulojakaan! Tämän huivin vain kastelin ja oikaisin pyyheliinalle kuivumaan yön yli. 




Hyvä tuli.