perjantai 18. huhtikuuta 2014

Äänekäs viikko

Kissan hännän nostamisesta ja siitä millä kissa elää. Ei kuitenkaan sisällä kissoja.

Nyt vietetään kaikenmoisia viikkoja, muun muassa Taidon ja käsityön viikkoa. Minun osaltani se on ollut äänekäs viikko, sillä olen ihan häpeilemättä tunkenut itseäni esille sinne sun tänne, mutta jotta jokin roti säilyisi, niin voinhan sanoa, että olen tehnyt sen taidon ja käsityön vuoksi. Pistin siis jo helmikuussa vireille Taidon ja käsityön viikon haasteen ja olen sen mukaisesti täyttänyt sosiaalista mediaa päivän asu -kuvilla, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Kuvat olen lähettänyt päivittäin twitteriin aihetunnisteilla  #taitoviikko ja #päivänasu (tuota sivupalkin twitter-aikajanaa rullailemalla ne näkyvät myös niille, jotka eivät ole twitterissä), sekä Taidon ja käsityön viikon facebook-sivulle. Taidon ja käsityön viikon facebook-sivuilla on tietoa myös kaikesta muusta mitä tällä viikolla on meneillään tai tapahtunut.

Ja aivan kuin ei siinä olisi jo tarpeeksi, mutta sattuipa vielä Tekstiiliopettaja-lehti ilmestymään tällä viikolla ja siellä on juttu minun blogistani. Tekstiiliopettaja on mielestäni todella tutustumisen arvoinen lehti kaikille, joita kiinnostaa käsitykulttuuri laajemmin. Osa lehden jutuista löytyy sähköisestä arkistosta.

Ja kun tälle tielle nyt lähdin, niin otan viimeinkin julkisesti vastaan tunnustuksen, jonka Soja Sukkulalla ja neulalla -blogista minulle antoi. Tunnustus on sellainen, että se pitää jakaa kolmelle käsityöblogille ja perustella se lyhyesti. Kaksi muuta blogia, joille Soja antoi tunnustuksen, ovat sellaisia että myös mie voisin ilomielin antaa heille tunnustuksen. Käykääpä siis katsomassa kenelle Soja on tunnustuksen myöntänyt, ja samalla voitte lukea perustelut minun blogini kohdalta, jos haluatte. Nimittäin tässä tulee joku raja vastaan, enkä uskalla niitä tänne kirjoittaa! Vaikka kehut ja usko ja luottamus minua kohtaan tuntuu hyvältä, niin huijarisyndrooma alkaa nostaa päätään ja kuiskii: oletkohan tuon luottamuksen ja kehujen arvoinen?

Mutta onneksi juuri sopivasti Project mamaan ilmestyi Taidon päivänä Hyvän mielen postaus, jonka ensin automaattisesti yhdistin ajankohdan ja nimen perusteella Taidon ja käsityön viikkoon, sillä viime vuonna olin mukana Taitoviikon aloitusspektaakkelissa, jossa UFOt kohtasivat Jättikirjonnan äärellä Hyvän mielen osoituksessa Helsingin rautatieasemalla. Katja arvelee, että kehujen vastaanottamisen vaikeus todennäköisesti johtuu kehupulasta ja sen asian korjaamiseksi hän haastoi ihmiset kehumaan ihmisen päivässä. Jutun kommenteissa aihe jatkuu ihanasti (kaipaan tämän tyyppistä kommentointia enemmän käsityöblogeihinkin) ja siellä muun muassa Hilkka jakaa tämän saamansa neuvon: Kiitä kohteliaisuuksista ja positiivisesta palautteesta yhtä luontevasti kuin kiittäisit hyvästä kupillisesta teetä! Ilahtuneena, kiitollisena, yllättyneenä ja nauttien.

Niin, että kiitos Soja! Kunnioitan sinua ja ihailen työtäsi ja rehellisyyttäsi suuresti ja tunnustuksesti todella merkitsee minulle! Kätken sen sydämeeni ja pimeinä hetkinä annan sen tuoda valoa!

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

 Sanne-Maijalle Hommahuoneeseen, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Hommahuone on riemukas ja elämänmakuinen ja siellä ei haasteita tai hulluttelua pelätä!

Lumiselle Elinalle, joka omien sanojensa mukaan pyydystää valoisia asioita ja se on taivahan tosi! Blogi on täynnä  lämpöisiä välkähdyksiä -  maisemia joissa sielu lepää.

Kutimoivalle Liinalle joka on bloggaajana vanha tekijä, mutta rehellisen käsityöbloggauksen alalla uusi nimi. Liinan tyyli on helposti tunnistettava; omakohtainen, mutta maailmoita syleilevä ja näkökulmassaan raikas käsityöbloggauksen lajityypissä. Erityistunnustus vielä Liinan lukijoille, jotka ovat uskaltautuneet kutimoinnin maailmaan ahkerasti kommentoiden!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Avaruuden nimi

Nimihän on taikasana, loitsu. Eikö olekin?


Minulla on yksi ihminen jota en ole valinnut, vaan hänet on minulle annettu. Kun tein viime syksynä Möbiuksen huivia, ajattelin häntä ja päätin tehdä hänellekin sellaisen. Hän kun on muun muassa fyysikko, niin tuumin hänen arvostavan lämmittävää villaista kappaletta, jolla on vain yksi pinta ja reuna.

En ollut hiiskunut koko asiasta, kun hän otti yhteyttä alkuvuodesta. Sanoi että luki blogistani aatteitani avaruudesta, ja ettei sitä tarvi pelätä, sanana varsinkaan. Nimittäin luonnontieteissä, siellä kuningas-matematiikassa etenkin, avaruudet ovat ihan jokapäiväistä leipää - perustyökalu jota voi soveltaa mihin vain: senkus keksii uuden tilanteeseen ja tarpeeseen sopivan. Ja tämän aika-avaruuden, missä me elämme, nimi on kuulemma Pseudo-Riemannilainen monisto. Entäs se neljäs ulottuvuus sitten:  ei se ole sen kummempaa kuin aika.

Minua aina niin kovasti huojentaa kun asiat saavat nimet. Ja kun avaruus sai nimen, siitä tulikin yhtäkkiä kelpo ystävä, luonnollinen olemisen muoto. Niin kuin vaikka tekstissäni Myttö, jota kirjoittaessani tiesin jo avaruuden nimen. Kun katsoin pihan yli vuorille ja niiden lävitse, neljännesvuosisadan verran menneisyyteen, niin neljäs ulottuvuushan se siinä vain oli täysin näkyvä ja koettava. Ei yhtään pelottava. Pää ei räjähtänyt.

Tein hänelle huivin. Se on valmistunut ja lähetetty jo viikkoja sitten.



Olen kuitenkin pihdannut tämän jutun kirjoittamista. Nimittäin sen lisäksi että tuo ihminen on fyysikko, on hän paljon muutakin, ja hän tarjoutui tekemään minulle kansikuvan tähän blogiin. Ihan noin vain lähetti luonnoksen ja kysyi, että sopiiko jos teen tällasen!

 Ja tällä viikolla se tuli valmiiksi! Se on ihana!



Se on aivan minun näköiseni! Aivan kuin katsoisin peiliin!

Siellä on muun muassa Laululintu, Marta ja Vihreä Rakastavaisten yöauringon sillalta, ja muita juttuja mitä en ole vielä kertonut, ja juttuja joita en vielä tiedäkään. Ja se on tietysti kaareva, koska niin on aika-avaruuskin, ja sitä pitkin asiat vain vierivät ja pistävät liikkelle uusia asioita.



Että tuollainen ihminen minulla on, joka kertoi minulle avaruuden nimen ja tavoitti olemukseni blogin kansikuvaan. Ihminen, jota en ole itse valinnut, vaan hänet annettiin minulle kun olin hyvin pieni.

Veli.