maanantai 25. huhtikuuta 2016

Siivenkärjissä pirtanauhat


Kävin kävelyillä ja ihmettelin kevättä. 
Kuvittelin että saisin kävellen ratkaistua monimutkaisia ongelmia.



Sen sijasta ratkesivat vain tähän yksinkertaiseen huiviin liittyvät ongelmat.
Olivatko ne tyhjänpäiväisiä kävelyitä sitten?
Olisiko ollut parempi istua sisällä, tuijottaa näyttöpäätettä ja hakata näppäimistöä, 
että edes näyttäisi siltä kuin olisi saanut jotain vakavaa ja aikuista aikaiseksi?

Ehkä pitää sitten tämä huivi edes dokumentoida vakavasti ja aikuisesti.



Musta ja harmaa lanka ovat Lopi Kambgarnia Islannin reissulta. 
Ostin niille kaveriksi turkoosin kerän, 
mutta se nyt ei sopinut tähän etelän kevääseen yhtään, tähän leskenlehtiaikaan. 
Keltaiset ovat paksua Pirkkalankaa.

Paino: 108 g
josta harmaata 50 g, 
mustaa 34 g ja 
keltaisia yhteensä noin 25 g.

Koko: Siipiväli 140 cm 
+ nauhat ja tupsut 2 x 25 cm

Huivi venähti kovasti, kun kastelin sen ja asettelin sileytymään (eli pistin lattialle pyyhkeen päälle ja annoin kuivua yön yli, näiden asioiden kanssa en jaksa pingottaa). Kastelematon huivi meni juuri kaulan ympäri niin, että sain nauhat rusetille. 


Pujotin huivin siipien kärkiin virkkuukoukulla loimilangat ja kudoin pirtanauhaa.


Tutkaimista tein tupsut,










sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Niin kaunista lankaa

Kun olin lapsi ja tuli kaukana asuvia serkkuja käymään, kysyin ensin, milloin lähdette takaisin. Ei siksi että olisin toivonut heidän lähtevän, vaan ihan vain sen vuoksi, että osasin varautua tulevaan.


Kun Ateneumin Japanomania-näyttely avautui helmikuussa, ja kävin siellä sattumalta avajaisten jälkeisenä päivänä, aloin heti surra, että näyttely on Ateneumissa vain mittättömät neljä kuukautta. Jos ette ole jo käyneet, niin vielä olisi kuukausi aikaa! Näyttelyyn liittyvä tutkimushanke on saanut alkunsa viisi vuotta sitten, ja se näkyy. Näyttely on minusta aivan ihana, aivan kuin metsässä kulkisi! Se pitäisi saada kokea eri vuoden aikojen aikana, yksi kevät ei riitä! Ehkä lähden sitten näyttelyn perässä kiertämään pohjoismaita, niin saan kyllikseni.


Ja ne langat sitten!

Japanomania näyttelyssä näin ensimmäistä kertaa Frida Hansenin kuvakudoksia, ja voi hyvän tähden että voi ihminen mennä aivan ymmyrkäiseksi siitä, kuinka kaunista on lanka! Hansenin kuvakudoksissa nimittäin kude ei peitä loimilankoja kauttaaltaan, vaan näkyvillä olevat käsin kehrätyt ja -värjätyt (en tiedä onko oikeasti näin, mutta näin minun silmäni kertovat) langat ovat osa teosta. Ja niitä lankoja käyn katsomassa jokaisen teoksen äärellä, ja joka kerta on niin hyvä olo. Kuin katsoisi merelle, tai joen pintaa tai pilviä.  Suurin suosikkini on Kesäyön unelma, josta löytyy kuva täältä: http://lostintherenaissance.tumblr.com/post/4538582799/rosebiar-summer-nights-dream-tapestry-design



Haluaisin vain kehrätä - tehdä lankaa. Se on minun unelmani. 
Ja sitten neuloa kutoa virkata punoa solmia sitä lankaa. 
Ei minua kiinnosta oppia mitään uusia tekniikoita eikä villiityä trendeistä,
kun pelkkä lanka on maailma jossa voi iloisesti harhailla koko ikänsä!



Muoks. Kun tämä tänään tuli mieleen, niin pitää tänne linkata: 
Timo Kiiskinen, Liian nuorena kaunis vuodelta 1994.  

 "Eikä ne unelmat muuta vihaa kuin verta ja lihaa". 




tiistai 5. huhtikuuta 2016

Huhtikuu

Stephen West julisti juuri huhtikuun huivikuukaudeksi
Täällä Suomessa huhtikuu onkin jo perinteisesti käsityökuu. 
Ensi viikolla kun vietetään Taidon ja käsityön viikkoa ja loppukuussa Vaatevallankumousta.


Tänä vuonna Taidon ja käsityön viikon teema on mosaiikki.

En innostunut siitä yhtään.


 Mosaiikkineule tuli kyllä mieleen, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä mosaiikin kanssa, 
kuten ovat myös Puikkomaisteri ja Neulova narttu todenneet. 



Hukkasin eilen sormikkaani.
  
Mietin, että oli kuitenkin Huhtikuu, joka ne otti. 
Vaati uhriksi. 
Suututti aivan, ja olin että 
"Mitä sie mulle alat, mie senthän tykkään sinusta sellasena ku olet!" 

Ehkä Huhtikuu halusi lepytellä, 
-vai mitä ihmettä tämä on- 
mutta tänään aamulla pellolla kävellessä,
 -siellä samalla pellolla jossa olen jo yli vuoden kävellyt lähes joka päivä- 
löysin sieltä keramiikan ja lasin palasia. 


Sitäkö meinaat, Huhtikuu, 
että mosaiikkia pitäis alkaa, häh?