maanantai 11. heinäkuuta 2016

Nuuskamirkkunen

Juhannusompelusten imussa lisää ompelua.

Kun sain juhannusaattona Taikamuumi-kankaasta tekemäni mekon valmiiksi, olin niin iloinen siitä, kuinka hyvät kaavat olin saanut aikaan! Aloin heti suunnitella toista mekkoa Solbiati-pellavasta, jonka ostin jo hyvän aikaa sitten Eurokankaan palalaarista.

Muistan kun ostin kankaan. Olin aivan ihmeissäni siitä, kuinka hyvälaatuisia pellavakankaita laarissa oli. Tämän kankaan väri ei ole mikään ykkössuosikkini, mutta kutojan sydämeni suli täysin, sillä se on kärkitoimikasta! Ja se ei ole mikään yleinen sidos varsinkaan niiden kankaiden joukossa, mitä Eurokankaan laareista voi löytää.


Pistin etäisesti mieleen nimen Solbiati, ja nyt viimein otin siitä selvää. Kyseessä on siis suuri ja vanha italialainen tekstiiliyritys, joka on erikoistunut pellavaan. En todennäköisesti ole törmännyt yrityksen nimeen aiemmin siksi, että en varsinaisesti ole kohderyhmää. En tiedä, onko näitä kankaita missään myynnissä pakalta - vai menevätkö lähes kaikki valmisvaatetuotantoon sellaisille merkeille, joista en ole ikinä kuullutkaan. Sillä sellaisia vaatteita ei liiku kirpputoreilla. Hyppysiini tuntuva laadukkuus on todennäköisesti siis todellista, eikä vain illuusioita.


Kuositteluongelma: halusin hihat. Olen pelännyt tätä hetkeä pitkään. Kokemusteni mukaan hihat ovat hirveän vaikeat ja pelottavat ja aiheuttavat aina ongelmia. Tehtaamon Tiinan avulla pääsin kuitenkin ongelman alkujuurille, ja opin missä on istutetun hihan olkasauman kohta. Se olikin senttiä alempana mitä olen luullut/väärin oppinut! Kuosittelin hihan pyöriön peruskaavan ohjeen mukaan, ja pyöriön pituus ihmeellisesti oli  juuri sopiva olkasaumaan, jonka käsi- ja silmävaralla piirsin muumimekon kaavaan.

Hihan pituus valikoitui tuollaiseksi kyynärpään yläpuoliseksi sen perusteella, että olen omin korvin kuullut Anna Ruohosen sanovan, että se on lyhyiden hihojen pituuksista mairittelevin kenelle hyvänsä.

Ompelin mekkoa illan ja aamun, ja pistin se heti päälleni Kehrääjien killan ja Rukkikuiskaajan järjestämään kehräystapahtumaan Seurasaareen. Kun oli tarkoitus olla koko päivä ulkona, niin otin mukaan vuosia sitten pihakirppikseltä Oulusta ostamani hellehatun, joka sattumalta on myös vihreä.

Kas! Nuuskamirkkunenhan se siinä!

Kiitokset kuvasta S.Hämäri!
Kuvassa kokeilen ensimmäistä kertaa kehräystä intialaisella charkha-rukilla. Epätoivoinen ilme - johon on kuvaustilanteen vuoksi saatu väännettyä vähän hymyä - kuuluu asiaan. Lisää charkhasta voi lukea Rukkikuiskaajan Kehräyshaaste -postauksesta heinäkuun kohdalta.



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Liihoittelua varten

Juhannusompelus II, ja siinäpä ne sitten olivatkin tällä kertaa.

Viime syksynä Jyväskylässä ostin Taitoshop Aiviasta Keski-Suomen kansallispuvun paidan ja röijyn kaavat. Melkein lähes yksinomaan siksi, kun ne olivat siellä kaupan hyllyllä niin helposti ostettavissa. Kaavoihin liittyvät ohjeita ei ollut valmiina, vaan ne piti tulostaa. Siinä kesti hetkisen, mutta mulla oli aikaa odottaa.

Olen mielessäni suunnitellut takkia, ja sen vuoksi halusin nyt testata Keskisuomen (ja Kuhmoisten) röijyn kaavaa. Kankaaksi valikoitui Eurokankaan palalaarista ostamani ohuen ohut Solbiati-pellava, ihan vain helteen vuoksi/kunniaksi.

Kaavoja muokkasin vain se verran, että leikkasin etukappaleet yhtenäisinä (kaavassa ne ovat esikuvan mukaisesti tehty kahdesta kappaleesta) ja hihoista tuli kankaan riittävyyden vuoksi lyhyemmät.

Kangas oli näin testiompeluun vähän rasittava ommeltava, kun teki mieli vain saada nopeasti valmista, ja ohut ja harvahko pellava völlyi paininjalan alla. Etureunojen muodot vääristyivät liioittelevasti. mutta ne saakin aika mukavasti solmittua kiinni.


 Selän sauman kohdalla on vino langansuunta, ja se venyi ihan holtittomasti. No tein sinne pikku laskokset. Sopivat minusta tyyliin, kun tällainen liihoitteluvaatehan tästä tuli. Sellainen joka on ihan omiaan helteisissä puutarhajuhlissa tai kun aamuisin menee nauttimaan teetä terassille. Harvemminhan (koskaan) sitä tapahtuu, mutta on hyvä olla vaate valmiina.


No se istuvuus sitten: erittäin kansanomainen. 

Takkia en tekisi tästä kaavasta tällaisenaan, sillä sen alle ei juuri mahtuisi niitä vaatteita, mitä arkisin käytän. Jos sen sijaan tekisin Keski-Suomen tai Kuhmoisten kansallispukua, niin istuvuus olisi aika erinomainen. Tekisin ensin paidan ja liivin valmiiksi, ja sitten röijystä kokeilukappaleen paksuhkosta ja tukevasta kankaasta (oikea röijy on vanutettua villakangasta pellavavuorilla). Sovittaisin kokeilukappaletta liivin ja paidan päälle ja hameen kanssa. Jotain pienen pieniä muutoksia pitäisi ehkä tehdä, että saavuttaisin röijyn esikuvan olemuksen. Istuuus sen sijaan olisi oikein kansanomainen ja hyvä. Se tarkoittaa sellaista tuntua, että jos arjessa pitämäni vaatteen rinnanympärys tuntuisi yhtä napakalta, sitä tekisi mieli löysätä 
Mutta kansallispuvussa se kuuluu asiaan, näin olen antanut itseni oppia..

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Vaarallinenjuhannustaikamuumipuku

Juhannusompelus I

Juhannuksena ompelin, samoin kuin viime vuonna. Tajusin, että se johtuu ehkä siitä, että hankin ompelukoneeni kaksi vuotta sitten juhannuksen aikoihin, joten vuosipäiviähän tässä ilmiselvästi vietellään.

Kankaan hankin yli vuosi sitten siinä vaiheessa kun Finlayson alkoi toimitusjohtaja Jukka Kurttilan johdolla tehdä konkreettisia arvojen mukaisia tekoja. Äänestin jaloillani, jotka veivät minut Finlaysonin myymälään ostamaan metrikaupalla kankaita. Taikamuumia ja Luotomuumia sillä kertaa.




Mekko oli mielessä pitkään, mutta viimein juhannuksen alla piirsin pienen luonnoksen ja aloin kuositella. Lähtökohtana kaavoille oli Gertie´s book for better sewing (Hircsh, Gretchen. 2012) -kirjassa oleva Portrait blouse. Tein jo viime syksynä mallista lakanakangasproton, kun kuosittelin sen pohjalta villakangasmekon. Vaikka mulla ei todellakaan ole silmämääräisesti eikä mittojen puolesta mikään missikeho, niin nyt olen alkanut viimein tajuta, että kolmiulotteisena kappaleena minussa on kummallisen paljon muotoja. Minun on aivan turhaa tehdä mitään ilman totisia rintamuotolaskoksia, ja sen puolesta nämä Gertien vintage-henkset kaavat sopivat mulle hyvin.




Kuosittelin Portrait blouse -paidan kaavaan helman, taskut ja prinsessaleikkauksen. 
Takakappaleesta tein A-mallisen ja laitoin vyötärölle kuminauhakujan.


Kuvioiden kohdistaminen ei aina kuulu mielenkiinnon kohteisiini, mutta nyt halusin Vilijonkan ehdottomasti miehustaan. Ja nämä värit on aivan ihanat!




Juhannusaattoiltana sain mekon valmiiksi. 
Vedin sen heti päälleni ja lähdin valokuvausreissulle, 
jonka päätteksi putosin jokeen. 


Pidän sitä hyvänä alkuna vaatteelle.