lauantai 15. joulukuuta 2012

Niisinauha ja niisivyö


Vihjeen perusteella päätin seuraavaksi avata eepoksesta Pirtanauhat sivun, jossa käsitellään niisinauhoja. Mainittujen kirjojen tarkemmat tiedot löytyvät postauksesta Pirtanauhakirjallisuutta

Ensin kerron niisinauhoista, eli papelolla ja irtoniisillä kudonnasta, ja lopuksi kerron niisivöistä.


Niisinauha on Kaukosen Suomen kansanomaiset nauhat -kirjan(1965) mukaan alkukantaisempi muoto pirtanauhan kudontatekniikasta. Työvälineenä ei ole pirta, vaan puinen keppi eli papelo ja loimilankojen ympärille kierretyt irtoniidet, joiden avulla viriöt avataan ja kuviolangat voi poimia. Papelolla ja niisillä kutominen on Kaukosen mukaan Suomessa ollut yleistä Suomenlahden saarilla ja Kaakkois-Suomessa. Vaikutteet ovat hänen mukaansa voineet tulla näille alueille joko Virosta, jossa tekniikka on yleinen, ja mistä voi johtua kuviollisista pirtanauhoista käytetty nimitys vironvyö.Toisaalta Kaukonen epäilee, että kyseessä voi olla myös Itämeren ympäristön yleinen vanha kulttuuripiirre, joka vain on säilynyt näillä alueilla pisimpään. Nämä tiedot olen poiminut Suomen kansanomaiset nauhat -kirjan sivuilta 36,  39–40 ja 65.


Kirjassaan Suomen kansanomaiset nauhat sivulla 37 Kaukonen käyttää mielestäni  nimityksiä niisinauha ja vironvyö ainakin jossakin määrin synonyymeinä. Merisalo sen sijaan ei käytä ollenkaan nimitystä niisinauha teoksessaan Nauhat. Sivulla  15–17 hän kertoo, että vironvöitä, joilla hän tarkoittaa siis kuviolangoista poimittuja nauhoja (edellisessä postauksessa enempi asiaa pirtanauhojen mallityypeistä), voi tehdä myös papelolla ja irtoniisillä. Samoin kertoo myös Kröger artikkelissaan Perinteisiä lankatöitä. Schvindtin pirtanauhakirjojen isä eli Nauhakoristeita vuodelta 1904 mainitsee lyhyesti irtoniisillä kudonnan ja mainitsee tekniikalla kudotun myös ripsinauhoja. Mulla ei ole kyllä käsissäni tuota alkuperäistä teosta, vaan näköispainos 80-luvulta.

Niisinauhalla sekä papelolla ja irtoniisillä kudonnalla tarkoitetaan siis tekniikkaa, jolla Kaukosen (Suomen kansanomaiset nauhat, sivu 36) mukaan saa aikaan aivan samanlaista jälkeä kuin pirralla kudottaessa. Tekniikkaa on käytetty varsinkin leveiden poimintakuvioisten nauhojen tekoon, jonka uskon johtuvan siitä, että perinteisen mallinen suomalainen pirta ei yleensä ole kylliksi tiheä ja leveä jotta siihen mahtuisi kovin leveä nauhaloimi, kuten Merisalo mainitseekin Nauhoja-teoksen (1978) sivulla 15 . 
Muun muassa Uusiksi meni! -blogista löytyy kuvia papelolla kudonnasta.



Mutta niisivyö onkin sitten ihan eri asia kuin niisinauha!





Niisivyö. Keskinauha on tehty niisivyötekniikalla ja reunanauhat ovat kuviolangoista poimittua pirtanauhaa. Keskinauha ja reunanauhat kudotaan erikseen ja ommellaan yhteen.
Karen Jomppaisen kirja Lapinkäsitöitä (1982) on minun suomenkielisten pirtanauhakirjojeni listassa ainoa, jossa mainitaan niisivyötekniikka sivuilla  49–50. Niisivyö on tekniikaltaan erilainen kuin ne kuviolangoista poimitut  papelolla kudotut nauhat, joita Kaukonen kutsuu niisinauhoiksi. Niisivyötekniikassa pohjalangat on pujotettu pirtaan, ja niillä kudotaan palttinaa, kun taas irtoniisiin pujotetut kuviolangat muodostavat toisen loimilankajärjestelmän, joilla muodostetaan kuvio vetämällä kuviolangat irtoniisien avulla pohjaloimen ylä- tai alapuolelle. Kuva niisivyön kudonnasta löytyy vaikkapa täältä Suomen käsityönmuseon Poron jäljillä -sivustolta.

Jomppaisen kirjassa nauhat on jaoteltu selvimmin käyttötarkoituksen mukaan, jonka otaksun johtuvan siitä, että saamelaisten nauhaperinne oli kirjan kirjoittamishetkellä ja on yhä elävää. Jomppainen ei siis itse käytä nimitystä niisivyötekniikka, vaan kertoo vain, kuinka niisivöitä tehdään. Ja koska tekniikka on erilainen kuin pirtanauhojen kudonta, niin ainakin itse käytän siitä termiä niisivyötekniikka.

Vähän kuin sekin, että (kinnas)neulalla neulomisesta käytetään nimeä neulakinnas- tai kinnasneulatekniikka, vaikka voihan tekniikalla toki muutakin tehdä kuin kintaita.

torstai 13. joulukuuta 2012

Pirtanauhojen mallityypit


Katkelma eepoksesta Pirtanauhat. Mainitsen tässä kirjoja, joiden tarkemmat tiedot löytyvät postauksesta Pirtanauhakirjallisuutta.



Kaukonen (1965) jakaa pirtanauhat kolmeen mallityyppiin kirjassaan Suomen kansanomaiset nauhat (sivut  41 –44)   ja ne ovat:
-          kuviottomat ja loimiraitaiset ripsinauhat,
-          pykäkuvioiset poikkiraitaiset ripsinauhat eli pokramot, ja
-          poimintakuviolliset nauhat, jotka hän vielä jakaa pohjalangoista ja kuviolangoista poimittuihin kuvioihin. 

Kaukonen esittelee tämän jaon myös myöhemmässä teoksessaan Suomalaiset kansallispuvut ja kansanpuvut(1985) sivulla 109, sekä Viivi Merisalon Nauhoja-kirjaan (1978) kirjoittamassaan historiaosuudessa  sivuilla 10–11.


Viivi Merisalo (1978)  sen sijaan itse jakaa pirtanauhat seuraavasti kirjassaan Nauhoja sivulla 17 :
-          Loimiraitaiset ripsinauhat,
-          poimintakuvioiset nauhat, joissa kuvio poimitaan pohjalangoista ja
-          vironvyöt (eli poimintakuvioiset nauhat, joissa kuvio poimitaan kuviolangoista).
Tätä samaa jaottelua käyttävät myös Kröger artikkelissaan Perinteiset lankatyöt (2004) sivuilla 155–156 ja Talaskivi kirjassaan Punapaula (1985) sivuilla 41–46.

Itse jaottelen pirtanauhat kudontatekniikan mukaan seuraavasti: ripsinauhat, pohjalangoista poimitut nauhat ja kuviolangoista poimitut nauhat. Ripsinauhoilla tarkoitan sekä kuviottomia, loimiraitaisia että pykäkuvioisia ripsinauhoja.  Seuraavaksi oman jaotteluni mukaisia kuvia:

Ripsinauhoja

Kolme ylimmäistä on kuviolangoista poimittuja nauhoja ja alimmainen pohjalangoista poimittu.


Kuviolangoista poimittu nauha. Tai tarkemmin määriteltynä nauha, jonka keskustassa on kuviolangoista poimittu kuvio ja reunat ovat ripsiä.



  

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pirtanauhakirjallisuutta

 Erään projektin loppu alkaa nyt ihan oikeasti olla edessä. Siispä pitkäaikainen sisustuselementtini, eli eräiden tiettyjen kirjojen muodostamat asetelmat ja kasat, on tullut tiensä päähän.

Ne eräät tietyt kirjat olen nimennyt suomalaiseksi pirtanauhakirjallisuudeksi, ja joukkoon olen valinnut Suomessa julkaistuja suomenkielisiä kirjoja, joissa käsitellään pirtanauhoja.

Ja tässäpä ne minun kasoissani pyörineet kirjat  sitten ovat vanhimmasta uusimpaan:


1. Schvindt, T.(1982). Ompelu- ja nauhakoristeita. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. (Julkaistu ensimmäisen kerran 1904.)

2. Kaukonen, T-I. (1965). Suomen kansanomaiset nauhat. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

3. Merisalo, V. (1978). Nauhoja. ( 2. uudistettu painos.) Porvoo: WSOY.

4. Jomppanen, K. (1982). Lapin käsitöitä. Porvoo: WSOY.

5. Nieminen, T. & Winqvist, M. (1982). Kutoen maailman ympäri – Lasten kudontatöitä. Helsinki: Otava.

6. Talaskivi, A. (1985). Punapaula. Vantaa: Kunnallispaino.

7. Kaukonen, T-I.(1985). Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo: WSOY.

8. Järvinen, P. (1986). Lankatöitä – Tekstiilikäsityön perusopintojen opintomonisteet. Turku: Turun yliopisto.

9. Kylämäen Emma ja taikavilla – virike- ja ohjekirja villasta ja huovutuksesta lapsille. (1997). (toimitustyöryhmä Elina Akkola et al.) Mynämäki: Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry.

10. Rauhala, A.(2003). Kansanomaiset nauhat ja lankavyöt. Teoksessa Tiltun kapiot (toim. Sanna Kaisa Spoof). Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 120–133.

11. Kröger, T. (2004). Perinteiset lankatyöt. Teoksessa Käden taidot (Lelut jne.). Porvoo: Weilin+Göös. 146–163.



Lisäksi suomalaisen pirtanauhakirjallisuuskasan liepeillä on pyörinyt:                                                        

 - Merisalo, V. (1966). Nauhoja. (1. painos). Porvoo: WSOY.

 - Näkkäläjärvi, I. ja Triumf, R. (2000).  Čuoldinduodji. Vaasa: Sámediggi.


Kyseessä on siis kansatieteelliset kirjat tai harrastekirjat, jotka pirtanauhoista kiinnostunut voi kohtuullisen helposti saada käsiinsä.  Lista ei ole täydellinen ja toivon, että täydennätte sitä kommenteissa, jos teillä on tietoa muistakin suomessa julkaistuista kirjoista. Esimerkiksi ruotsinkieliset kirjat tästä puuttuvat täysin, samoin saamenkielisiä voi olla muitakin. Koulujen oppikirjat ovat myös huonosti edustettuna. Olen kuullut lisäksi huhua, että jossakin aivan uudessa käsitökirjassa olisi juttua pirtanauhoistakin.

Jännittävää listassani on se, että yhdestätoista kirjasta kolme (Kutoen maailman ympäri, Punapaula ja Kylämäen Emma ja taikavilla) on suunnattu lapsille. Siksiköhän menin niin reippaasti kirjakauppaan tarkoituksenani ostaa lahjaksi lapsille suunnattu käsityökirja? Ajattelin, että sellainen varmaan löytyisi, kun nykyään julkaistaan niin valtavasti käsityökirjoja. No, eipä löytynyt, ja asia jäi vähän vaivaamaan. Ruokakirjoja olisi kyllä ollut.

Niin että jos te tiedätte pirtanauhakirjojen lisäksi myös käsityökirjoja jotka on suunnattu lapsille, niin vinkatkaa niistäkin!





lauantai 1. joulukuuta 2012

Helppo kauluri

Lunta tulee, muistelen menneitä.


Sain viime jouluna lahjaksi kaksi kerää Kauhavan Kangas-Aitan Pampula-lankaa ja numeron 12 puikot.

Mukana oli myös tämä ohje kaulahuiviin ja keeppiin, mutta ei ollut tarvetta sellaisille. Sen sijaan halusin tehdä kaulurin. Ja halusin tehdä sen nopeasti! Joten siitä tuli hyvin yksinkertainen. 


Neuloin 20 cm x 60 cm kokoisen palasen aina oikein -neuletta. Pala on siis oikeasti suorakulmio, vaikka kuvassa se näyttääkin ihan muulta, koska se on käytössä muotoutunut tuollaiseksi. Toisen pitkän sivun päähän kiinnitin kolme isoa helmeä viiden sentin välein napeiksi.  
Kooltaan noin 1,5 cm x 2 cm helmet olen tehnyt aikoinaan itse poronsarvesta. Älkää kysykö miten se tapahtuu, en muista. Monia sähköisiä pyöriviä koneita siihen tarvittiin ja todennäköisesti lopuksi vielä loputon määrä aina vain hienompia hiekkapapereita. Sen kyllä muistan, että se tapahtui Ruotsissa Jokkmokkissa Sámij åhpadusguovdásj nimisessä koulussa, eli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Pääsimme sinne pienellä ryhmällä vierailulle, kun opiskelin Inarissa Sámi oahpahusguovddáš nimisessä koulussa, eli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. 
Huomasinpas juuri, että Jokkmokkin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen nettisivuilla tekstin kielivaihtoehtoina on kolme eri saamenkieltä (ainakin pohjois- ja luulajansaame vaihtoehdot toimivat) ja ruotsi.  Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskeskuksen sivuilla tekstin kielivaihtoehtoina sen sijaan on suomi ja englanti. Mistä nämä valinnat kertovat ja millaisia mielikuvia antavat, sitä voi kukin mietiskellä itsekseen. Asia ei ole yksinkertainen, toisin kuin kauluri.

Yksinkertainen on yleensä aina monikäyttöistä. Niin tämäkin. Ylhäällä vasemmalla on se, miten suunnittelin käyttäväni tätä. Useimmiten käytän kuitenkin kuten oikealla ylhäällä, eli piilonapitettuna tiiviisti kaulaa vasten, jollon se lämmittää ja suojaa parhaiten.  Muita tapoja käytän lähinnä sisätiloissa niskaa ja hartioita lämmittämässä.

Tuli kaulurille taas käyttöä, kun Antti-myrsky runnoi talven Helsinkiin.
Eilen Töölössä. Kuvasta voi yrittää etsiä Stadionin tornia.

Kuvassa näytän jäätyneeltä rievulta, joka räkä poskella polkee mummopyöräänsä myrskyn kourissa. Mutta se oli ihan minun oma valinta. Ei ollut kiirettä mihinkään, joten mitäs siitä, että matkaan meni melkein kolme kertaa enemmän aikaa. Eikä ollut kylmä, kun oli sopivasti vaatetta ja sopivasti lihastyötä. Ja itseasiassa olin salaa aika riemuissani koko ajan.