maanantai 24. helmikuuta 2014

Käsityökevättapahtumia ja HAASTE

Häpeämätöntä mainostusta täysin oman mielenkiinnon, mahdollisuuksien ja päämäärien ajamana.

Tänä keväänä onkin meneillään tai tuloillaan mielenkiintoisia käsityötapahtumia. Listaan ne. 

Keskiviikkona 26.2.2014 on vuoden ensimmäinen Kuukauden Käsitelmä Tiedekulmassa. Aiheena on vääräkätinen käsityö ja työpaja on osa Tiedekulman Aivot-teemaa. Tapahtuma on myös Facebookissa. Kevään muut käsitelmäpäivät ovat 26.3.2014 ja 28.4.2014 Käsitelmät järjestää Tekstiilarit ry (mie mukana).

Kulttuuritehdas Korjaamolla on vielä 9.3.2014 saakka Designpassi-Pop up kauppa, joka promoaa kotimaista designia, ja Outi Pieskin taidenäyttely Asuttu paikka - Ássojuvvon báiki huivin hapsuineen.

TEE ITE - Kajahtaneet kudelmat, hauska ja osallistava näyttely on avoinna Annantalolla 30.3.2014 asti. Siellä on jo käynyt, ja lisätietoa antavat:  Jokke Jokkemaasta, Leena Leenan käsitöistä, Lea Kiertoideasta, Hemminkiläiset, joiden työ on esillä näyttelyssä ja Aimokoulun visuaalisen ilmaisun työpajalaiset, joiden työ sai hopeisen mitalin! Mie sain kukan taustapiruilusta!

Käsityökorttelissa muhii valtakunnanvalloitussuunnitelma!

Taidon ja käsityön viikkoa vietetään 14.4.-20.4.2014. Viikkoon liittyviä tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, eli tarkkailkaa oman asuinseutunne käsityötoimijoita ja järjestäkää itse, jos ei muuten löydy sopivaa tapahtumaa käsityön juhlistamiseksi!  

Mie ajattelin, että Taidon ja käsityön viikko voisi näkyä myös ympäri somea ja minulla on haaste siihen liittyen:
  Haluan haastaa jokaisen Taidon ja käsityön viikolla täyttämään somen Päivän asu -kuvilla joissa on käsityötä olevia elementtejä!

Esimerkiksi tähän tapaan:

Pipon on tehnyt isotäti Elsa,  mummo antoi sen minulle 10 vuotta sitten. Sormikkaat neulottu uutena vuotena. Swantsit norjalaisesta villapaidasta. Kengän paulat ovat pirtanauhaa, kudoin ne Oulussa asuessa.

Idean tähän sain Valaan villapaita -blogista jossa viikon aikana käytetyt neuleet on kuvattu piirtäen.
Idea on heitetty ilmoille Outo lintu linnassa -blogissa viime keväänä.

Huhtikuuhun on vielä aikaa, mutta olen niin innoissani koska en ole ikinä ennen haastanut ketään! Halusin heittää haasteen ilmoille jo nyt, jotta mahdollisimman moni ehtii siitä napata kiinni! Mie haastan mukaan ainakin Sojan Sukkulasta ja neulasta, Rinna Pitsiunelman, Katjun Kannoilta, Kutimoivan Liinan ja Kukka Karkelon ja Teidät Kaikki Muut!

Hauskaa käsityökevättä!


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Myttö

Katsoin kauas - pihan yli vuorille, ja niiden lävitse.

Olin kangaskaupassa ihan muissa asioissa, kun palakankaitten joukosta huomasin tämän
ja siitä tuli olo, jonka jäljille en heti päässyt. 

Joten pitihän se sitten ostaa. Kotona mallailin kangasta peilin edessä, kun yhtäkkiä tuli hetki jota mielestäni kuvataan erinomaisesti Scandinavian music groupin laulussa nimeltä Tahdon uudet silmät:

Tahdon uudet silmät,
 joilla näen kauemmas,
 pihan yli vuorille 
ja niiden lävitse. 

Ja niin mie sain kiinni ohuen ohuesta säikeestä joka lähti tästä kankaasta, joka kulki pihan yli vuorille ja niiden lävitse, noin kahdenkymmenen viiden vuoden päähän menneisyyteen,  alle kouluikäisen tummatukan silmien lävitse ja siellä säikeen päässä on Myttö. Kyseessähän on siis lastenohjelma 80-luvulta, jota en todellakaan ole aktiivisesti ajatellut vuosikausiin, mutta nyt muistin sen. Tuon utuisen sinisen värimaailman, joka tähän aikaan vuodesta laskeutuu näillä leveyksillä alkuillasta - joka saa oloni hyvin keväiseksi, koska valo on silloin samanlaista kuin myöhään illalla maalis-huhtikuussa siellä missä synnyin.


Kevät on mielestäni vuodenajoista julmin. Jokin aika sitten kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa soi kappale jonka tunnistin Vivaldin vuodenajoista yhdeksi osaksi, ja ajattelin että tämä kuulostaa minusta keväältä. Mutta itseasiassa se olikin Talvi. Vivaldin Kevät taas on jokin kumma lämpöinen ja kukkiva idylli.  Mutta kun minusta kukat ja lämpö kuuluvat vasta kesään. Kevät on valoa ja epävakautta, voimakkaita kontrasteja ja ristiriitoja. Silmäni eivät ole mitenkään herkät, mutta keväinen aurinko on niille aivan liikaa. Mutta onneksi keväällä on pohjoisessakin sellainen erikoisuus, kuin valo ja pimeys jotka mahtuvat sulassa sovussa samaan vuorokauteen. Kesä taas minusta alkaa siitä, kun kaikki on niin vihreää että sitä tulee silmistä ja korvista kuvotukseen asti. Siellä missä synnyin kukat kukkivat kun kukkivat, ne seuraavat enemmän lämpöä kuin valoa.



Ompelin paidan.


Kansanomaisella kaavoituksella, eli suorakulmaisista paloista.


Kädentielle tuo tilaa kainalotilkku. Pääntien ja helman kanttasin vinonauhalla. Pääntien ompelin käsin, mutta helman hurautin koneella. Sivusaumojen halkoita vahvistamaan ja huolittelemaan ompelin kainalotilkun kokoisista paloista kolmiot.


Ompelin sivu- ja hihasaumat ompelukoneella, mutta huolittelin käsin katesaumoilla. Mulla on tapana ommella katesaumoja noin, että katettava sauma on kiinnitetty nyörin ja hakaneulan avulla pöydän jalkaan, jolloin sauma on vähän pingotuksessa ja ainakin mulle helpompi ommella. Perusteellisen  DIY katesauma -ohjeen on tehnyt Soja Sukkulalla ja neulalla -blogista.




Ei minulla niinkään ole mielessä se säikeen päässä oleva Myttö, joka seikkaili televisiossa 80-luvun hidastempoisessa animaatiossa, vaan se myttö jonka silmien läpi se säie kulkee siellä noin 25:n vuoden päässä. Ajattelin että voisin laulaa hänelle kuten Tahdon uudet silmät -laulussa:

Tahdon uuden äänen jotta voisin kertoa, 
että tahdon uudet silmät,
että tahdon oppia tietämään mitä yritit sanoa. 
Näen jo nyt paljon kauemmas. 
En pelkää vuorovettä enkä vieraita, 
kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi.
Mennään uimaan kallioiden itäpuolelle, 
en pelkää enää vuorovettä enkä vieraita. 
Meri vetäytyy, levä kuivuu harmaaksi. 
Jos joku poimii sen se muuttuu tomuksi.



Ja enkä oikein tiedä tekeekö se kipeää, vai mikä on, mutta itken.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pastellit

Sateenkaari laajenee

Tykkään sanoa, että lempivärini on sateenkaari. Se laajenee - koko ajan sinne tulee lisää värejä ja sävyjä. Valkoisella taitetut värit, pastellit,  alkoivat kiehtoa vuosi tai pari sitten. Ensin lämpimät sävyt, nyt myös kylmät.

Tänään Kynttilänpäivänä uusi lumi ja pilvet taittoivat koko maailman valkoisella. Sellainen valo rakastaa pastelleja.

Indigoa, verihelttaseitikkiä ja Lanitium ex Machinan värjäys nimeltä Slumber.

Betoninharmaakin hehkui.



Oulussakin on harmaa kiehtonut, ja Neulova Narttu poseeraa jo Stephen Westin Enchanted Mesa-paidassa. Ehkä jotain sen tapaista voisi tulla noista minun langoista...

 Lumisella Elinallakin on talvisten hetkien sävyjä huivissa.