Nimihän on taikasana, loitsu. Eikö olekin?
Minulla on yksi ihminen jota en ole valinnut, vaan hänet on minulle annettu. Kun tein viime syksynä Möbiuksen huivia, ajattelin häntä ja päätin tehdä hänellekin sellaisen. Hän kun on muun muassa fyysikko, niin tuumin hänen arvostavan lämmittävää villaista kappaletta, jolla on vain yksi pinta ja reuna.
En ollut hiiskunut koko asiasta, kun hän otti yhteyttä alkuvuodesta. Sanoi että luki blogistani aatteitani avaruudesta, ja ettei sitä tarvi pelätä, sanana varsinkaan. Nimittäin luonnontieteissä, siellä kuningas-matematiikassa etenkin, avaruudet ovat ihan jokapäiväistä leipää - perustyökalu jota voi soveltaa mihin vain: senkus keksii uuden tilanteeseen ja tarpeeseen sopivan. Ja tämän aika-avaruuden, missä me elämme, nimi on kuulemma Pseudo-Riemannilainen monisto. Entäs se neljäs ulottuvuus sitten: ei se ole sen kummempaa kuin aika.
Minua aina niin kovasti huojentaa kun asiat saavat nimet. Ja kun avaruus sai nimen, siitä tulikin yhtäkkiä kelpo ystävä, luonnollinen olemisen muoto. Niin kuin vaikka tekstissäni Myttö, jota kirjoittaessani tiesin jo avaruuden nimen. Kun katsoin pihan yli vuorille ja niiden lävitse, neljännesvuosisadan verran menneisyyteen, niin neljäs ulottuvuushan se siinä vain oli täysin näkyvä ja koettava. Ei yhtään pelottava. Pää ei räjähtänyt.
Tein hänelle huivin. Se on valmistunut ja lähetetty jo viikkoja sitten.
Olen kuitenkin pihdannut tämän jutun kirjoittamista. Nimittäin sen lisäksi että tuo ihminen on fyysikko, on hän paljon muutakin, ja hän tarjoutui tekemään minulle kansikuvan tähän blogiin. Ihan noin vain lähetti luonnoksen ja kysyi, että sopiiko jos teen tällasen!
Ja tällä viikolla se tuli valmiiksi! Se on ihana!
Se on aivan minun näköiseni! Aivan kuin katsoisin peiliin!
Siellä on muun muassa Laululintu, Marta ja Vihreä Rakastavaisten yöauringon sillalta, ja muita juttuja mitä en ole vielä kertonut, ja juttuja joita en vielä tiedäkään. Ja se on tietysti kaareva, koska niin on aika-avaruuskin, ja sitä pitkin asiat vain vierivät ja pistävät liikkelle uusia asioita.
Että tuollainen ihminen minulla on, joka kertoi minulle avaruuden nimen ja tavoitti olemukseni blogin kansikuvaan. Ihminen, jota en ole itse valinnut, vaan hänet annettiin minulle kun olin hyvin pieni.
Veli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.