lauantai 20. huhtikuuta 2013

Pipokarnevaali

Meneillään on karnevaaliaika ja yritän laajentaa ilmaisukanavia.

Opinnoissani on meneillään kurssi nimeltä Ainedidaktinen kehitysprojekti. Opiskelukavereideni kehitysprojekti on Pipokarnevaali DIYHelsinki-blogissa. Ideana on tehdä pipo DIYHelsingin ohjeiden innostamana ja jakaa kuva pipostaan DIYHelsingin facebook-sivulla (tai siis "tutkia sosiaalisen median soveltuvuutta vuorovaikutteiseksi käsityönopetuksen kanavaksi").

TEHTY!

Lisäksi tietenkin kirjoittelen perjantai-illan ratoksi blogiini samasta aiheesta samalla kun kuuntelen seinäntakaisia syntymäpäiväjuhlia.

Paitsi että enpäs kirjoitakaan! Minun oma ainedidaktinen kehitysprojekti on nimittäin sen luonteinen, että nyt on syytä opetella käyttämään jotain elokuvatyökalua, joten teinki videon.


video


En uskalla antaa kyllä mitään takeita että tämä toimii, mutta tulipahan tehtyä.

Myös muita karnevaaleja on luvassa: viikon päästä 27.4. järjestetään ensimmäistä kertaa Korukarnevaali. Luvassa ainakin notkuvia myyntipöytiä täynnä koruja, asusteita ja korutarvikkeita, sekä työpajoja. Menkäähän tekemään löytöjä kevään juhliin!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hyvää Taitoviikkoa!


Nyt on meneillään Käsityön juhlavuoden Taitoviikko! Juhlien juhla!

Taitoviikko pyörähti maanantaina käyntiin Helsingin rautatieasemalla, missä UFOt(unfinished objects, eli keskeneräiset käsityöt) kohtasivat ja osoitettiin hyvää mieltä.

Olin paikalla, vaikka oma keskeneräinen käsityöni oli kylläkin unohtunut kotiin. Sille olisi ollut kyllä tarvetta siinä vaiheessa kun kaikki oli valmista ja piti odottaa ja odottaa ja vähän hermostutti...mutta kun kello tuli 16.00 ja kongi kumahti niin sain mieki käsilleni työtä. Olin nimittäin siellä jättikirjonnan ääressä pinkki Taito ry:n paita päälläni silloin. Ja on kyllä vähän harhaan johtava ilmaus tuo "käsille työtä", koska kyllä sitä ihan koko keholla tehtiin. Se oli hauskaa!

Yllä olevat kuvat: Katja Meriläinen. Kiitos!

Täältä löytyy video tapahtumasta: Taito Flash Mob Helsinki

Tämä tapahtuma oli siis osa meidän käsityötieteen opiskelijoiden soveltavaa harjoittelua. Harjoitteluun kuuluu koko ryhmän yhteinen osallistava käsityöprojekti. Vuoden 2011 projekti oli yhteisöllinen käsityöteos joka valmistettiin Tekstiiliopettajaliiton 100-vuotisjuhlassa. Teoksesta ja sen valmistamisesta löytyy video. Vuoden 2012 projekti taas tehtiin yhteistyössä WWF:n Kalakampanjan kanssa. Projektissa tuotettua materiaalia löytyy kampanjan sivuilta.

Projekti on ollut todella mielenkiintoinen prosessi, johon on liittynyt hirmuisen paljon huomioon otettavia asioita. Yksi asia, jota kyllä mietimme jossain vaiheessa, mutta josta ei sitten tehtykään päätöstä, oli kirjontateoksen nimi. Työnimenä sillä on kyllä ollut Jättikirjonta ja KeskusUfo, mutta lopullista nimeä teoksella ei vielä ole. Mutta toisaalta eihän se ole vielä valmiskaan, vaan on lähtenyt kiertueelle saamaan lisää kädenjälkiä. Niin että jos tulee vastaan, niin menkää rohkeasti tekemään tuttavuutta!



Muoks: Myös Ylen Olotilassa on video tapahtumasta.





sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Neulotuttaa

Neulerotiikkaa.

Vuosi 2013 on tähän asti ollut raskas ja täynnä työtä. Muutama iso juttu alkaa olla lopuillaan ja toivon että kohta helpottaa. Tänään jo taisikin mielen sopukoissa tapahtua jotain. Olin koko päivän työstänyt yhtä niistä meneillään olevista isoista projekteista ja kuunnellut YleAreenasta klassisen musiikin ohjelmia, että pysyisi mieli keskittyneenä ja virkeänä. Meneillään oli Maurice Ravelin musiikkia, kun huomasin ikkunasta että oli alkanut sataa lunta ja samassa kevät astui rintaani ja alko paneulotuttaa ihan hulluna.

Huomaatte kai kuinka yritän olla häveliäs ja kirjoittaa yhdestä vaikka mieli tekee toista, mutta itseasiassa asiat liittyvät yhteen. Tuli tänään nimittäin mieleeni, että haluan neuloa lahjaksi huivin. Hauduttelin asiaa, ja sitten tulin siihen tulokseen, että lahjan saajan olemuksen huomioon ottaen huivin täytyy olla ...hmmm...mikä olisi kuvaavin sana...ehkä aistikas. Vaikka aistikas on kyllä vähän liian häveliäs, mutta ei seksikäs, eroottinen tai sensuellikaan nyt oikein tavoita sitä mitä tarkoitan. Tarkoitan siis sitä tunnetta, kun soi Ravelin musiikki ja alkaa sataa lunta, minkä vuoksi tai mistä huolimatta yhtäkkiä tunnet olevasi koivu keväällä - joka solua myöten elossa ja hereillä.

Mitenkäs tuon olon saisi sitten siirrettyä neuleeseen? Mietiskelin tekemiäni  käsitöitä, ja ensimmäisenä tuli mieleeni kolme vuotta sitten tekemäni Ystävänpäiväsukat.

Ystävänpäiväsukkia varten tein mallitilkun, jonka perusteella tein luomapuiden avulla 180 cm pitkän vyyhden, jonka liukuvärjäsin itse.



Langasta neuloin sukat, jotka annoin ystävänpäivälahjaksi.


En muista että silloin kolme vuotta sitten olisin yhdistänyt näiden tekoon mitään erityistä soluja kihelmöivää tunnetilaa, mutta tämä prosessi tuli ensimmäisenä mieleeni, kun mietin millainen voisi tulla aistikkaasta huivista.

Otin vähän selvää, kuinkas muut ovat tavoittaneet tätä tunnetilaa ja Sarah Wilson on onnistunut siinä aika hyvin. Tosin käyttämilläni hakusanoilla oli hyvin helppoa löytää hänet, sillä hänen nimimerkkinsä ja bloginsa nimi on The Sexy Knitter.

Niin, ja neulotuttaa siis ihan oikeasti! Kyllä se talvi tulee taas viimeistään puolen vuoden päästä, niin että nythän on mitä sopivin aika alkaa varustautumaan siihen. Villaviidakon 4-vuotisarvonnassa kävinkin jo paljastamassa suurimman neulehaaveeni, joka on tunika/mekko...piponkin voisi kyllä tehdä, ja herkullisia sukkalankojakin on tullut hankittua ihan viime aikoina....