Terveisiä Kulttuurien museosta.
Viime viikolla vietin paljon aikaa Kultturien museossa. Menkää tekin! Kultturien museo nimittäin jää säästöjyrän alle, ja toiminta tulee tässä muodossa loppumaan ensi vuonna.
Keskiviikkona oli ainejärjestön järjestämä opastus Paikka paikan päällä -näyttelyyn.
Perjantaina oli samassa paikassa Paikka paikan päällä -seminaari suomalais-ugrilaisinen työpajoineen.
Ja vielä sukukansapäivänä 20.10. Finno-ugric Design Day.
Sulattelen vielä näiden tapahtumien antimia, mutta yhden ajankohtaisen käsityön haluan jakaa.
Paikka paikan päällä-seminaarissa Ritva Koskennurmi-Sivonen kertoi neuleiden huoltamisesta ja korjaamisesta. Hän haastoi kaikki jakamaan ohjeita ja kuvia paikkauksista, parsinnoista ja kulumisen ennakoimisesta.
En ehkä vinkkaa näitä kuvia hänen Korjaa neule! sivuilleen asti, koska näissä parsinnoissahan ei ole kyse mistään taidonnäytteestä, vaan lähinnä laiskuudesta ja toisaalta kiintymyksestä. Olen suunnitellut ja neulonut nämä sormikkaat ainakin kuusi vuotta sitten. Materiaali on 100 % villa, värilliset olen kasvivärjännyt ja valkoisen kehrännyt itse.
Kämmenet ovat kovalla kulutuksella.
Parsinlanka on pääosin mustaa siksi, että olen käyttänyt erään kudontatyön tutkaimia. Jonnekihan nekin on käytettävä! Menetelmänä olen käyttänyt silmukoiden jäljittelyä, ristikkoparsintaa ja sekalaisia pistoja.
Yritän parsia kuluneet kohdat viimeistään tässä vaiheessa, kun silmukat ovat vielä kasassa.
Tällä kertaa käytän ristikkoparsintaa ja ruskeaa lankaa, koska löysin sen ennemmin kuin tutkaimet.
Jos pitää parsinnan onnistumisen merkkinä huomaamattomuutta, niin samanvärinen lanka on oiva valinta.
Lopuksi vielä poikkeuksellinen paikkaus. Kovin montaa kertaa ei ole nimittäin tarvinnut korjata sukan vartta.
Emäntä neuloi, koira söi, emäntä korjasi.
Sukan/kengän/rannekorujen yms.-syöntiajat ovat onneksi jo ohi!
Greeting from The Museum of Cultures, Helsinki.
Last week I spent a lot of time in The Museum of Cultures. We had a guided tour with my fellow students for the exhibition Things mended and patched in wednesday. Then there was a seminar about the same subject in friday and Finno-Ugric Design Day in saturday.
In friday one of the speakers, Ritva Koskennurmi-Sivonen asked us to share photos and tutorials of our patched and mended knittings. These gloves are not an example of beutiful mending, but I want to share it anyway.
I have designed and knitted those gloves about six years ago. I have dyed the yellow and red yarns with natural dyes and I have spun the white yarn myself. That is why I have mended them a lot. I have usually used black yarn to mend these gloves, because I have wanted to use the loom wastes of one shawl I made a few years a go (Of course I have not thrown away the loom wastes!). And I don´t think the mended place should be always invisible.
At the end there is a picture of uncommon place of a darning. Usually the holes are not in the ankle, but the dog made this hole when she was a puppy.
