keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Näin mie neulon

            

Haluaisin nähdä miten te muutkin neulotte.


ps. Tämä on minun sadas blogipostaus.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Olla opettaja

...on olla avoin portti.

Kuvat otettu Árnes Art Museumin viereisellä tontilla Hveragerðissa Islannissa.

Opetin juuri pitkästä aikaa. Kun intensiivinen kaksituntinen, jonka järjestin vapaaehtoisesti vapaa-ajallani ilman korvausta, oli ohi, ajattelin "Nyt pitäisi varmaan ajatella että meni ihan paskasti". Vielä olo ei ole yltynyt ylitsepääsemättömäksi, ehkä vältyn siltä tällä kertaa.

Se taisi olla viimeisen opetusharjoittelun aikana tai sen jälkeen, kun aloin ajatella, että olla opettaja on olla avoin portti. Kukin omalla tavallaan. Minun tapani on, tällaisissa tilanteissa ainakin, olla laaja ja leveä, ja oppijat saavat mennä läpi mistä parhaimmalta tuntuu. Tyyli on vapaa, eikä ole pakko mennä (vaikka se toki aina vähän surettaa, jos joku ei astu portista, mutta täytyy hyväksyä se), eikä minulla ole mitään kontrollia siitä, mihin kukin joutuu portin toisella puolella. Se on minun tapani olla opettaja.

Nyt minusta alkaa tuntua, että alan olla oma itseni ollessani opettaja. Pitkään luulin, että pitäsi olla toisenlainen ihan vain siksi, koska opettajat ovat. Ehkä tänäänkin joku odotti toisenlaista opettajaa ja pettyi, ja ajattelen, että sen vuoksi pitäisi ajatella että meni huonostii. Että olen huono, kun en ole sellainen kuin opettajat ovat. Vaikka en kyllä tiedä missä se myytillinen hyvä opettaja on määritelty ja miten, ja miksi liitän siihen sellaisia piirteitä, joita minussa ei ole.

Mutta tänään moni astui portista, ja kiitti hymyillen.

Mitään aitaahan ei oikeastaan edes ole, niin ettei sitä porttiakaan varsinaisesti mihinkään tarvita,
paitsi siihen iloon, että siitä voi kulkea läpi.











perjantai 13. marraskuuta 2015

Stephen Westin marraskalenteri

eli Mystery shawl KAL (=Knit Along) 2015.

Neulesupertähti Stephen West oli muutama viikko sitten Suomessa. Olen tykännyt hänen jutuistaan jo jonkun aikaa, mutta ei jotenkin tullut mieleenkään että lähtisin hänen kurssilleen Tampereelle tai Jyväskylään. Monia muita siellä kyllä oli. Lankakauppa Titityyn blogissa on koottu tunnelmia ja linkkejä eri blogeihin. Sain sosiaalisen median kautta pienellä viiveellä tunnelmia, ja kyllä se taitaa olla maineensa veroinen tuo West, kun vallan hyvälle tuulelle tuli etäyhteydelläkin.



Vaikka olen jo pitempään tykännyt Westin neuleista, en ole neulonut niistä yhtäkään (vaikka tykkään ihan hulluna lyhennetyistä kerroksista ja silmukoiden poimimisesta kappaleiden reunoista, jotka ovat Westin neulemalleille tyypillistä). Tästä yhteisneulontakampanjasta olin etäisesti tietoinen, mutta innostuin siitä (jostain syystä) vasta, kun näin tämän videon,

sekä aina vikkelän Neulistin kuvan mysteerihuivin ensimmäisen etapin varrelta.

Mysteeriyhteisneulonta menee niin, että ohjeen (Ravelrysta) ostaneet eivät saa koko ohjetta kerralla, vaan tässä tapauksessa neljässä osassa. Ensimmäinen osa ohjeesta ilmestyi viime perjantaina ja loput seuraavina perjantaina marraskuun aikana, siksi ristin tämän marraskalenteriksi.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt että Stephen West ja Reidar Särestöniemi ovat hengenheimolaisia (West ehkä jopa jälleensyntynyt Reitari, jos niin haluaa uskoa), ja että jos neulon jotain Westin ohjetta, se pitää tehdä Särestöniemi mielessä. Eli värejä! Värejä!!!

Marraskalenterihuivia varten piti valita kolme lankaa, jotka kaivoin omista kätköistäni. Ensimmäinen on tuo monivärinen, jonka kehräsin pari vuotta sitten ja jo silloin ajattelin, että se on Reitarin lankaa. Kolmas lanka on tuo tummanruskea Islannin tuliainen, sillä Reidar matkusti paljon, ja hänellä on tummanruskea maalaus jossa karhut syleilevät toisiaan, ja se on nimeltään Kullanruskea uni rakkaudesta ja turvallisuudesta. Westin ohjeen mukaan toisen langan pitäisi antaa kontrastia ensimmäiselle langalle, mutta valitsin kuitenkin tuon punaisen (joka on jollakin luonnonvärillä värjätty, en muista millä, kun en ole itse värjännyt), koska halusin että huivin värimaailma olisi lämmin.


Särestöniemen ja Westin hengessä valitsin mukaan vielä neljännen värin, vaikka ei olisi tarvinnut. Handun turkoosi gimallelanka saa tuoda sitä kontrastia, kun siltä tuntuu.


Minulla on ensimmäistä etappia vielä reilusti neulomatta, joten heitänpä pois tämän kirjoittamisen, että pääsisin piakkoin katsomaan mitä yllätyksiä marraskalenterin tänään ilmestynyt toinen luukku tuo tullessaan.





perjantai 6. marraskuuta 2015

Omakuva uimassa


Virkkasin tämän viime keväänä. Osallistuin Maija Hurmeen järjestämään Selfie! 2015 -näyttelyyn. Lisätietoa projektista ja osallistujista löytyy täältä http://selfie2015lasipalatsi.blogspot.fi


Näyttely oli Lasipalatsin Akkuna-näyttelytilassa 28.4.-3.5.2015. Esillä oli Maija Hurmeen piirtämiä/maalaamia selfiemuotokuvia,

sekä etsintäkuulutuksen perusteella projektiin osallistuneen kymmenen henkilön käsityöllisin menetelmin tekemät selfiet/omakuvat, jotka olivat tyynyjä.


Omani tein virkaten ja neuloen. Tein sitä muun muassa koko pääsiäisen. Käytin kasvi- ja indigovärjäämiäni lankoja, Prosessin alkuvaiheista ja lähtökohdista kirjoitin tänne.


Taakse kirjoitin koneparsinnalla "Kuva kylmässä vedessä, kuutamoisen kainalossa, 
itsuli ilmattarena, meitsie merenneitosena."





Se oli keväällä se.



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Keltaiset sukkarihmat

Toissakesäinen työasuni oli paras kaikista.


 Toissakesänä oli kova keltaisenhimo. Nytkin on. Koskapa ei olisi.

Tein silloin työsukkiani ylläpitämään keltaiset sukkanauhat. Langat on kasvivärjättyjä. 
Nuo kaksi tumminta sävyä sipulilla, vaalein ehkä horsmalla.


Tuli nyt vain mieleen tämä asia, kun selaillessa huomasin, että tuolla Pohjanmaan rannikolla 
oli kesällä peukaloitu rihmoja. 

Mietin silloin tehdessäni myös, minkä pituiset sukkanauhat peukaloisin. Taisin jutella aiheesta Rukkikuiskaajan kanssa ja pääsin selaamaan hänen kirjahyllyssään majailevaa valtavan isoa ja ihanaa kirjaa Designs and Patterns from Muhu Island. Kirjassa sukkanauhojen toisessa päässä oli lenkki, josta toinen pää pujotetaan ja sidotaan itsensä kanssa. Tein sellaiset. Ei tarvinnut peukaloida niin mahdottoman pitkästi. Lisäksi pysyvät varmasti menossa mukana. Näin muistaakseni vakuuttivat historiaharrastajat. Ja tosi oli. Ei pudonneet sukkanauhat. Kerran tuon ulkomuseokesän aikana mulla putos kyllä hame puoliksi (takaosastaan), kun yks nyöri tuli tiensä päähän. Onneksi asiakkaat lähtivät juuri, joten saatoin istahtaa alas, kaivaa korista ompeluvälineet ja parsia sitä päälläni olevaa hametta.



Silloin toissakesänä kerran oli keltainen ilma.


Jos minua ympäröivät ilmat kiinnostavat enemmänkin, niin olen nykyisin myös 
instagramissa nimellä @pienenpiirinhelena.



maanantai 2. marraskuuta 2015

Saako tästä edes tykätä?

Marraskuun kunniaksi yritän hauskan huntu hartioilla kevyesti keskellä päivää kirjoitella paljon. Aloitan sisällön erittelyllä.

Tykkään Facebookissa sivusta Taidevandalismi, jossa tänään oli ilokseni käsitelty käsityönopetusta. Alla olevaan Albert Edelfeltin maalaukseen oli liitetty teksti "Rättikässä on julma ja epätavallinen rangaistus. Suojelkaa Suomen lapsia." ja kuva oli julkaistu saatetekstillä "Nyt ommellaan kersat karmea anorakki. Kankaan värivaihtoehtoja on kaksi."

'The Boys' Workhouse, Helsinki' by Finnish artist Albert Edelfelt, 1885
Albert Edelfelt 1885. The Boys’ Workhouse, Helsinki. Kuva Wikimedia commonsista.
Nyt, yhdeksän tuntia kuvan julkaisun jälkeen kuvasta on tykännyt 1068 henkilöä (sisältäen minut).  Kuva on jaettu 97 kertaa ja siinä on yhteensä 29 kommenttia. 20:ssä kommentissa viitataan jollakin tavalla lapsuus/koulu/opiskelumuistoihin.

 Neljässä kommentissa mainitaan (virkattu) pannulappu.

 Seitsemässä kommentissa mainitaan ompelu, tai jokin ommeltu vaate. Mainittuja vaatteita ovat yhä (metsätyö)käytössä oleva anorakki, valmistuneet farkut, paitapusero joka ei valmistunut, koska sitä piti purkaa niin paljon, kamalat housut joita ei ole käytetty, sekä laatikkomainen telttayöpaita.

Neulonta mainittiin seitsemässä kommentissa. Neulottuna tuotteena mainitaan useimmiten sukka, mutta myös lapaset. Mitkään neulotut tuotteet eivät kommenttien mukaan pääasiassa valmistuneet.

 Kolmessa kommentissa kerrotaan tai viitataan suunnitelman muuttumiseen kesken kaiken(tai loppujen lopuksi): patalapusta tulikin hiiri, sukasta enkeli, sukkien sijaan voi tehdä säärystimet.

 Kommetoijista kaksi kertoo olevansa vasenkätisiä.

Opettajien sanomisia: "Vika istuu koneen ja tuolin välissä" (kun pyydettiin apua ompelussa), ja  "Oletko kaikissa aineissa yhtä huono?"

Niin, saako tästä edes tykätä, kun on (henkisesti) käsityönopettaja (ilmankos gradu edistyy niin hitaasti, kun henkisesti olen jo aivan valmistunut)? Itseasiassa olin vähän järkyttynyt jo silloin kun huomasin, että Suomen käsityönmuseon Koulukäsityön muistiverkossa oli "koulukäsityötraumojen purkugeneraattori" tai muu sellainen, jossa minusta selvästi viitattiin koulukäsityötraumoihin. Nyt kun katson sivua, siellä onkin vain Tumpelo-peli, jossa "voit alkaa virtuaalikäsityön sankariksi" ja kirjata nimesi "entisten tumpeloiden listaan". Mie kyllä epäilen, että tuota sivua on muutettu, kun minun mielikuva trauman mainitsemisesta on niin vahva. Muistan, kuinka silloin oikeasti pysähdyin miettimään käsityönopettajuuden menneisyyttä ja nykytilaa. Minua suretti, kun ajattelin, että asia joka on minulle yksi tärkeimmistä asioista, tarkoittaakin toisille häpeää ja tuskaa.

Nyt lähtis jo erittelystä analyysiksi, joten lopetan tällä kertaa tähän. Muuten menee taas siihen, etten saa mitään julkaistua, kun hion ja mietiskelen loputtomiin asti. Mutta kommentoikaa, jos herää ajatuksia. Ehkä jatkan toiste (kun se gradukin käsittelee osittain käsityönopetuksen historiaa).