sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ollapa onnessansa

Avasin juuri bloggerista blogilistani ja 
kaksi viimeisintä postausta, jotka oli julkaistu parin viime tunnin aikana,  
olivat onnellisia.


Oli Marin pieni kirjoitus kehräyksen rauhoittavasta vaikutuksesta ja Kate Daviesin pohdintoja kahdeksan vuoden bloggaamisesta (pst! Kate Davies antoi myös onnessansa alennuskoodin, joka on voimassa huomiseen puoleen päivään asti hänen Ravelrykaupassansa. Käytin sen heti!)

Ajattelin, että haluan myös  kirjoittaa onnellisen postauksen nyt heti.

Vaikka lähipoluista.





Taikka kaukaisesta kotiseudusta.
Jos haluat kertoa minulle keväästä,
älä puhu kukkasista.
Puhu tulvasta,
niin ymmärrän.


Tai käsitöistä.


Voi, käsitöiden onnesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka...



Ja että vaikka joskus tekee niin kipeää, ettei ole keinutuolia,
niin joskus riittää ihan vain se sisäinen keinutuoli.













Krookus-huivi

Kukkastellen kevättä ja kohti kesää

Toukokuun alussa menin ostoksille, kun Käsityökortteli saapui Kamppiin. Ostostelu ei ole mitään lempipuuhaani, mutta suomalaisten käsityöyrittäjien tapahtumassa se on aivan eri asia. Ja jos vielä sataa vettä ( tästä on kirjoittanut mm. Soja postauksessaan Märkä kevätretki ja Susanna otsikolla Tuo tullessas, vie mennessäs), niin silloin pyrin tekemään oikein kunnolla heräteostoksia.



Handun ja Belovedin yhteisteltassa oli tarjolla lankaa ja lusikoita. Sieltä löytyi kirjanmerkkilusikka äitienpäivälahjaksi ja itselle ilahtumislankaa. Tuollaista krookuksen väristä.




Heti kotiin päästyä laitoinkin jo huivia alulle ohjeenani Heidi Alanderin suunnittelema  Nurmilintu, joka on ilmaiseksi saatavilla Ravelryssä. 

Olin ladannut ohjeen jo aikoja sitten, joten huomasin vasta huivini jo valmistuttua Ravelryssä olevan ohjeen mainostekstin "Not a single purl stitch! Yay!" Luin nimittäin pitsineulekaaviota jotenkin omalla tavallani, joten minun pitsiraidat ovat sileää neuletta, eikä ainaoikeaa, kuten ohjeessa. Toki neuloessani ihmettelin, että miten tämä nyt näin, mutta silti neuloin vain menemään. Ja vauhdilla teinkin, kun valmista tuli noin viikossa.



Huivi on muodoltaan bumerangimainen epäsymmetrinen kolmio. Se kietoutuu kaulaan todella mukavasti ja pysyy hyvin paikoillaan. Lanka on Handun Merinosukkalankaa (100% merinovillaa). 100 g sisältää lankaa noin 400 m, ja lankaa jäi huivistä jäljelle 4 grammaa. Neuloin nro. 4 puikoilla.



Minulla oli tuolla käsityökorttelissa jokin alitajuinen väriteema, kun kotona vasta huomasin, että Mariel Designilta ostamassani kaulakorussa on myös violettia ja keltaista. Korussa ei kuitenkaan ole krookus, vaan kuivattu orvokki.










maanantai 18. toukokuuta 2015

Maatuska-hame

Kävipä tuossa keväällä, että...


Tapasin pitkästä aikaa ystäväni, 
joka sanoi yhden asian, 
jolloin puhkesi aika-avaruuteen reikä, 
josta pullahti eteeni maatuska, 
joka yhtäkkiä olikin tavattoman kiinnostava asia.

Ja siitä piti ottaa selvää.
Noin niin kuin omalta osaltani.


Kokosin vimmaisen maatuskataulun Pinterestiin.

Kävi ilmi, etten tiennyt maatuskan historiasta mitään. Hämmästyin, kun luin että ensimmäinen maatuska näki päivänvalon 1800-luvun lopulla ja sen esikuvana oli japanilainen puunukkeperinne. Ensimmäinen maatuska esitti talonpoikaisäitiä seitsemine lapsineen, ja tämä pesue pääsi maailmanmaineeseen, kun se esiteltiin vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä (siellä samassa, jossa Suomen suuriruhtinaskunnalla oli ensimmäistä kertaa oma paviljonki).


Minullakin on aina ollut tuo ajatus, että maatuska esittää äitiä ja lapsia niin, että sisimmäinen ja pienin on nuorin. Nyt tuli kuitenkin mieleeni, että ehkä se pienin ei olekaan pieni siksi, että on vauva, vaan koska se on niin kaukana. Sen lisäksi että maatuskaa voi ajatella konkreettisina äitinä ja lapsina, voihan sen ajatella myös sukupolvien ketjuna. Ketjuna, joka menee menneisyyteen, tai kerroksina jotka ovat sisäkkäin nykyhetken sisällä.



Lukemisen, katsomisen ja ajattelun lisäksi piti myös käsitellä tätä asiaa, joten tilasin Susannan työhuoneelta Maatuska-puuvillakangasta ja tein hameen. Olin tilaavinani kummassa mukajärkevyyden puuskassa hillittyä harmaata. Kuvittelin tekeväni siitä edustusvaatteen niitä tilaisuuksia varten, kun pitää edustaa jotain muuta kuin itseäni. Sormet olivat kuitenkin ilmeisesti toimineet kuten sydän tahtoi, ja ilokseni paketista löytyikin turkoosia maatuskaa. Eihän se harmaa olisikaan oikein sopinut minun vaatekaappiin. 
Ja parempi ehkä vain edustaa ihan itseänsä.


Leveys: Kankaan leveys x 2
Pituus: Viisi maatuskaa (ihmisen pituus 160 cm)
Sivuilla taskut
Vyötäröllä vetopoimutusta

lauantai 9. toukokuuta 2015

Tule ja puserra





Joskus asiat vain yllättäen tulevat ja pusertavat hellästi, 
vaikka olisi jo luopunut toivosta tai unohtanut koko jutun.




Viime vuonna lupaamani huoneentaulu on nyt päässyt päätynyt omistajalleen
jonka löytää kesällä Vääksyn kanavan Käsityöverstas Tikistä.
Tehkää hyvin. Tehkää käsitöitä.