torstai 21. helmikuuta 2013

Taide, käsityö.

Tunnen, että minun pitäisi käydä muutama yliopiston kurssi lisää ja lukea useita tutkimuksia ennen kuin voin kirjoittaa tästä aiheesta mitään. Mutta jostain pitää aina aloittaa. Nyt aloitin eläintarinasta.

Teen parhaillani käsityötieteen opintoihin kuuluvaa opetusharjoittelua nykytaiteen museo Kiasmassa. Jokin kulttuurihistoriallinen museo olisi ollut ehkä luontevampi valinta minulle, mutta ajattelin, että nyt hakeudun huvikseni jonnekin ihan muualle. Käsityöopettajuus ja valtion taidemuseo tuntuu ajatuksena jollakin tavalla vähän epäsopivilta palikoilta, mutta kun niitä on nyt sovitellut yhteen, on alkanut kyllä moni asia raksuttaa ja suhista pääkopassa.

Esimerkiksi se on minua nyt pohdituttanut, että mitä on käsityö ja mitä on taide. Jollakin tavalla sain haltuuni tämän asian kun mieleeni tuli (pyöräillessä. Tuntuu välissä etten muuten mitään oivallakaan kuin pyöräilemällä.) eräs tapahtuma vuosien takaa, joka meni näin:

Pieni ihminen, ihan muutaman vuoden vasta elämässä ollut, kysyi multa kerran aivan yhtäkkiä kesken kaiken
-Mikä on kaššelotti?
Kerroin että kaskelotti on valas. Sitten hän kysyi:
-No mikä se on sitte se hylki?
Ja mie kerroin mikä hylje on.

Sen pituinen se, ja tämä tarina on tosi.

Niin että olisiko taide ja käsityö vähän niin kuin valas ja hylje? Jollakin tavalla samankaltaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Elävät suunnilleen samassa ympäristössä, mutta molemmilla on pääsy paikkoihin, johon toinen ei pääse.

Tämän pidemmälle en ole pohdinnoissani juuri päässytkään. Kysymyksiä vain tulee koko ajan lisää. 

Mielestäni mielenkiintoinen esimerkki taiteesta ja käsityöstä ja niiden suhteesta on Kiasman Tosi kyseessä -näyttelyssä oleva Mikko Kuoringin teos Unioni. Kyseessä on seinään nojaava rullalle kääritty matto, jossa on käytetty kuteena kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden liput. Kuva teoksesta löytyy Saattaa sisältää nykytaidetta -blogista täältä. Mielenkiintoista minusta on, että maton kutoja on eri kuin taiteilija, ja kutojan nimi on myös teoksen tiedoissa. Mietin ihan vilpittömästi, kumpikohan on leikannut liput kuteiksi. Onko EU-maiden lippujen leikkaaminen matonkuteiksi ollut käsityötä vai taidetta?

Tosi kyseessä -näyttelyssä on esillä myös Dzamil Kamangerin sarja Väärennetyt passit ovat aina myös käsityötä, jonka nimi jo saa aivot suhisemaan käsityön ja taiteen ja niiden määritelmien parissa. Täältä löytyy video, jossa Kamanger kertoo teostensa taustoista. Dzamil Kamanger on tällä viikolla myös tavattavissa museossa. Hän valmistaa helmikudonnaisiaan Kiasmassa joka päivä parin tunnin ajan 24.2.2013 asti, tarkemmat tiedot löytyvät Kiasman sivuilta. Saattaa sisältää nykytaidetta -blogissa kerrotaan teossarjasta jonka parissa Kamanger parhaillaan työskentelee http://www.lily.fi/juttu/perkele. Kamanger kertoo, että kun teosten tekniikka on kaunis mutta niiden sisältämät sanat rumia, syntyy taidetta.

Henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä on, että taide syntyy todella vasta teoksen ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Se on ehkä se kokemus, kun huomaa sykkivänsä samalla taajuudella teoksen kanssa.

 Sattuneesta syystä nykytaiteessa pääsen tähän tilaan useimmiten sellaisten teosten kanssa, jotka luovivat käsityön ja taiteen välimaastossa.






lauantai 9. helmikuuta 2013

Pönäkkä

Olen muodin seuraamisessa vain pari sataa vuotta jäljessä.



Tein paidan.

 Suunnittelin ja kaavoitin itse.

Että voikin olla paljon iloa raidallisesta kankaasta!


Huolittelin saumavarat kanttinauhoilla, koska kanttinauhat on kivoja ja niitä voi tehdä pienistäkin kangaspaloista. (Tällä ohjeella noin 25 x 25 cm kangaspalasta sai 170 cm kanttinauhaa.)




Olenko nyt terveen täyteläisen näköinen?  

Ei...


Lisäsin pari, kolme kerrosta vaatteita

ja aloin saavuttaa melkein Mansikkatyttöön verrattavan pönäkkyyden!





keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Saamenmaa mielessäin

Tänään 6.2. vietetään Saamelaisten kansallispäivää (lisätietoa löytyy esimerkiksi Saamelaiskäräjien sivuilta).
 6th of February is the Day of The Sámi People.

Lukion jälkeen halusin tehdä käsitöitä. Mielessäni ei ollut mitenkään määrittynyt, että millaisia käsitöitä, siksi Saamelaisalueen koulutuskeskus oli oikein hyvä valinta. Siellä nimittäin pääsi ainakin niinä aikoina tekemään kaikkea mahdollista valitsemastaan opintolinjasta huolimatta. Mie opiskelin pehmeiden materiaalien opintolinjalla, mutta sain kokeilla luu- ja sarvitöitä ja hopea- ja kivitöitä ja opin ainakin sen niistä kokeiluista, että kyllä tekstiili on minun materiaalini.

Erittäin suuri osa opinnoista koostui nahka- ja turkistöistä ja poro oli päämateriaali. Kasviparkittua poronnahkaa kutsutaan sisnaksi. Sisnasta löytyy lisää tietoa muun muassa Saamelaisalueen koulutuskeskusken Poro muotiin ja Sisnaa poronnahkaa -hankkeiden sivuilta.  Mulla ei mitään suurta paloa ollut juuri nahkoihin ja turkiksiin, mutta minua kiinnosti ja kiinnostaa yhä kaikenmoinen alusta asti tekeminen. Ja jälkikäteen on tuntunut todella tärkeältä, että on saanut oppia niinkin harvinaisen taidon kuin nahan muokkaamisen ja parkitsemisen perinteisillä käsityöllisillä menetelmillä.

Sisnapussi. A bag made of a hand made reindeer leather.

Parin opiskeluvuoden jälkeen oma käsityöläisidentiteetti alkoi selkiytyä ja lopputyöni ei liittynyt saamenkäsitöihin eli duodjiin juuri millään tavalla, vaan uppouduin kangaspuilla kudontaan ja värjäykseen.

Lopputyöni nimeltään Huivipuu. The diploma work I made when I studied in  the  Sámi education institute. My  diploma work, wowen scarves, doesn´t concern the sámi handicrafts almost at all.

Ja sittenhän lähdinkin opiskelemaan kudontaa. Valmistuttuani Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta en ole kauhean paljoa tehnyt mitään saamenkäsityöksi luokiteltavaa, mutta saamelaisvaikutteet ovat kyllä kotiutuneet mielen sopukoihin ja pilkahtavat välissä pintaan. Kuten näissä kattausliinoissa. Tehtävänä oli tehdä kattausliinasarja käyttäen neljää eri kudekuviollisen raanun sidosta. Sarjan nimi on Iđitguovssu eli sarastus. Inspiraationa väreille oli eräs näkemäni aamunsarastus ja nimelle taas eräs lyriikanpätkä Vilddas-yhtyeen laulusta (nyt en kyllä muista että mikä laulu se oli, sanat sen sijaan kyllä muistan).

Some Sámi-inspired table cloths. I have used four different traditional Finnish picked up raanu weaves.
Rengasraanu eli rinkinen 

Silmikkoraanu
Suoraruuruinen- eli tapettiraanu
Suoraraitainen- eli vakoraanu