maanantai 8. toukokuuta 2017

Kudekuviolliset raanut

Edellisessä kirjoituksessani olin Raanupiknikillä, jossa taiteilija Elina Juopperi kertoi teoksestaan Perintö. Ottaessaan vastaan lahjoituksia teostaan varten, Juopperi ihmetteli saadessaan tekstiilejä, joita lahjoittajat nimittivät raanuiksi, mutta ne eivät näyttäneet samalta, kuin ne mitä Juopperi oli tottunut ajattlemaan raanuina.. Tämä kirjoitus käsittelee niitä toisenlaisia raanuja.

 Opiskellessani Oulun seudun ammattiopistossa kutojaksi vuosina 2007-2009, yksi tehtävä oli suunnitella ja toteuttaa kattausliinasarja, joissa käytetään kudekuviollisten raanujen rakenteita. Tämän blogitekstin kuvat ovat tuolloin tekemästäni portfoliosta, jonka sivut nyt skannasin. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla. Tekstin lähteenä olen käyttänyt seuraavaa kirjaa, jonka sivunumerot olen merkinnyt aina kappaleen loppuun.
Heikkonen, Raija (teksti); Kajander, Marja-Leena; Kesälä-Lundhal, Kirsti; Lausala, Talvikki (työryhmä). 1983. Kansanomaisia peitteitä. Kotiteollisuuden keskusliitto.



Raanuiksi nimitetään useita erilaisia peitteiksi tarkoitettuja kudottuja tekstiilejä. Yleisimpiä näistä ovat ne, joita Juopperi (ja mie, koska olen myös kotoisin Pohjois-Suomesta) on nähnyt lapsuudessaan ja tottunut pitämään raanuina, eli ripsiraanut, joissa on kuderaitoja, ja sidoksena ripsi. Tämän kaltaisia tekstiilejä tavataan Heikkosen mukaan "kaikkialla missä kankaankudontaa on harjoitettu". Pohjois-Suomessa niitä on käytetty peitetarkoituksessa pidempään kuin muualla Suomessa.(s.4.)

 Heikkonen jaottelee ripsiraanut vielä neljään eri ryhmään:
1. Lapin raanu on saamelainen tekstiili. Se on kudottu pystykangaspuissa ja sen loimi- ja kudelangat ovat villaa. Perinne on säilynyt kolttasaamelaisilla. (s.4.)
2. Peräpohjalaiselle raanulle on tyypillistä tietynlaiset kirkkaat värit ja raidoitusmallit. Raidat ovat yleensä symmetriset raitaryhmät, joiden leveys on 10-20 cm. Vanhemmissa raanuissa raidat ovat kapeammat kuin uudemmissa. (s.4.)
3. Kainuulainen peilikäs, eli peiliraanu on sidokseltaan epätasaraitaista kuderipsiä. Tekstiiliä on kudottu erittäin paljon muutamilla paikkakunnilla Kainuussa 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Erityisen paljon peilikkäitä kudottiin 1930-luvulla. (s.5.)
4. Pelkkaraanuja on kudottu pienehköllä alueella Keski-Lapissa. Tekstiiliin on poimittu symmetrisiä kuvioraitoja kudontalastalla, eli pelkalla. (s.5.)



Kudekuviollisia raanuja on kudottu Länsi-Suomessa, ja Heikkosen mukaan ne on omaksuttu Ruotsista. Nämä Heikkonen jakaa suora- ja vinokuvioisiin raanuihin.(s.6.)

Suorakuvioisia raanuja on yksinkertaisen tekniikan vuoksi kudottu laajoilla alueille kaikkialla Länsi-Suomessa (s.6).

1. Suoraraitainen eli vakoraanu, joita on kerätty museoiden kokoelmiin erityisesti Etelä-Pohjanmaalta ja Varsinais-Suomesta (s.6).


2. Suoraruutuinen raanu, jotka voi ryhmitellä vielä neljään eri ryhmään värien ja kuvioaiheiden perusteella. Erilaisia malleja on yleensä nimetty paikkakuntien mukaan, kuten Vöyrin, Pietarsaaren ja Naantalin raanut. Suoraruutuisia raanuja on kudottu erityisesti Pohjanmaalla. (s.6.)


Vinokuvioiset raanut

1.Silmikkoraanut, joita on kudottu peiteeksi erityisesti Keski-Pohjanmaalla. Silmikkoraanuja on käytetty myös kerrossänkyjen edusverhoina pohjalaisissa tuvissa. Peitteisiin on voitu pujotella erilaisia kuvioita, ja niitä on valmistettu kapioihin. (s.6-7.)



2. Rengasraanut eli rinkiset raanut, jotka ovat levinneet laajemmalle kuin silmikkoraanut, Itä-Hämeeseen ja Kymenlaaksoon asti. Rengasraanu tunnetaan myös nimellä väsköötti, joka viittaa tekniikaltaan vastaavaan ruotsalaiseen tekstiiliin nimeltään västgötatäcke. Rengasraanuissa on myös usein pujotuskuvioita. (s.7.)




Tässä vielä valmis kattausliinasarja, josta olen kertonut myös täällä .









Tein lisäksi vielä muutaman yksivärisen vakoraanun, kun aikaa oli.



Tässä vielä vähän prosessia, eli ensimmäiset ideat:

Sekä suunnitelmia kattausliinasarjaan: