Olla opettaja

...on olla avoin portti.

Kuvat otettu Árnes Art Museumin viereisellä tontilla Hveragerðissa Islannissa.

Opetin juuri pitkästä aikaa. Kun intensiivinen kaksituntinen, jonka järjestin vapaaehtoisesti vapaa-ajallani ilman korvausta, oli ohi, ajattelin "Nyt pitäisi varmaan ajatella että meni ihan paskasti". Vielä olo ei ole yltynyt ylitsepääsemättömäksi, ehkä vältyn siltä tällä kertaa.

Se taisi olla viimeisen opetusharjoittelun aikana tai sen jälkeen, kun aloin ajatella, että olla opettaja on olla avoin portti. Kukin omalla tavallaan. Minun tapani on, tällaisissa tilanteissa ainakin, olla laaja ja leveä, ja oppijat saavat mennä läpi mistä parhaimmalta tuntuu. Tyyli on vapaa, eikä ole pakko mennä (vaikka se toki aina vähän surettaa, jos joku ei astu portista, mutta täytyy hyväksyä se), eikä minulla ole mitään kontrollia siitä, mihin kukin joutuu portin toisella puolella. Se on minun tapani olla opettaja.

Nyt minusta alkaa tuntua, että alan olla oma itseni ollessani opettaja. Pitkään luulin, että pitäsi olla toisenlainen ihan vain siksi, koska opettajat ovat. Ehkä tänäänkin joku odotti toisenlaista opettajaa ja pettyi, ja ajattelen, että sen vuoksi pitäisi ajatella että meni huonostii. Että olen huono, kun en ole sellainen kuin opettajat ovat. Vaikka en kyllä tiedä missä se myytillinen hyvä opettaja on määritelty ja miten, ja miksi liitän siihen sellaisia piirteitä, joita minussa ei ole.

Mutta tänään moni astui portista, ja kiitti hymyillen.

Mitään aitaahan ei oikeastaan edes ole, niin ettei sitä porttiakaan varsinaisesti mihinkään tarvita,
paitsi siihen iloon, että siitä voi kulkea läpi.