perjantai 24. toukokuuta 2013

Kesävillasukat

Pitkällinen sukkaprojekti dramaattisine juonenkäänteineen.


Muuan parturi-kampaaja mainitsi viime kesänä haaveilevansa kesävillasukista. Sellaisista, jotka lämmittäisivät varpaita vanhan talon viileillä puulattioilla. Ja vaikka minun hiustyyli onkin vuodesta toiseen sama(pitkä), pitää latvoja kuitenkin tasoitella, joten ehdotin vaihtokauppaa: hän heiluttaisi saksia, mie puikkoja.

Tuo saksien heiluttelu -osio vaihtokaupasta on jo suoritettu ja puikkoihinki on tartuttu jo viime kesän lopulla. Silloin sain aikaan tällaisen:
Halusin käyttää villabambulankaa (Trekking pro naturaa, 75% villaa, 25 % bambua), mutta kun en ollut varma sen kulutuksenkestävyydestä, niin hankin rinnalla käytettäväksi toista lankaa. Jostain syystä hankin tuota itsestään raidoittuvaa Austermann step lankaa (75 % villaa, 25% polyamidia). Kuulemma on kelpo lanka, mutta tuo väriyhdistelmä ei ole missään vaiheessa minua innoittanut muuten, kuin että se sointuu kyllä yhteen tuon violetin Trekking-langan kanssa. Jota on siis tuolla lyhyessä pitsineulevarressa raitoina, jos huomaatte. Jos siis huomaatte edes koko pitsineuletta.  Jos ette huomaa, niin voin kertoa, että varressa ja jalkaterän päällä on aaltopitsiä (jonka valitsin ehkä siksi, kun sillä on englanniksi niin kutkuttava nimi: Feather and fan).   Mutta jota ei siis juuri huomaa, kiitokset kirjavalle langalle.

Tämä oli siis tulos siitä, kun pähkäilin, kuinka yhdistäisin nämä kaksi lankaa lyhytvartisiin sukkiin niin, että vähemmän kulutusta kestävää lankaa ei tulisi jalkaterään. Hämmästelen, kuinka neulontainnostusta riitti noinkin pitkään. Valokuvauksen jälkeen langat saivat kuitenkin soljua takaisin kerilleen, eli pistin purkuun koko roskan. 


Ja sitten hauduttelin.



Ja kun sitten viimein taas tartuin puikkoihin, syntyi nämä:



Malli on Carousel Ravelrystä, jonka olen ensimmäistä kertaa nähnyt opiskelukaverini Handicraft happens -blogissa (ja ihan vähän aikaa sitten bongasin tämän mallin olleen myös Neulistin puikoilla). Näin nuo Handicraft happensin sukat kevättalvella livenä, ja sen kohtaamisen jälkeen loksahti palasia päässä kohdalleen. Kirjava lanka pääsi sittenkin puikoille, vaikka olin sen jo melkein tuominnut ikuiseen unohdukseen tai odottamaan sitä aikaa, jolloin saan tyydytystä neulomalla perussukkia (joka on melkein sama asia).


Joustinneuleissa (jotka on tehty kierretyillä silmukoilla, koska jostain syystä kammoan tavallista 1o1n -joustinneuletta) olen käyttänyt sitä bambuvillaa. Se on nyt päkiän alla kulutukselle alttiina, joten parsintahommiin joutuu ennen pitkää, mutta ei se haittaa, kun omaan käyttöönhän nämä tulee... Eiku hetkinen! Parturi-kampaajallehan mie olin näitä tekemässä!




Mutta kun ei näistä oikein tullut hänen näköiset... 

Eikä varsinkaan sen viileälattiaisen vanhan talon näköiset...



Joten kaivoinpas sitten lankavarastoja. Sieltä löytyi Drops Fabelia (75 % villaa, 25 % polyamidia). Sitten kaivoin langan nimellä Ravelryä, ja sieltä löytyi inspiraatioksi ja vähän ohjeeksikin Willow-sukkasien ohje, josta muodostui Sukat viileille lattioille.




Tein ensimmäistä kertaa pyöröpuikoilla kaksi sukkaa kerralla varpaista alkaen, ja siihen minua inspiroi ja ohjeisti Varpaista varteen -kirja(Melissa Morgan-Oakes, 2012).



Ensimmäisen kantapään neuolomisen jälkeen mietin, että nyt tekis mieli kyllä päätellä silmukat tähän, kun en halua sukkiin vartta ollenkaan. Mutta sukka ei olis kyllä pysynyt jalassa. Tein kompromissin(tai rönsytin tätäkin työtä minun lempineuletekniikoihin) ja päättelin silmukat vain jalkaterän päältä ja loput silmukat päättelin aina-oikein kaitaleella, käyttäen samaa tekniikkaa kuin miten Carousel-sukatkin muodostuu. Haluan kutsua sitä dominotekniikaksi, vaikka en tiedä onko se yleisesti hyväksytty termi. Mutta kuulkaa siitä mie tykkään! Ja kelpo sukkia tuli, vaikkei hyvältä aluksi vaikuttanutkaan!










4 kommenttia:

  1. Aivan ihana blogi, jonka sattumalta, onnekseni, löysin. Nyt kerkesin tutustua aineistoon vain pintapuolisesti, mutta kunhan ehdin tulen istumaan sen ääressä tuntikausia ja paneutua sen tarjoamaan inspiraatioon, jota se aivan kirjaimellisesti tarjoaa. Kiitos ! :)

    Nina af Enehjelm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista! Kyllä lämmittää mieltä kun saa konkreettisesti tietää, etten mie ihan tyhjään näitä juttuja kirjoittele :) Tervetuloa ja toivottavasti viihdyt!

      Poista
  2. Mä ehdin aina joskus (tällein kesäisin hiljaisina työhetkinä) lukemaan "blogeja joita seuraan"... Kivat tuli sunkin sukista, mä olen tässä miettinyt, jos neuloisi toiset Carousellit tuommoiset kärjettömät ja ilman kantapäitä. Tosin nyt taas toisenlainen sukkaprojekti kesken ja siihen ne käsityöt kesältä varmaan jäävät :D

    Ja nuo toiset sukat näyttää juuri semmoisilta kesäisiltä viileiden omakotitalon lattioiden sukilta. Ihanat! (Tulisikohan sukat nopeammin valmiiksi, jos ne neuloisi yhtäaikaa... Itse kun teen niin paljon virheitä niin ajattelen sitten purettavaa olevan vähemmän.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkaparin tekeminen yhtäaikaa ehkäisee ehkä sitä toisen sukan kriisiä ja kyllästymisestä johtuvaa taukoa, jonka jälkeen neuletiheyteni on muuttunut ihan toiseksi. Mutta tosiaan, jos tulee virheitä, niin purettavaa on kaksiverroin, eikä ehdi ottaa ensimmäisestä sukasta opiksena. Vannomatta paras, joten en hehkuta yksipuolisesti mitään tekniikkaa ja tehen ihan kuten lystään :)

      Poista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.