Näytetään tekstit, joissa on tunniste hame. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hame. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. lokakuuta 2015

Syystalvimekko


Lähdin matkoille, ja olin vähän epävarma, kuinka siitä selviän.


Tein mekon suojaksi.


Mekkoon kuuluu villakankainen tunika ja alushame, jonka helma on norjalaisesta villapaidasta (hihoista ja hartioista tein pari vuotta sitten swantsit). Alushameen yläosa on sekoitekangasta. Ompelin tunikan vyötärösaumaan kanttinauhaa ja hameen vyötärölle nauhalenkit, joilla kiinnitän hameen tunikaan. Kun lähtee fyysisesti pois mukavuusalueeltaan (kuten lentokoneeseen ja ulkomaille), on parempi ettei mikään purista mahaa. Hameen vyötäröllä on kuitenkin säädettävä kuminauha, joten tarvittaessa sen saa pysymään päällä ihan ilman tunikaakin.
Neulehelma on siitäkin kätevä, että siihen voi kiinnittää helposti papukaijalukollisen heijastimen,




On hyvä mekko! Toimii!
Lissupaita ja Paratiisin universumi -legginsit.


Toimi oikein hyvin Islannin ilmastossakin.
(Kumisaappaat oli reissussa ainoat kenkäni, eivätkä olleet yhtään liioittelua.)



Tunika toimii myös muiden vaatteisiin yhdistettynä, kuten vaikka Perä-Pohjolan kansallispuvun hameen kanssa.


Tunikan kaavan kuosittelin Gertie´s New Book for Better Sewing -kirjan Portrait blouse -kaavan pohjalta.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Maatuska-hame

Kävipä tuossa keväällä, että...


Tapasin pitkästä aikaa ystäväni, 
joka sanoi yhden asian, 
jolloin puhkesi aika-avaruuteen reikä, 
josta pullahti eteeni maatuska, 
joka yhtäkkiä olikin tavattoman kiinnostava asia.

Ja siitä piti ottaa selvää.
Noin niin kuin omalta osaltani.


Kokosin vimmaisen maatuskataulun Pinterestiin.

Kävi ilmi, etten tiennyt maatuskan historiasta mitään. Hämmästyin, kun luin että ensimmäinen maatuska näki päivänvalon 1800-luvun lopulla ja sen esikuvana oli japanilainen puunukkeperinne. Ensimmäinen maatuska esitti talonpoikaisäitiä seitsemine lapsineen, ja tämä pesue pääsi maailmanmaineeseen, kun se esiteltiin vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä (siellä samassa, jossa Suomen suuriruhtinaskunnalla oli ensimmäistä kertaa oma paviljonki).


Minullakin on aina ollut tuo ajatus, että maatuska esittää äitiä ja lapsia niin, että sisimmäinen ja pienin on nuorin. Nyt tuli kuitenkin mieleeni, että ehkä se pienin ei olekaan pieni siksi, että on vauva, vaan koska se on niin kaukana. Sen lisäksi että maatuskaa voi ajatella konkreettisina äitinä ja lapsina, voihan sen ajatella myös sukupolvien ketjuna. Ketjuna, joka menee menneisyyteen, tai kerroksina jotka ovat sisäkkäin nykyhetken sisällä.



Lukemisen, katsomisen ja ajattelun lisäksi piti myös käsitellä tätä asiaa, joten tilasin Susannan työhuoneelta Maatuska-puuvillakangasta ja tein hameen. Olin tilaavinani kummassa mukajärkevyyden puuskassa hillittyä harmaata. Kuvittelin tekeväni siitä edustusvaatteen niitä tilaisuuksia varten, kun pitää edustaa jotain muuta kuin itseäni. Sormet olivat kuitenkin ilmeisesti toimineet kuten sydän tahtoi, ja ilokseni paketista löytyikin turkoosia maatuskaa. Eihän se harmaa olisikaan oikein sopinut minun vaatekaappiin. 
Ja parempi ehkä vain edustaa ihan itseänsä.


Leveys: Kankaan leveys x 2
Pituus: Viisi maatuskaa (ihmisen pituus 160 cm)
Sivuilla taskut
Vyötäröllä vetopoimutusta

lauantai 28. helmikuuta 2015

Väärinkäyttö ja harhaanjohtaminen

Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.


Esittelen viime aikojen iltapuvut. Tai siis ne kaksi, joita olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana, jolloin olen käynyt iltapukua vaativissa tilaisuuksissa useammin kuin koskaan ennen.

Huomioitavaa:
Kumpikaan asuista ei ole kansallispuku, vaikka tiettävästi ainakin jälkimmäinen asu on harhauttanut niin uskomaan. Molemmissa asuissa on (väärin)käytetty suomalaisen kansallispuvun ja toisen kansan kansanpuvun osia. Lieventävinä asianhaaroina esitettäköön, että kokonaisuuksia on kehuista päätellen pidetty siveellisinä ja hyvän maun mukaisina, sekä kantajallen sopivina.



Tässä asussa tunnen itseni hyvällä tavalla Punahilkaksi, 
(vaikka eihän tässä ole punaista kuin juuri nimeksi).





 Tämä hame on tehty hulmutettavaksi.









Ekstrana vielä yhdistelmä, jossa tunnen olevani kuin 1910-luvulla.




maanantai 9. helmikuuta 2015

Jotain on meneillään
















Neuloin sukat joulun jälkeen, ennen uutta vuotta.


Jackpotin puseron olen saanut vuosia sitten. Se on minun kaunein lempipaitani, joka ennen pitkää kohtaa tiensä pään, sillä paidan elastaanit vetelevät jo viimeisiään.


Hameen tein syksyllä samaan aikaan kuin Roosankin. Kangas on myös Käpysen Roosa nauha -kampanjakangasta ja nimeltään Talvipuutarhassa. Sen on suunnitellut Jenni Mäensivu.

 Pukeuduin hameeseen ensimmäisen kerran, kun pidin Tekstiilikulttuuriseuran ja Helsingin työväenopiston Siksi teemme käsitöitä -luentosarjassa alustuksen 13.11.2014 aiheesta käsityö ilmaisuna. Kylläpä jännitti! Ja siksi varmankin ihan ensimmäinen ja tärkein ajatukseni alustukseen liittyen oli, että mitä puen päälleni, 
Seuraava julkistyyppinen esiintyminen ja sen mukaiset pukeutumishaasteet odottavat Kuukauden Käsitelmissä. Ja kun aika näyttää näköjään vierivän melkoista vauhtia, niin kohtahan se on taas Taitoviikko ja Taitoviikon haaste. 

Kaikenmoista sitä onkin meneillään.