Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule nostetuilla silmukoilla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule nostetuilla silmukoilla. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Huhtikuu

Stephen West julisti juuri huhtikuun huivikuukaudeksi. 
Täällä Suomessa huhtikuu onkin jo perinteisesti käsityökuu. 
Ensi viikolla kun vietetään Taidon ja käsityön viikkoa ja loppukuussa Vaatevallankumousta.


Tänä vuonna Taidon ja käsityön viikon teema on mosaiikki.

En innostunut siitä yhtään.


 Mosaiikkineule tuli kyllä mieleen, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä mosaiikin kanssa, 
kuten ovat myös Puikkomaisteri ja Neulova narttu todenneet. 



Hukkasin eilen sormikkaani.
  
Mietin, että oli kuitenkin Huhtikuu, joka ne otti. 
Vaati uhriksi. 
Suututti aivan, ja olin että 
"Mitä sie mulle alat, mie senthän tykkään sinusta sellasena ku olet!" 

Ehkä Huhtikuu halusi lepytellä, 
-vai mitä ihmettä tämä on- 
mutta tänään aamulla pellolla kävellessä,
 -siellä samalla pellolla jossa olen jo yli vuoden kävellyt lähes joka päivä- 
löysin sieltä keramiikan ja lasin palasia. 


Sitäkö meinaat, Huhtikuu, 
että mosaiikkia pitäis alkaa, häh?

maanantai 1. joulukuuta 2014

Lumivalko ja ruusunsukat

Ruusujen takana olikin karhu.


Aloitin nämä sukat kesäkuun alussa. Ne on neulottu kärjestä alkaen ja kaikki kuviot on tehty silmukoita nostaen. Väreistä tuli mieleen Grimmin veljesten satu nimeltä Lumivalko ja Ruusunpuna. Oli nautinnollista lisäillä sukkaan punaisia sävyjä,  päästä lumivalkoisesta ruusunpunaan.

Valmista tuli viimein marraskuussa. 
(Armas marraskuukin tuosta noin vain vierähti. Minulla oli suunnitelmia sen varalle täällä blogissa, mutta ehkä vietän marraskuuta joskus toiste sitten.)
Samoihin aikoihin sain kutsun näyttelyn avajaisiin ja tapasin kaimani Helena Junttilan. 




Luulen, että hän rakastaa ruusuja.


Tai että ne ovat hänelle tärkeitä.







Myös karhut ovat hänelle tärkeitä.


Tai ehkä hän rakastaa niitä.







En muistanut Lumivalko ja Ruusunpuna -sadusta muuta kuin nimen. 
Nyt hain sen sadun esille, ja yllätyin, sillä siinäkin on karhu!


Sitä ei kyllä ikinä tiedä, minne mikäkin asia johtaa. 

Lumivalkoisen ja Ruusunpunan tie johtaa nyt ainakin tänne pinterest-tauluuni.


(Vielä haluan kertoa, että kesällä olin töissä Seurasaarimaassa ja eräänä päivänä käytiin tällainen keskustelu karjalaisen talon ovensuussa:

Opasvartija: Hei!
Asiakas: Hei! Minä olen ahma! Mitäs sinä emäntä siihen sanot, kun tämä ahma tulee taloon sisään!
Opasvartija: ...Ei minua pelota. 

Mutta siitä lisää joskus myöhemmin.)






Helena Junttilan näyttely on avoinna 4.12. asti Galleria G12:ssa osoitteessa Annankatu 16, Helsinki.




















lauantai 2. marraskuuta 2013

Taivaskammari

                                        "
                                                                                       "


Kesällä kävin viimeinkin Pohjois-Pohjanmaan museon Turkansaaren ulkomuseossa. Siellä on pieni kappeli, jonka sisustus oli minusta ihana. Ajattelin, että jos joskus remontoin taloa, haluaisin kyllä kamarin jossa olisi saman tyylinen väritys. Se olisi sitten Taivaskammari.

Tekstiilit on suunnitellut Marjatta Hyyrynen.
Turkansaaren reissun jälkeen alkoi mieleni tehdä sinisiä sävyjä, ja pyörittelin hiljalleen mielessäni Taivaskammaria.

 Rakentamiseen ja sisustamiseen minulla ei ole juuri mahdollisuutta, eikä kyllä intoakaan, mutta sinisiin sävyihin liittyen muistin sukat, jotka olin nähnyt vähän aikaisemmin Yarn spirit -blogissa. Samainen sukkamalli on ollut puikoilla myös muun muassa Kardemumman talossa ja Heivatuissa kudelmissa  Kiinnostuin sukista nimen vuoksi, ja ne mielestäni sopivat tähän taivasteluteemaan. Ne ovat Körttisukat. Muistan, että mielenkiinnosta katsoin nimen nähtyäni, että mikähän se tuollainen sukka on, ja heti nähdessäni ilostuin, että siinähän on kuvio, jonka voi tehdä nostetuilla silmukoilla! Ja niin körttisukat tosiaan on tehty. Sukkamallin jalkaterän mallineule veikeästi paljastaa neulontatavan, mutta minun sukista nuo pohjan raidat unohtuivat. 

Värit valitsin Taivaskammari mielessäni ja sen mukaan mikä valikoima kaupassa oli.  Väreinä ja lankoina on Drops Fabel, värit harmaansininen 103 (45 g) ja turkoosi 105 (20 g), ja Drops Delight, väri 04 (45 g). Käytin puikkoja nro. 2 ja silmukoita oli pääosin 60.  Delight on monivärinen, ikään kuin liukuvärjätty lanka. Valitsemani langan vaaleimmat kohdat olivat hyvin lähellä käyttämääni harmaansinistä lankaa, jolloin mallineuleen kuvio katoaa hetkiseksi. Tai muuttuu läpinäkyväksi, kuin mallineuleen haamuksi. Näitä kohtia olisi minun mielestä voinut olla sukissa enemmänkin.

Näin neuloin.


Taivaskammarista liikkelle lähtenyt taivastelu toi mieleeni monenlaisia asioita. Vaikka sitä mietin, kuka siellä Taivaskammarissa asuu. Enkelikö? Millasia ne on ne enkelit? Millainen enkeli asuu Taivaskammarissa ja miksi?
Minun suhteeni enkeleihin (ja myös uskontoon) on kuten Hannu Mäkelä kirjoittaa kirjassaan Venäjää aikuisille (2012, Tammi):  "Enkelten laulu tuli mieleen ja ymmärsin, miksi ihminen oli enkeliä kaivannut ja luonut enkelin hahmon." Tiedän ja hyväksyn kuitenkin, että on ihmisiä joiden suhtautumistapa on erilainen.

Jotkut elävät enkeleiden kanssa, mie uteliaisuuden. Siispä menin Taivaskammari ja enkelit mielessä oikein luennolle. Sinebrychoffin taidemuseossa avautui syyskyyn lopussa  Hanna Haaslahden näyttely Vilpittömiä valheita ja siihen liittyen oli lokakuun alussa  folkloristiikan tutkija Kirsi Hännisen luento Enkeleitä, vainajia ja outoja hahmoja - Kohtaamisia yliluonnollisen kanssa. Hänninen tarkasteli aihetta kahdesta näkökulmasta, vanhan suomalaisen kansanuskon - ja nykyajan kannalta. Keskeinen ero näillä ajanjaksoilla on se, että vanhan suomalaisen kansanuskon aikana vainajausko oli vahvaa ja arkipäiväistä, ja yliluonnollisten olentojen kohtaaminen oli yleisesti hyväksyttyä ja  olennoilla oli itseasiassa oma tehtävänsä yhteisössä esimerkiksi moraalin vartijoina. Nykyaikana yliluonnollisten olentojen rooli on enemmän yksityinen ja henkilökohtainen.

Vanhan kansanuskon aikana yleisiä yliluonnollisia hahmoja olivat mun muassa vainajat, maahiset, haltiat ja paholainen. Vainajat saattoivat jäädä kummittelemaan, jos heidän rajanylitsesiirtämisriitit olivat jostain syystä epäonnistuneet. Myös he usein kummittelivat, jotka olivat kuolleet yhteisön ulkopuolella ja joiden riitit siten olivat jääneet tekemättä. Tällaisia tapauksia saattoivat olla noidat, surmatut lapset ja itsemurhan tehneet. Myös hukkuneet mainitaan kuuluvan näiden sijattomien sielujen joukkoon (Pentikäinen, J. (1995). Tapani Erämajan mukaan). Enkelit eivät Hännisen mukaan ole kuuluneet vanhaan kansanuskoon, mutta nykyaikana ne sen sijaan ovat kerrottujen havaintojen mukaan yleisin yliluonnollinen hahmo. 

Joidenkin näkökantojen mukaan enkelit ovat kuolleita ihmisiä, mutta se ei Hännisen mukaan kuulu kristilliseen perinteeseen. Itse muistan kristillisen  perinteen enkeleistä parhaiten koulussa moneen kertaan nähdyn ja esitetyn jouluevankeliumin, jossa enkeli tuo viestin aloittaen "älkää peljätkö!"ja  äkkiä taivaallinen sotajoukko ilmestyy paikalle ylistämään kunniajumalallekorkeuksissa! (tämänhän voi pienen koulun joulujuhlassa esittää sillä tavalla viitteellisesti, että herran enkeliä esittävän pikkutytön vierelle astuu toinen enkeliä esittävä pikkutyttö. Kynttilät taisi olla kädessä, tai jopa tähtisadetikut, ne oli vissiin sitä herran kirkkautta.)Sittenhän on myös ne suojelusenkelit, mutta kyllä se on tuo taivaallinen sotajoukko, joka minun mieltä eniten innoittaa.

Niin että jos nyt loisin ihan itse enkelin hahmon, niin taitaisin luoda sellaisen sotaväen. Minulla on esikuva tälle hahmolle. Se on  Jacek Malczewskin teos nimeltä In the dust storm,(kuva täällä: http://www.cgfaonlineartmuseum.com/m/p-malczewski3.htm  )jonka näin ensimmäistä kertaa Ateneumin 52 sielua näyttelyssä, ja se pysähdytti minut silloin. Kuvassa on hetki, jolloin vangittu siivekäs hahmo, enkeli siis ilmeisestikin, on juuri pyyhkäissyt maahan koko ympäröivän ihmisjoukon. Minun mielestäni sekunti tämän hetken jälkeen enkeli on kadonnut, jäljellä on vain pölyävä tomupilvi. Ja se mitä mie tunnen tästä kuvasta, on mykkä, räjähtävä, armoton ja päämäärätietoinen voima.

Taivaallinen sotajoukko ehkä kuitenkin laulaa joskus, ja ajattelen, että se voi kuulostaa samalta kuin Suden aika yhtyeen versio Siionin virrestä numero 219, Te murheelliset (Levyltä Suojaavat siipesi, 2011, Herättäjä-yhdistys).

Minulla on myös ajatus, miksi enkeli saattaa asua siellä Taivaskammarissa. Se asuu siellä koska ei ole muuta tekemistä. Se odottaa, on aivan joutilas. Ja on varmaan jotenkin surumielinen, koska taivaallinen sotajoukko kaipaa tekemistä ja tehtäviä. Ne ovat niin päämäärätietoisia. Mutta joku riepu on määrätty johonkin tiettyyn paikkaan odottamaan oikeaa hetkeä. Sinne Taivaskammariin, tai hylätylle ratapihalle... Tämän tarinan kuulen CMX:n kappaleessa Baikonur levyltä Dinosaurus stereophonicus (2000, Herodes.). Baikonur-kappale on mielestäni tomuisen keltainen, kuten  Jacek Malczewskin maalauskin. Pistän sen värin mieleni pohjalle ja jatkan siitä joskus. Nyt taitaa mieleni tehdä vielä sinisiä sävyjä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Jättiläis-kämmekkäät

Hyvissä ajoin aloitettu, myöhään valmiiksi saatettu. Lopuksi eksyminen noin kahdenkymmenen vuoden takaisiin muistoihin, sekä arka vilkaisu kohti tulevaisuutta.

Sehän oli joulun aikoihin kun löysin kirjastosta Barbara G. Walkerin kirjan Mosaic Knitting (piakkoin sen jälkeen kirjoitinkin aiheesta). Silloin aloin neuloa myös kämmekkäitä. Suuria kämmekkäitä, vaikka en aivan ollut varma,  kenelle niitä tein.


Kämmenosien malli on Walkerin kirjasta mosaiikkimalli numero 13. 
Ensisilmäyksestä alkaen olen nähnyt tässä mallissa hahmoja.

Kesän alusssa katsoin elokuvan Nausicaä of the Valley of the Wind, jonka alkupuolella on lyhyt kohtaus Jättiläisistä. Yhdennäköisyys on minusta sen verran suuri, että kämmekkäät saivat siitä nimensä. (Kuva kyseisistä tulimeressä kahlaavista jättiläisistä löytyy esim. täältä jamesaxler.comin blogista. Se ensimmäinen kuva siis, joka on linkin takana olevassa blogikirjoituksessa.)


Ranteen malli on oma muunnelmani kämmenien mallineuleesta.

Materiaalina on Menitan Silk Dream (70% merinovillaa, 30% silkkiä, 50g n. 140 m),
ja sitä kului noin 100 grammaa yhteensä.

 Neuloin toisen kämmekkään valmiiksi joulun jälkeen, samoin toisen kämmekkään kämmenosan. Suurimmaksi osaksi junamatkalla kohti arkea. 

Sitten kului aikaa. 

Muuan Valokuvaajalla on syntymäpäivä silloin kun talven selkä taittuu.
Minulla ei ollut lahjaa.
Lupasin hänelle lahjan silloin kun hän vähiten osaa sitä odottaa.

Kului taas aikaa.

Sitten lähdin junamatkalle kohti lomaa. Otin tämän noin puoli vuotta hautuneen projektin mukaan. Sen puolen vuoden aikana olin mystisellä tavalla oppinut ranteen kuvion miltei ulkoa. Ensimmäisessä kämmekkäässä piti seurata tiukasti ruutupiirrosta, ja sitten se piirros katosi. Siksi nämä ehkä jäivätkin hautumaan niin pitkäksi aikaa.

Valokuvaajan syntymäpäivästä oli kulunut kolme kuukautta, ja huomasin, että nämähän voivatkin olla hänelle käyttökelpoiset! Talvi tulee ennen pitkää, ja kameran laukaisimella jäätyvät näpit...


Tuli tästä vain mieleen, että mielestäni olen oppinut neulomaan vasta 7-luokalla. Kuitenkin todistettavasti olen neulonut ala-asteella, muistikuvani mukaan 2-luokalla, mutta siitä en ole kyllä varma. Silloinen neulomus oli juurikin kämmekkäät (tai puolisormikkaat, niissä nimittäin oli joka sormelle oma kolo). Ne olivat tummanvihreät, varmaankin 7 veljestä -lankaa. Käytin niitä vielä noin kymmenen vuotta sitten, karpaloita poimiessa. Niihin oli ilmeisestikin jätetty vähän kasvunvaraa :) Toinen niistä oli hieman isompi kuin toinen, aivan kuten näistä Jättiläisistäkin. 

Viime aikoina olen vähän kaipaillut tuota ensimmäistä neuletyötäni, mutta en löydä sitä mistään. Kaipailen varmaankin siksi, kun minusta tuntuu, että minusta taitaa olla kasvamassa opettaja.





lauantai 12. tammikuuta 2013

Kirjoneule nostetuilla silmukoilla eli mosaiikkineule

Opin uusia asioita (käsityöllisten lisäksi myös tietoteknisiä) ja logiikkani on torjuvalla kannalla.

Sattuipa kirjastossa käteen Barbara G. Walkerin kirja Mosaic knitting. Kirja on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1976 ja siitä on otettu uusintapainos 2006. Siitä huolimatta tutustuin nyt ensimmäistä kertaa tähän neuletekniikkaan, jota Walker kutsuu mosaic knitting -tekniikaksi. Internetistä löytyi myös nimitys slip stich knitting/colorwork. Suomenkielisiltä sivustoilta löytyi lähinnä epävarmoja mainintoja, joissa on yhdistetty sanat "kirjoneule" ja "nostetut silmukat" tms. Nyt ollaankin sitten jännän äärellä, sillä tekniikkahan tarvitsee suomenkielisen nimen! Palataan siihen myöhemmin, nyt vähän itse tekniikasta.

Tätä varten pitää osata neuloa oikein ja nostaa silmukka nurin neulomatta. Se riittää. Nurjan silmukan osaaminen lisää mahdollisuuksia, mutta ei ole välttämätöntä. Työssä on kerrallaan vain yksi lanka, eli kuviolankaa ei tarvitse kuljettaa työn mukana, kuten perinteisessä kirjoneuleessa.

Silmukan nosto nurin työn oikealla puolella
 Laita puikko nostettavaan silmukkaan samoin kuin nurjaa silmukkaa neuloessa, mutta älä ota langan kiertoa puikolle, Nosta silmukka neulomatta.
Silmukan nosto nurin työn nurjalla puolella
Ota langankierto puikolle ja laita puikko nostettavaan silmukkaan aivan kuten nurjaa silmukkaa neuloessa.
 Nosta silmukka neulomatta.


Walker kertoo kirjassaan miltei pelkästään sanallisesti millainen mosaiikkineuletekniikka on.  Siinä vaiheessa kun hän käy silmukka kerrallaan läpi miten mosaiikkineulemallia luetaan ja neulotaan, hän käyttää englanninkielisten neuleohjelyhenteiden litanioita. Apuna oli muutama kuva, mutta niistä huolimatta hermo ei riittänyt lukemaan sitä kaikkea puikot ja lanka käsissä, vaan halusin heti kaikki mulle ja karkasin internetiin ja siellä pääsinkin jyvälle. Kun välissä tarvitsee vain yhden kuvan, eikä montaa sivua tekstiä. Teinpä sitten sellaisen kuvan (enkä suinkaan piirtänyt ruutupaperille ja ottanut siitä valokuvaa, kuten ensin ajattelin, vaan tein ihan oikeasti tietokoneella!).

Ensimmäinen kuva esittää mosaiikkineuleen mallipiirrosta. Siinä yksi rivi kuvaa aina kahta riviä neuletta, siksi rivinumero on rivin oikeassa ja vasemmassa reunassa eri. Rivinumerot ovat tässä kuvassa oikeakätisesti neuloville. Vasenkätisesti neulottavassa ohjeessa rivinumerointi alkaisi vasemmalta. Hitusesti tummennettu alue kuvaa toistuvaa mallikertaa.

Ja tässä on nyt se kuva, jonka olisin toivonut näkeväni heti alkuunsa, eli yllä oleva kuva neulemerkein aukipiirrettynä ja vielä värillisenä. Violetti kuvaa yllä olevan kuvan valkoisia ruutuja ja oranssi mustia ruutuja.

Tässä sama sileälle neuleelle, sillä mosaiikkineuletta voidaan neuloa sekä aina oikein- että sileällä neuleella.
Tässä sama neulottuna aina oikein (pahoittelen lievää epäterävyyttä).

Sen enempää en aio nyt selostaa tekniikka, kuin että työn aluksi neulotaan kaksi kerrosta yhdellä värillä jotta kuvion alkaessa on jotain mistä nostaa niitä silmukoita, ja tasoneuleessa reunasilmukat neulotaan aina (siis ei nosteta neulomatta ikinä).

Tässä sitten vähän useampia mallikertoja ja värin vaihtoa. Alhaalla on aina oikein neuletta ja ylhäällä sileää neuletta. Nostettujen silmukoiden vuoksi kuvioista ei tule niin täsmällisiä sileässä neuleessa kuin aina oikein neuleessa.


Sileä neule on tietysti omiaan pyöröneuleessa. Neulova narttu on tehnyt tekniikalla ihastuttavaa kukkakuviota. Pikku Unikot -sukkien ja Unikkopelto-huivin neuleohjeet löytyvät hänen bloginsa etusivulta.

 Tykkään dominoneuletekniikasta, jossa kerrallaan neulotaan vain yhtä tilkkua, mutta palat yhdistetään toisiinsa saman tien neuleen edetessä (Dominoneuleojeita löytyy muun muassa Novitan sivuilta sekä Punomosta).  Teinkin heti alkuunsa kokeilutilkun jossa yhdistin mosaiikkineuletta ja dominotekniikkaa. Kuviomallit ovat Walkerin kirjasta, ja tarkoitus oli tehdä neljä erilaista kuviomallia, kaksi aina oikein neuleella ja kaksi sileällä neuleella. Mutta kun kolmantena tein tuon ylhäällä vasemmalla olevan tilkun, järkytyin sen ulkonäöstä niin, että teinkin saman mallin uudestaan aina oikein neuleella. Sileä neule oli nimittäin melkoisen ruman näköistä, joka varmaankin johtui siitä, että valkoinen lanka on ohuempaa kuin sininen. Sileyttäminen teki ihmeitä, eikä tilkku näytä enää yhtään pahalta.



No, se nimiasia sitten.Olen tässä postauksessa käyttänyt nimitystä mosaiikkineule, vaikka oikeastaan en oikein pidä siitä nimestä. Se ei minun mielestäni nimittäin kerro tekniikasta mitään. Dominoneule on minusta hyvä nimitys dominoneuleelle, koska sillä on yhteisiä piirteitä domino-pelin kanssa. Myös illuusioneule (ohje löytyy esimerkiksi Ullasta) on minusta hyvä nimi illuusioneuleelle, koska se kertoo tekniikasta jotain olennaista. Mutta mie en nyt kyllä ymmärrä kuinka mosaiikkineule ja mosaiikit liittyvät yhteen.

Nimitys kirjoneule nostetuilla silmukoilla sen sijaan kertoo kaiken olennaisen, mutta on aika kankea käyttää. Niin että jos keksitte ytimekkään nimityksen, antakaa kuulua ja levittäkää se kielenkäyttöön. Tai sitten jos keksitte selityksen miten mosaiikit ja mosaiikkineule liittyvät yhteen, niin kertokaa sekin, niin sitten hyväksyn nimityksen mosaiikkineule hampaita kiristellen hyvillä mielin.


I happened to find Barbara G. Walker´s book Mosaic knitting and I get  interested in the technique which seems to be not so common in Finland. When I was studying the technique from Walker´s book, I was longing for just one picture, which would have told me all the information I needed. So I made the picture and a few others too.

I am also wondering how can we call this technique in finnish. I wouldn´t like to translate the name mosaic knitting, because I don´t understand what mosaics and mosaic knitting have in common. If I translate the name slip stitch colorwork it tells everything about the technique but is far too long to use: "kirjoneule nostetuilla silmukoilla".
Here Small poppies is a link where you find a lovely mosaic knitting/slip stitch colorwork pattern made by Finnish blogger Neulova narttu.  The pattern is in Finnish but take a look at the pictures!