Näytetään tekstit, joissa on tunniste värit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste värit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Teen värinen Haapsalun shaali

Keväällä uhosin, että neuloisin Haapsalun shaalin juhannukseen mennessä.


On hyvä, että on tavoitteita, mutta erinomaista on myös osata muuttaa suunnitelmiaan.

Koko tarina alkaa siitä, kun kävin ennen joulua Tallinnassa ja ostin Eesti käsitöömajasta (osoitteessa Pikk 22) kerän Haapsalun shaalilankaa. Melko lailla samoihin aikoihin sain arvostelukappaleen kirjasta Haapsalun shaali - Pitsien aatelia. Kirjoittamani arvostelu ilmeistyi Tekstiiliopettaja-lehden numerossa 1/2017.

Varusteet alkoivat siis olla kohdallaan ja haistelin ilmassa olevan jonkinlaista innostusta asiaa kohtaan. Ideoin Hämäräisellä tiellä kevätpäivän tasauksen aikaan yhteisneulontaa, johon ei kuitenkaan loppujen lopuksi lähtenyt muita mukaan. Ehkä aikataulu - juhannukseen asti aikaa - säikäytti? Aloitin shaalini neulomisen 11.4.2017.

Periaatteessa 28/2 paksuisesta langasta olisi voinut neuloa koon 2 puikoilla huivin tähän viikonloppuun mennessä. Olisi vain pitänyt neuloa aika lujaa ja paljon. Mutta makuhan sellaisesta menee. Ja lisäksi ei ollut ryhmäpainetta, eikä mitään palkkiota odottamassa. Toukokuun puolessa välissä kirjoitin Facebook-sivulleni:


Välissä menee päiviä, etten neulo riviäkään. Jos olisin oikein tosissani ja ahkera, 
huivin saaminen valmiiksi juhannukseksi voisi olla mahdollista. 
Mutta se ei ole tarpeellista. 
Neulominen tässä tahdissa on todella mukavaa. Ja tämä on oiva mukana kuljetettava käsityö: 
 kevyt, menee pieneen tilaan ja mallikerta on helposti muistettava. Ja tätä riittää. 
Olisi hulluutta kiirehtää.



Mitäpä siihen lisäämään. Shaali valmistuu sitten kun valmistuu.

Mutta se väri sitten, se on vielä ihan oma tarinansa. Alunperin kyllä varmasti valitsin oranssin langan ihan vain siksi, että tykkään oranssista. Muistan ajatelleeni myös Peräpohjolan kansallispukuni sekakäyttöä yhdistettynä tulevaan Haapsalun shaaliini, ja silloin oranssi kuulu asiaan.



Mutta muutama päivä sen jälkeen, kun olin todennut että olisi hulluutta kiirehtää, vaeltelin levottomana kirjastossa. Koitin jäljilttää tiettyä tunnelmaa - sillä tavalla mie aina välissä valitsen kirjoja luettavaksi. Aloitin etsinnän muodin historiasta ja käsitöistä, etenin  puutarhaosastolle, ja sitten epätoivoissani jopa sisustuskirjoihin, ja niitä en ole kyllä selannut koskaan ennen! Sitä kaipaamaani tunnelmaa ei vain löytynyt. Lopulta löysin itseni juoma-aiheisten kirjojen ääreltä, ja sieltä viini-, viski- ja shampanjakirjojen seasta valitsin kaksi teeaiheista kirjaa, ja tunsin löytäneeni etsimäni. Toinen kirja oli Helena Petäistön Tee teematka (2008), ja olin lukenut ehkä muutaman sivun, kun totesin haluavani teetä. Olen toki juonut teetä iän kaiken, mutta nyt minussa heräsi intohimo. Ja kun eräänä iltapäivänä vähän myöhemmin istahdin Liisankadun Teehelmessä teekupin äärelle ja otin esiin neuleeni, tajusin, että shaalini on mustan teen värinen.

Ehkä se ei sitten ollut mikään ihme, että neulottuani teen väristä lankaa noin kuukauden, alkoi tehdä mieli teetä. Nyt juhannuksena minulla ei sitten ollut valmista Haapsalun shaalia, vaan erinomainen ja kestävä reissuneuletyö, sekä teellä tyynnytetty mieli.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Stephen Westin marraskalenteri

eli Mystery shawl KAL (=Knit Along) 2015.

Neulesupertähti Stephen West oli muutama viikko sitten Suomessa. Olen tykännyt hänen jutuistaan jo jonkun aikaa, mutta ei jotenkin tullut mieleenkään että lähtisin hänen kurssilleen Tampereelle tai Jyväskylään. Monia muita siellä kyllä oli. Lankakauppa Titityyn blogissa on koottu tunnelmia ja linkkejä eri blogeihin. Sain sosiaalisen median kautta pienellä viiveellä tunnelmia, ja kyllä se taitaa olla maineensa veroinen tuo West, kun vallan hyvälle tuulelle tuli etäyhteydelläkin.



Vaikka olen jo pitempään tykännyt Westin neuleista, en ole neulonut niistä yhtäkään (vaikka tykkään ihan hulluna lyhennetyistä kerroksista ja silmukoiden poimimisesta kappaleiden reunoista, jotka ovat Westin neulemalleille tyypillistä). Tästä yhteisneulontakampanjasta olin etäisesti tietoinen, mutta innostuin siitä (jostain syystä) vasta, kun näin tämän videon,

sekä aina vikkelän Neulistin kuvan mysteerihuivin ensimmäisen etapin varrelta.

Mysteeriyhteisneulonta menee niin, että ohjeen (Ravelrysta) ostaneet eivät saa koko ohjetta kerralla, vaan tässä tapauksessa neljässä osassa. Ensimmäinen osa ohjeesta ilmestyi viime perjantaina ja loput seuraavina perjantaina marraskuun aikana, siksi ristin tämän marraskalenteriksi.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt että Stephen West ja Reidar Särestöniemi ovat hengenheimolaisia (West ehkä jopa jälleensyntynyt Reitari, jos niin haluaa uskoa), ja että jos neulon jotain Westin ohjetta, se pitää tehdä Särestöniemi mielessä. Eli värejä! Värejä!!!

Marraskalenterihuivia varten piti valita kolme lankaa, jotka kaivoin omista kätköistäni. Ensimmäinen on tuo monivärinen, jonka kehräsin pari vuotta sitten ja jo silloin ajattelin, että se on Reitarin lankaa. Kolmas lanka on tuo tummanruskea Islannin tuliainen, sillä Reidar matkusti paljon, ja hänellä on tummanruskea maalaus jossa karhut syleilevät toisiaan, ja se on nimeltään Kullanruskea uni rakkaudesta ja turvallisuudesta. Westin ohjeen mukaan toisen langan pitäisi antaa kontrastia ensimmäiselle langalle, mutta valitsin kuitenkin tuon punaisen (joka on jollakin luonnonvärillä värjätty, en muista millä, kun en ole itse värjännyt), koska halusin että huivin värimaailma olisi lämmin.


Särestöniemen ja Westin hengessä valitsin mukaan vielä neljännen värin, vaikka ei olisi tarvinnut. Handun turkoosi gimallelanka saa tuoda sitä kontrastia, kun siltä tuntuu.


Minulla on ensimmäistä etappia vielä reilusti neulomatta, joten heitänpä pois tämän kirjoittamisen, että pääsisin piakkoin katsomaan mitä yllätyksiä marraskalenterin tänään ilmestynyt toinen luukku tuo tullessaan.





keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Keltaiset sukkarihmat

Toissakesäinen työasuni oli paras kaikista.


 Toissakesänä oli kova keltaisenhimo. Nytkin on. Koskapa ei olisi.

Tein silloin työsukkiani ylläpitämään keltaiset sukkanauhat. Langat on kasvivärjättyjä. 
Nuo kaksi tumminta sävyä sipulilla, vaalein ehkä horsmalla.


Tuli nyt vain mieleen tämä asia, kun selaillessa huomasin, että tuolla Pohjanmaan rannikolla 
oli kesällä peukaloitu rihmoja. 

Mietin silloin tehdessäni myös, minkä pituiset sukkanauhat peukaloisin. Taisin jutella aiheesta Rukkikuiskaajan kanssa ja pääsin selaamaan hänen kirjahyllyssään majailevaa valtavan isoa ja ihanaa kirjaa Designs and Patterns from Muhu Island. Kirjassa sukkanauhojen toisessa päässä oli lenkki, josta toinen pää pujotetaan ja sidotaan itsensä kanssa. Tein sellaiset. Ei tarvinnut peukaloida niin mahdottoman pitkästi. Lisäksi pysyvät varmasti menossa mukana. Näin muistaakseni vakuuttivat historiaharrastajat. Ja tosi oli. Ei pudonneet sukkanauhat. Kerran tuon ulkomuseokesän aikana mulla putos kyllä hame puoliksi (takaosastaan), kun yks nyöri tuli tiensä päähän. Onneksi asiakkaat lähtivät juuri, joten saatoin istahtaa alas, kaivaa korista ompeluvälineet ja parsia sitä päälläni olevaa hametta.



Silloin toissakesänä kerran oli keltainen ilma.


Jos minua ympäröivät ilmat kiinnostavat enemmänkin, niin olen nykyisin myös 
instagramissa nimellä @pienenpiirinhelena.



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Krookus-huivi

Kukkastellen kevättä ja kohti kesää

Toukokuun alussa menin ostoksille, kun Käsityökortteli saapui Kamppiin. Ostostelu ei ole mitään lempipuuhaani, mutta suomalaisten käsityöyrittäjien tapahtumassa se on aivan eri asia. Ja jos vielä sataa vettä ( tästä on kirjoittanut mm. Soja postauksessaan Märkä kevätretki ja Susanna otsikolla Tuo tullessas, vie mennessäs), niin silloin pyrin tekemään oikein kunnolla heräteostoksia.



Handun ja Belovedin yhteisteltassa oli tarjolla lankaa ja lusikoita. Sieltä löytyi kirjanmerkkilusikka äitienpäivälahjaksi ja itselle ilahtumislankaa. Tuollaista krookuksen väristä.




Heti kotiin päästyä laitoinkin jo huivia alulle ohjeenani Heidi Alanderin suunnittelema  Nurmilintu, joka on ilmaiseksi saatavilla Ravelryssä. 

Olin ladannut ohjeen jo aikoja sitten, joten huomasin vasta huivini jo valmistuttua Ravelryssä olevan ohjeen mainostekstin "Not a single purl stitch! Yay!" Luin nimittäin pitsineulekaaviota jotenkin omalla tavallani, joten minun pitsiraidat ovat sileää neuletta, eikä ainaoikeaa, kuten ohjeessa. Toki neuloessani ihmettelin, että miten tämä nyt näin, mutta silti neuloin vain menemään. Ja vauhdilla teinkin, kun valmista tuli noin viikossa.



Huivi on muodoltaan bumerangimainen epäsymmetrinen kolmio. Se kietoutuu kaulaan todella mukavasti ja pysyy hyvin paikoillaan. Lanka on Handun Merinosukkalankaa (100% merinovillaa). 100 g sisältää lankaa noin 400 m, ja lankaa jäi huivistä jäljelle 4 grammaa. Neuloin nro. 4 puikoilla.



Minulla oli tuolla käsityökorttelissa jokin alitajuinen väriteema, kun kotona vasta huomasin, että Mariel Designilta ostamassani kaulakorussa on myös violettia ja keltaista. Korussa ei kuitenkaan ole krookus, vaan kuivattu orvokki.










maanantai 18. toukokuuta 2015

Maatuska-hame

Kävipä tuossa keväällä, että...


Tapasin pitkästä aikaa ystäväni, 
joka sanoi yhden asian, 
jolloin puhkesi aika-avaruuteen reikä, 
josta pullahti eteeni maatuska, 
joka yhtäkkiä olikin tavattoman kiinnostava asia.

Ja siitä piti ottaa selvää.
Noin niin kuin omalta osaltani.


Kokosin vimmaisen maatuskataulun Pinterestiin.

Kävi ilmi, etten tiennyt maatuskan historiasta mitään. Hämmästyin, kun luin että ensimmäinen maatuska näki päivänvalon 1800-luvun lopulla ja sen esikuvana oli japanilainen puunukkeperinne. Ensimmäinen maatuska esitti talonpoikaisäitiä seitsemine lapsineen, ja tämä pesue pääsi maailmanmaineeseen, kun se esiteltiin vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä (siellä samassa, jossa Suomen suuriruhtinaskunnalla oli ensimmäistä kertaa oma paviljonki).


Minullakin on aina ollut tuo ajatus, että maatuska esittää äitiä ja lapsia niin, että sisimmäinen ja pienin on nuorin. Nyt tuli kuitenkin mieleeni, että ehkä se pienin ei olekaan pieni siksi, että on vauva, vaan koska se on niin kaukana. Sen lisäksi että maatuskaa voi ajatella konkreettisina äitinä ja lapsina, voihan sen ajatella myös sukupolvien ketjuna. Ketjuna, joka menee menneisyyteen, tai kerroksina jotka ovat sisäkkäin nykyhetken sisällä.



Lukemisen, katsomisen ja ajattelun lisäksi piti myös käsitellä tätä asiaa, joten tilasin Susannan työhuoneelta Maatuska-puuvillakangasta ja tein hameen. Olin tilaavinani kummassa mukajärkevyyden puuskassa hillittyä harmaata. Kuvittelin tekeväni siitä edustusvaatteen niitä tilaisuuksia varten, kun pitää edustaa jotain muuta kuin itseäni. Sormet olivat kuitenkin ilmeisesti toimineet kuten sydän tahtoi, ja ilokseni paketista löytyikin turkoosia maatuskaa. Eihän se harmaa olisikaan oikein sopinut minun vaatekaappiin. 
Ja parempi ehkä vain edustaa ihan itseänsä.


Leveys: Kankaan leveys x 2
Pituus: Viisi maatuskaa (ihmisen pituus 160 cm)
Sivuilla taskut
Vyötäröllä vetopoimutusta

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnuksissa

Ihka uusin ompeluksin Taitoviikkoon.


 Kevät alkaa keltaistua.



Sellaisin keltaisin kevätmielin menin viime viikoloppuna Make Bran alusvaateompelukurssille. Olin mielessäni valmistautunut siihen, että päällyskankaiksi olisi tarjolla neutraaleja alusasuvärejä, mutta vaihtoehtoina olikin monia erilaisia kuviollisia trikookankaita. Valitsin niistä mielestäni keväisimmät, ja tällaiset niistä tuli.



Keväisyys onnistui mielestäni hienosti.



Tässä muutama välivaihekuva.
Kaavojen asettelua kankaalle.

Päällekäin ja vierekäin yhdistettävät kappaleet.


Keltaisen jano vai yltyi, joten seuraavana kurssipäivänä otin mukaan omia puuvillakankaitani, joista aloitin samoilla kaavoilla toiset rintaliivit. Kuppien päällyskankaat (siinä on seitsemää erilaista kangasta - jokainen kappale on erilaista kangasta, vaikkei se kuvasta näykään) ovat siis kaikki joustamattomia. Rintaliivien ympäryskappale on kuitenkin joustavaa uimapukukangasta, kuten edellisissäkin liiveissä. 


Näistä toisista liiveistä ehdin kurssin aika tehdä valmiiksi yli puolet, ja loput tein heti kurssin jälkeen kotona, Mielestäni oli todella hyödyllistä tehdä kahdet samanlaiset peräkanaa, niin alkoi ompelujärjestys jäädä vähän päähänkin.

Kuulkaa, oli todella hauskaa tehdä itse omat rintaliivinsä! Ihan sääliksi käy, että ne pitää piilottaa paidan alle!




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Inhoväri

 Musiikkisuositus: Eero Raittinen: Kuin enkeli (1992, albumilta Mies matkallaan), joka löytyy Spotifysta. (Jonna Tervomaan versio samaisesta kappaleesta löytyy Ylen sivuilla. Tervomaan versio on mielestäni laiskan pulskea ja sakeaan uneen uponnut, kun taas Raittisen alkuperäinen versio on kevyt, ilmava ja etenevä, jopa terävä.)



Kun aloitin käsityötieteen opinnot, visuaalisen suunnittelun kurssilla oli tehtävänä muun muassa miettiä omia värimieltymyksiään.


Silloin, viisi vuotta sitten, inhovärini oli vaaleansininen.





Kesällä satuin lukemaan Voi hyvin -lehden nettisivuilta artikkelin Mitä värit viestittävät? 
Ja tuli mieleeni, että mitähän se oli olla viisivuotias ja saada vaaleansinisiin puettu pikkuveli. Ja toivoa, että saisi pitää häntä sylissään, mutta ei uskalla kysyä aikuisilta.




 Ja nyt huomasin, että niinkin voi sattua että olen täysin vaaleansinisiin pukeutunut.

Paita on Myttö keväältä ja housut tein kesällä akuuttiin hellevaatepulaan Moda 4/2014 kaavalla nro.6.
Kaavasta huomioitavaa: surkean pienet taskut.





Eikä inhota, vaan olo on ilmava, viileä ja uninen. 

Kuin olisi toinen jalka unessa.

Kuin olisi niin kevyt että voisi lipua tuulen mukana pois.

Samalla kuitenkin luja ja kylmä. Kuten enkeli Jacek Malczewskin teoksessa In the dust storm, joka on ollut mielessäni jo Taivaskammarissa. Tuo tomuisen keltaisena minulle esiintynyt enkeli, jonka nyt näenkin toisin. Sininenhän se on. Vaaleansininen. 







sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Keltainen, ei paljoa muuta



Yhtenä päivänä satoi kultalastuja suoraan auringosta.








Tai saattoihan ne olla koivunsiemeniäkin.









Seuraavana aamuna, kun heräsin, teki mieleni keltaista.




Sitä tomuista enkelin keltaista, jonka pistin mieleni pohjalle viime marraskuussa Taivaskammarissa.













Ompelin topin. Se on keltainen, ei paljoa muuta.


Ja se on aivan riittävästi.










Pistin päälleni ja menin pois kaupungista.

























Mielelläni olisin jäänyt sinne.






lauantai 28. kesäkuuta 2014

Tänään haluan vain

Tänään haluan vain kertoa,


että







Räsymatto. Koko 125 x 72 cm. 2005.

Kudottu 125 cm leveään loimeen poikittain 



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tintti

Minkä muotoinen on lapanen? Minkä arvoinen on arkinen?








































Peukalosta aloitetut pyörylälapaset. Lanka Novitan 7-veljestä, väri Talitiainen.


Muutamia vuosia sitten en juuri lukenut käsityölehtiä enkä norkoillut kauppojen lankahyllyillä. Pari vuotta sitten kun pitkästä aikaa menin lankahyllylle, meinasin lentää Novitan lankojen kohdalla seljälleni innostuksesta: Lintujen ja kukkien värisiä monivärisiä lankoja! Jos tekee monivärisiä lankoja, niin minun mielestäni niillä yhdistetyillä väreillä on parempi olla jokin esikuva. Se on hauskempaa niin, koska silloin niillä väreillä on jokin merkitys jo itsessään ja ne kestävät aikaa paremmin kuin satunnaiset trendivärit.

 Tässä talitiaisen värisessä langassa on mielestäni onnistuttu erinomaisesti. Kuinka monesti niin arkinen ja yleinen asia kuin talitiainen pysäyttää sinut katselemaan ja kuuntelemaan?  Siellä Oulun Anttilan lankahyllyllä ainakin pysäytti.

No, en sillä kertaa kuitenkaan ostanut sitä talitinttilankaa ja myöhemmin iski hätä, kun tajusin, että se onkin poistumassa tuotannosta ja ne olivat ihan viimeisiä, mitä enää oli myynnissä. Mutta kun aikani metsästin, niin löysin sitä vielä eräästä lankakaupasta ja suurella hartaudella ostin kolme kerää. Tämä on ainoa lanka, mitä olen vartavasten hamstrannut. Mulla on toki melkoiset määrät lankoja, joita olen hamstrannut sieltä täältä mutta yleensä sillä perusteella, mitä on tullut vastaan, mutta tämän perässä olen totisesti juossut, jotta voin neuloa jotain talitiaisten kunniaksi. Lapasten lisäksi olen tehnyt tänä talvena sukat. 



Sukat aloitin kärjestä ja raitoja olen vinksoittanut lyhennetyillä kerroksilla. Lyhennettyihin kerroksiin (joista kyllä innostun muutenkin) minut innoitti varmaankin neulesuunnittelija Cookie A. Tai oikeastaan joku blogikirjoitus hänen sukkamallistaan nimeltä Wedge, koska en tosiaan ole koko ohjetta edes nähnyt, mutta idea oli niin hauska että halusin kokeilla. En muista tarkoin mistä luin ensimmäisen kerran Wedgestä, mutta ainakin Missä neuloimme kerran - ja Sukeltelua lankakasoissa-blogeissa ja Noidutuissa näpeissä ja Tuin kutomossa ne ovat olleet puikoilla. Sukkien kantapää ja varren joustinneule ovat Dropsin Fabel-lankaa. Missä neuloimme kerran -blogista löytyy ohjeistusta varpaista aloitettaviin sukkiin ja jälkikäteen tehtyyn kantapäähän.

Loput langat, vähän päälle 300 grammaa, talletan aarteiden joukkoon ja käytän vain erityistapauksissa.