Näytetään tekstit, joissa on tunniste trikoo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trikoo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Voimaeläimeni on jänöpupu

Mailmankaikkeus kyllä yrittää aina välissä tarjota mulle hevosta, mutta toistaiseksi aion pitää jänekseni.


Hankin Käpysen Jänispolkka-kangasta jo aikoja sitten. Tykkään yleensäkin esittävistä kuoseista, ja arvostan erityisesti sitä, jos kankaassa on esittäviä aiheita, ja se on enempään kuin pelkästään yhteen suuntaan leikattavissa. Tässä Jänispolkassa on mahdollistettu neljään suuntaan leikkaaminen hyvin yksinkertaisella, mutta minusta aivan hirvittävän hyvällä sommittelulla. Sais minun puolesta tulla vielä tuotantoon uusina väriversioina!



Ajatus Jänispolkan ompelusta hautui kuukausikaupalla. Paita piti saada. Voimapaita, sillä oli sellainen syksy, että piti vain jaksaa ja jaksaa. Ja kun viimein onnistuin kuosittelemaan itselleni yläosan kaavankin, (edelliset versiot samalla kaavalla täällä, täällä ja täällä) ei minua pidätellyt enää mikään. Vaikka kaava onkin joustamattomia kankaita käyttäessä vähän turhan nafti yläseltästä, niin trikoolle se on oikein hyvä. Tästä paidasta halusin laatikkomaisen, ja ihan kokeilun vuoksi vain tein tuollaisen takaa pidemmän helman.



Mutta miksi arkinen, pieni jänis? No, koska tykkään arkisista pienistä asioista. Mutta on mulla vähän oman suvun lehmäkin ojassa näiden pitkäkorvien suhteen. Nimittäin kun yhtä sukupuuni haaraa kulkee kohti menneisyyttä, tulee lopulta vastaan mielestäni kiehtova sukunimi Jäneslampi. Yhdestä esiäidistäni, Magdaleena Jäneslammesta, on Kansalliskirjaston kokoelmassa vuonna 1803 piirretty muotokuvakin. Hänellä oli nimittäin nenässään aika komea kasvain, joka tiettävästi onnistuneesti leikattiin pois.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Yksi mokoma T-paita

Ärsyttää olla kolmiulotteinen.

Tilasin muuta tarkoitusta varten Käpyseltä Jussi Santasen suunnittelemia Dodo- ja Kulkuvälineet kankaita. Kun niitä jäi yli, aloin viikko sitten väsätä itselleni t-paidan kaavaa.
Tässä on kaiken tämän blogitekstissä selvitetyn  lopputulema.
Kesällä tekemäni Lissupaidan hartiat istuvat hyvin, eikä kaavaa tarvinnut muokata hartioiden osalta yhtään. Se on harvinaista. Erittäin harvinaista mulle. Niinpä yritin muokata Lissupaidan kaavoista tavallisen paidan kaavan. Tein kokeilukappaleenkin, jossa kaikki vaikutti vielä aika hyvältä, mutta kokeilukangas oli paljon ohuempaa ja laskutuvampaa kuin varsinainen kangas. Ketuillehan se sitten meni koko homma. Tuloksena oli 1) paita joka näyttää istuvan aika hyvin, kunnes 2)liikahdat, jolloin paita hiilautuu kainaloihin ja rintojen päälle ja ne hyväksi luullut hartiatkin ovat päin petäjää. Pikaratkaisuna 3) helman nykiminen.


Mikä onni että olin ommellut kaiken ompelukoneella! Siitä vaan purkamaan, ja sitten mittailin ja mallailin ja muokkailin. Kuosittelin hihan pyöriön matalemmaksi. Se olikin melkoisen korkea. Ihme, että edes toimii Lissupaidassa. Mutta salaisuus taitaa olla siinä, että Lissupaidan etukappaleessa on vesiputouskauluksen ja poikkileikkauksen vuoksi tilaa. Tähän paitaan yritin alunperinkin loihtia hitusen lisää tilaa etukappaleelle, mutta näemmä liian vähän. Ompelin kainaloon sitten tuollaisen tilkun tuomaan edes sivuille lisää tilaa. 
Vanha ja uusi hiha, ja kainalotilkku.
Vaikka eihän se ongelma siellä kyljessä ole, vaan edessä. 
On se tämäkin, kun mittojen puolesta kehoni on periaatteessa yksi suora pötkylä, 
mutta kaavoituksen kannalta yksi hemmetin monimutkainen pötkylä.

No nyt on t-paita, joka ei istu kovin kauniisti, mutta sentään joten kuten toimii, eli pysyy aika lailla paikoillaan, vaikka ihminen liikkuisikin.

Musiikki lohduttaa. Tähän sopii Nina Simonen kappale Ain't got no..I've got life, sillä myös mulla on monia asioita, joita Nina Simone luettelee.




Ja tässä mitä tarkoitusta varten alunperin hankin kankaat:







torstai 17. syyskuuta 2015

Toinen Roosa



Pari viikkoa sitten kävin Monokini 2.0 hyväntekeväisyysmuotinäytöksessä. Edellisenä iltana tuli mieleeni, että haluan pukeutua sinne Roosa-kankaasta valmistettuun vaatteeseen, ja aloin suunnitella toppia. Kuosittelin topin Lissu-mekon ja -paidan kaavojen pohjalta. 


En ehtinyt kuitenkaan saada toppia valmiiksi (oli yksi akuutimpi syntymäpäivälahjan ompelu meneillään samalla, ja olen aika hidas ompelija). Olen kuitenkin iloinen että tein  tämän, ja nyt on jotain käyttövaatetta Roosa-kankaasta. Ensimmäinen Roosa-paita on istuvuusongelmien vuoksi jäähyllä niin kauan, että keksin kuinka pelastan sen.


Toppi on voimakkaasti A-linjainen, ja helman kaitaleen sisällä on kuminauha Takakappale on raitakangasta, Alareunassa on kaksinkertainen kaitale, joka on leikattu raitatrikoosta pystysuoraan. Myös rullautuva kanttaus pääntielle ja kädenteille on leikattu pystysuoraan, jolloin trikoon oikea puoli rullautuu päälle päin (vaakasuoraan leikatusta kaitaleesta nurjapuoli rullautuu päälle päin).

lauantai 5. syyskuuta 2015

Nokko


Miten ihanaa, kun on hyvä kaava, jolla voi tehdä itselleen toimivia käyttövaatteita.

Kankaat Verson puodista. Leena Rengon suunnittelemat Paratiisin universumi ja Tuohikontti, sekä kudottua raitatrikoota.
Paitsi että nyt alkaa legginsejä olla jo ihan nokko, eikä niitä tarvitse kyllä enempää tehdä pitkiin aikoihin. Niin että mukavuusalueelta pois taas, kaavanmetsästykseen ja  kuositteluviidakkoon. Huoh.


Kiiruhtaa hitaasti -blogissa heitettiin juuri ilmoille harkitun vaatteiden valmistamisen haaste. Ehkä sitä pitäisi sitten tarttua vaatekaappia ovesta, ja nykäistä kaikki hyllyiltä lattialle arvioitavaksi ja ryhmiteltäväksi. Rinna on aiheesta kirjoittanut jo pitkään esim. tunnisteella Project 333. Ja jotenkin on nyt alkanut kiehtoa lähes kokonaan itse tehty vaatekaappi (tai siis sen sisältö). Viime keväänä referoin lyhyesti Makeshift-blogia, jonka luin alusta loppuun. Blogi dokumentoi projektin, jossa henkilö pukeutui vuoden ajan vain itse tekemiinsä vaatteisiin ja asusteisiin.

Yhä useammin huomaan, että suurin osa päälläni olevista vaatteista on itse tehtyjä. Urheilurintaliivejä lukuun ottamatta en käytä enää juuri muita rintsikoita kuin keväällä MakeBran kurssilla tekemiäni. Kesällä otin matkoille mukaan vain vanhoja rintaliivejäni, ja kotiin palattua miltei hätkähdin sitä voimakasta tunnetta, kun huomasin ajattelevani "ihanaa käyttää OMIA rintsikoita!"


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kokeilumekko

Juhannusompelus III, ja siinäpä ne sitten olivatkin.


Ennen kuin uskalsin leikata Lissu-mekkoa varten kangasta, tein kokeilun kaavasta, joka oli Suuri Käsityö 9/2011, malli 3. Ajattelin että kokeilusta tulkoot ihan oikea vaate, kun ei mulla ollut muuta tarpeeksi isoa joustavaa kangasta jonka olisin uskaltanut uhrata, kuin tämä. Ostin tämän kankaan aikoinan UFF:ilta, ja se on puuvillaneulosta jossa on pieniä kukkia rivissä.



Tein Lissua varten kokeilun pelkästään yläsasta ja hihoista, ja kävi ilmi, että pääntietä on pienennettävä. Lissua ommellessa totesin sitten vielä, että helmassahan onkin korjattavaa, joten ne muutokset oli tehtynä kaavaan siinä vaiheessa kun ompelin tämän mekon loppuun. Kellotin helmaa reilusti, tein taskut ja laitoin helmaan leveän kuminauhan. Ihan mukava pieni pussihelma tuli, kun mekon helman ympärysmitta on 160 cm ja kuminauhan pituus 120 cm.


Yksi mutta vain, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa kun olin jo sunnuntaikävelyllä uusi mekko päällä: Muistin, että en ole esipessyt kangasta. Niin että saa nähdä mikä tästä vielä tulee.


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lissu kuosittelun ihmemaassa

Museoloogisen intron jälkeen koittaa viimein Juhannusompelus II


Minusta tuntui, että aloin tajuta museon idean, kun museologian lehtori sanoi: 
Museo on taidemuoto aivan kuten teatterikin. Teatterissa yleisö istuu paikoillaan ja esitys liikkuu, kun taas museossa esitys pysyy paikoillaan ja yleisö liikkuu.

Joskus, kun ajattelen asioita ja kuinka ne liittyvät muihin asioihin, näen mielessäni keltaisia rihmoja, jotka muodostavat yhdistävän verkon. Joskus museoissa tuntuu, että nuo verkot käyvät kovin tiheiksi ja tartun niihin kiinni niin, että kuristaa ja puristaa ja ääriviivat himmenevät. Siksi on minusta todella hyvä tuo museokortti, niin verkkojen tihetessä voi tarvittaessa hyvillä mielin paeta ulos ja tulla toisena päivänä uudestaan.


Liisa ihmemaassa -tarina kiehtoo minua, vaikka muistan kuinka lapsena katsoin sitä Disneyn piirrettyä ja minua niin ahdisti se liian isoksi kasvaminen ja liian pieneksi kutistuminen. No mutta kiehtoo siis, siksi menin viime kesänä katsomaan Suomenlinnan kesäteatterin Liisan, ja sen jälkeen olin melkoisen pitkään sitä mieltä, että ei ole kyllä minun laji tuo teatteri. Kun siinä oli hahmoja, juoni, lavasteet ja puvustus (kaikki sinänsä kiinnostavia), mutta lisäksi vielä  erikoistehosteita ja puhuttiin hassuilla äänillä ja liian nopeaa ja vielä laulettiinkin...huh huh, tuntui kuin olisin kolmatta tuntia saanut rahtilaivan ankkuriköyttä päälleni. Ei se Liisaa kuitenkaan pilannut. Ja olen mie teatteriinkin sen jälkeen uskaltautunut (ja aion mennä syksyllä uudestaan). 


Ompelin Leena Rengon ihanasta Lissu-kankaasta ihanan mekon ja paidan. Taisin ostaa kankaan syksyllä Pehemiältä, ja kangasta on siellä edelleen tarjolla (kissoilla tai ilman, joka on minusta hassua. Minulle ilman muuta kissoilla, kiitos!). HommaHuoneella on tästä kankaasta mustapohjaisena valmistunut hurmaavia lapsen puseroita, mutta on tästä aikuistenkin vaatteita tehnyt  ainakin  ElinaWee.

Alun perin olin tekemässä pelkkää mekkoa, Kaavana oli Suuri Käsityö 9/2011, malli 3. Tein ensin kokeiluversion, josta totesin että on vain aika antava kaulus, joten tähän varsinaiseen pienensin kauluksen vesiputousta yhteensä 4 cm. Miljoonissa silmukoissa asia on ratkaistu ompelemalla laskoksia pääntielle ja sekin näyttää oikein hyvältä. Tein kokeiluversion pelkästään poikkisaumasta ylöspäin ja hihoista, koska hartiat ovat useasti mulle se kinkkinen kohta. Enkä tarkistanut kaavoja mittaamalla, kun Suuri Käsityö -lehden kuvassa mekossa näyttää olevan sopivasti väljyyksiä, ja esittelytekstin sana "suoralinjainen" myös vei minun ajatuksia kohti sitä mitä tavoittelin. 

Alla on se, mitä siitä syntyi. En tiedä mitä te siinä näette, mutta miepä kerron mitä kaikkea mie peilistä näin: vaate on vyötäröltä alalantiolle makkarankuori, jonka vuoksi selässä on pussi ja lisäämäni sivusaumataskut törröttävät rumasti. Taskut olisi voinut poistaa ja viilata selän poikkisaumaa loputtomiin asti selkäpussin poistamiseksi, mutta nukuin yön yli...


...ja seuraavana päivänä ratkoin poikkisauman ja tein yläosasta puseron ja alaosasta mekon.

Paidan helmaan kuosittelin lisää väljyyttä kellottamalla. Se poisti selkäpussiongelman, kun helma pääsee laskeutumaan vapaasti eikä ole jumissa takamuksen päällä.


Piirsin yläosan kaavan ja oman vanhan toppini avulla helmalle uuden yläosan. Nostamalla poikkisauman kohtaa 5 cm ylöspäin sain loihdittua helmaan kriittiset sentit lisää väljyyttä, jotta pääsin makkarankuoriefektistä.


Yläosa on kaksinkertainen ja olen niin ylpeä siitä kuinka hyvin sen ompelu onnistui. ompelin reunapäärmeet kaksoisneulalla, eikä päärme alkanut yhtään venyä paininjalan alla! Luulen, että taika on ehkä siinä, että tikin pituus pitää olla tarpeeksi pitkä. Mulla oli 4 mm.

Lisäsin mekkoon tosiaan sivusaumataskut, jotta tulisi käyttövaate. Toisen taskun suulla Lissu on putoamassa kaninkoloon ihan ilman tietoista kohdistamista, Ja koska tämän ihanan kankaan säästäväinen käyttö on tärkeämpää kuin yhtenäiset kappaleet, takahelman toinen alakulma on tilkuista koottu.




sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Legginsit ja bokserit, eli kalsareita

Juhannusompelus I

Voi miten ihana oli vesisateinen pitkä viikonloppu! Ensitöikseni piirsin viimeinkin itselleni legginsien eli päälyvaatekelpoisten pitkiksien kaavan Mallikelpoisen ohjeella. Yllätyin, kuinka hyvin onnistui. Otin mitat ihan omin voimineni ja laitoin väljyyttä -2. Tein ensin pyöräilyshortsimittaisen protoversion (niin hupaisasta kankaasta, että saa nähdä teenkö niitä ikinä loppuun asti), jonka perusteella hioin hitusen haarakoukkua, ja siinä se sitten oli. Vähän pitkät tuli ja polven kohdalta vois vielä nipistää väljyyttä pois, mutta tykkään!

Ompelin pöksyt Leena Rengon Hauki-kankaasta, jonka olen hankkinut varmaan vuosi sitten todennäköisesti Pehemiältä. Samasta kankaasta on mm. HommaHuoneessa tehty kesähaalari.
Paita on Kaira Clothingin.

Kuten HommaHuoneen Sanne-Maijakin, tykästyin kuosiin saman tien.

 Hänen tapaansa tykkään myös Kalevalasta.Olin ensimmäisellä luokalla, kun teimme kahdeksan oppilaan koulussamme valtavan nukketeatteriproduktion Kalevalasta. En kylläkään muista että olisimme esittäneet sitä kenellekään missään. 

Mie valmistin Aino-nuken: 
"Siihenpä kana katosi, siihen hukkui impi rukka". 

Opettajan ehdotuksesta tein nukelle pahvista irrotettavan pyrstön sitä kohtausta varten, kun Aino vielä ilmestyy Väinämöiselle, mutta minusta se ei mennyt kyllä ihan oikein, kun niinhän siellä sanotaan 90:ssä runossa, että "nosti kättä oikeata, näytti jalkoa vasenta".

"Nosti paitaa helmuksesta, näytti pakaraa vasenta."

Samasta kankaasta tein kalsarit myös kumppanilleni. 
Kaavat piirsin hyvänmallisista, mutta parhaat päivänsä nähneistä boksereista, jotka hän itse valitsi ja luovutti tähän käyttöön jo hyvän aikaa sitten. Kerkesi jo muutamaan kertaan muistutellakin asiasta. Mie kuitenkin unohdan harvoja asioita. Kaikki vain ottaa aina aikansa.
Kuvioiden kohdistamista tärkeämpää on käyttää mahdollisimman säästeliäästi tämä ihana kangas.









maanantai 9. helmikuuta 2015

Jotain on meneillään
















Neuloin sukat joulun jälkeen, ennen uutta vuotta.


Jackpotin puseron olen saanut vuosia sitten. Se on minun kaunein lempipaitani, joka ennen pitkää kohtaa tiensä pään, sillä paidan elastaanit vetelevät jo viimeisiään.


Hameen tein syksyllä samaan aikaan kuin Roosankin. Kangas on myös Käpysen Roosa nauha -kampanjakangasta ja nimeltään Talvipuutarhassa. Sen on suunnitellut Jenni Mäensivu.

 Pukeuduin hameeseen ensimmäisen kerran, kun pidin Tekstiilikulttuuriseuran ja Helsingin työväenopiston Siksi teemme käsitöitä -luentosarjassa alustuksen 13.11.2014 aiheesta käsityö ilmaisuna. Kylläpä jännitti! Ja siksi varmankin ihan ensimmäinen ja tärkein ajatukseni alustukseen liittyen oli, että mitä puen päälleni, 
Seuraava julkistyyppinen esiintyminen ja sen mukaiset pukeutumishaasteet odottavat Kuukauden Käsitelmissä. Ja kun aika näyttää näköjään vierivän melkoista vauhtia, niin kohtahan se on taas Taitoviikko ja Taitoviikon haaste. 

Kaikenmoista sitä onkin meneillään.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Roosa

En ollutkaan reipas.


Kangasverkkokauppa ja kuosisuunnittelimo Käpysellä on myynnissä kaksi kangasta, joiden tuotosta osa menee Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen. Toinen on Leena Rengon suunnittelema kangas nimeltä Roosa. Musteensinisestä väristä ja naishahmoista tuli mieleeni merimiehen tatuoidut käsivarret, ja niin tilasin Roosa-trikoota sekä Selialta tummansinistä raitajerseytä ja aloin valmistaa reipasta seiloripaitaa. 
Samaisesta kankaasta on valmistanut pipoja ja huiveja mm. Pikku-Mameli, Turkoosikissa ja Mumin talossa.

Kun tuli valmiiksi, yritin ottaa reippaita seilorikuvia ja pullistella tatuoituja käsivarsiani, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Ensinnäkään siksi ettei tällaisella hankisääskellä ole paljoa pullisteltavaa ja toiseksi siksi, ettei ajatus joka satamassa Roosan käsivarteensa tatuoineesta merimiehestä oikein kantanut.


 Kuvatessani kuuntelin Niko Valkeapäätä ja Mari Boinen levyä Idjagieđas.



Eikä sellainen musiikki sopinut merimiehelle yhtään.




Vaihdoin kuvausrekvisiitan ja kuvasin lisää, vaikka ei minulla ollut tarinaa mitä kuvittaa. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, mutta se ei ole toistaiseksi koskettanut lähipiiriäni. Joka 8. nainen sairastuu siihen jossakin elämänvaiheessa. 



Käsittelen kuvia ilmaisella Picmonkey-ohjelmalla. Tälläkin kertaa tein sen ensin ihan maltillisesti, mutta sitten jokin tuttu tunne alkoikin nousta kuvista mieleen.





Sellainen tunne, kun vajoaa veden alle. Joskus se tuntuu siltä kuin astuisi yllättäen lätäkköön. Tai siltä, että sataa tihuuttaa päälle ja vaivihkaa kastuu luita ja ytimiä myöten.


Joskus astuessaan lätäkköön ei sillä lätäköllä olekaan pohjaa. 
Tai sadevesi huuhtoo sinut mukanaan.


Ehkä sellaisen tunne on tuttu myös henkilöille joilla diagnosoidaan rintasyöpä.

Kotiliedessä on pieni artikkeli aiheesta Kuinka kulkea masentuneen vierellä. 
Monet kohdat pätevät varmasti myös muissa vakavissa sairauksissa. 




Olen onnekseni oppinut uimaan.


Jos minulle nykyisin tulee tunne, että olen veden alla, osaan suunnistaa kohti pintaa.