keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mukavaa postia

Lisäksi myös yksi kuohuttava uutinen ja tarinaa tarinoinnista.

En ole ompeluhirmu. Tykkään kyllä kankaista, ja jemmailen niitä parhaani mukaan, mutta ompelen hiljakseen ja harvakseltaan. Siksi olikin jännää osallistua viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa Kankaiden yöhön. Rouva Pehemiälle kaikki kunnia Kankaiden yön keksimisestä, joka järjestettiin nyt toista kertaa, ja joka siis on hemmetin hyvä suomalaisten verkkokangaskauppojen yhteis(mainos)kamppanja. Vähän niin kuin Hullujen Päivät, paitsi paljon sympaattisemmat ja hauskemmat. Kyllä mie ainakin mieluummin siirrän tulojani suomalaisille pienyrityksille kuin keltaisten kummitusten armeijalle.

Tänään sitten kolahti tilaukset postiluukusta.

Puhde-puodista Maaningalta (terveisiä tutuille sinne!) tilasin vadelman väristä Allhemp3-hamppulankaa  ja Ikasyrilta Vänön saarelta (en olekaan ikinä käynyt saaristossa!) interlock trikoota Folklore Fish -kuosilla. Ikasyrilta tuli myös trikoonäytteitä, joten jatkossa tiedän paremmin mitä olen tilaamassa. Molemmat tilaukset hinkuisivat päästä hartioilleni, joten jotain yläosan vaatteita alan näistä haudutella.

Kuvassa on myös erään paketin sisältö, jonka sain jo toukokuun alussa, ja tähän liittyy se kuohuttava uutinen. Katjun kannoilla pisti bloggaamisen määrittelemättömälle tauolle ja järjesti sen kunniaksi arvonnan. Voitin arvonnan (Jee!) mutta blogitauko (Höh!) pisti mietteliääksi. Löysin Katjun blogin vasta tänä keväänä, ja nyt tietysti harmittaa, ettei uusia postauksia ole luvassa. 

Mutta se mitä tämä minut varsinaisesti sai pohtimaan, on se, miksi mie bloggaan.

Olen mie ajatellut oman blogin perustamista jo aiemminkin, mutta aloitin vasta viime syksynä. En muista millaisia ajatuksia siihen varsinaisesti liittyi, mutta aika varma olen, että silloin pohjavireenä oli tämä mikä koko ajan kulkee mukana bloggaamisessa ja koko elämässäni: Mie haluan kertoa tarinoita.

 En tiedä onko se joku leveyspiireihin tai ilmansuuntiin liittyvä kulttuuripiirre, mutta olin jo neljännesvuosisadan elänyt, kun aloin tajuta että aijaa, ei tämä olekaan ihan yleispätevä ihmisten välisen kanssakäymisen muoto tämä tällainen. Olin päässyt tottumaan siihen, että lounaspöydässä tai muualla tutussa tai puolitutussa seurassa ihan käypä keskustelun aloitus on "näinpäs kummallista unta viime yönä..."tai "ette ikinä arvaa mitä..." ja lounaan loppuessa keskustelu on voinut kulkea noista aloituksista ihan jonnekin muualle, mutta kuitenkin niin, että sinne on selvästi päädytty sieltä mistä on lähdetty. On inspiroiduttu toisista! Ja se on se tärkeä juttu, että kun yksi puhuu, kertoo siis tarinaa, niin muut kuuntelevat. Kun olen saanut kertoa ja kuunnella kun toiset kertovat, tunnen itseni virkeäksi. Sittemmin olen oppinut, että keskustelutapoja on myös aika lailla toisenlaisia, mutta niissä tavoissa en ole kyllä yhtään hyvä. 

Mutta tällaiseen tulokseen tulin nyt: perustin blogin paikkaamaan tarinankerrontavajetta. Ja koska käsityöt ovat olennainen osa minua ja elämääni, kerron tarinat niiden kautta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.