torstai 24. heinäkuuta 2014

Minä vilkahdan veteen

Musiikkisuositus: Suo: Mieltäni meri ajaa (2009, samannimiseltä albumilta).

Tämä helle tekee minut äkkinäiseksi liikkeissäni ja siten olen poikkeuksellisesti myös ajankohtainen. Pari viikkoa sitten kävin uimassa, ja silloin perintöbikinini olivat vielä aivan kunnossa. Ne bikinit olivat varmasti ainakin minun ikäiset, olin saanut ne tädiltäni. Tällä viikolla, kun otin ne taas esille, kaikki kuminauhat olivat tulleet tiensä päähän ja ratisten murenivat päärmeiden sisällä.


Eilen menin kangaskauppaan ja suurella hartaudella pengoin palalaarista uimapukukankaita ja mallailin ja mietiskelin. Ostin kankaan ja vuorikangasta, menin kotiin ja ompelin koko hikisen illan.


Pöksyjen kaava on Coletterien ilmainen Madeleine minibloomers, eli minimamelukit. Kaava on tarkoitettu joustamattomille kankaille ja hieman mietin, pitäisikö niitä vähän kaventaa. Mutta mitä hulluja! Ikinä en ole kaupasta löytänyt bikinejä joissa olisi niin paljon kangasta kuin haluaisin. Kun kerran itse teen, niin teenki oikein liehuvaiset! Pöksyjen etukappaleet vuoritin ohuemmalla uimapukukankaalla ja vyötäröllä on kujassa kuminauha, joten sen voi helposti vaihtaa sitten, kun siitä aika jättää.


Yläosan keksin päästäni ja selässä on kiinnittimenä muovinen solki niistä perintöbikineistä. Ompelin kaiken ompelukoneella. Pikkusiksak on hyvä ommel joustavien kankaiden ompeluun. Käytin framilonia eli joustonauhaa apuna poimuttamisessa ja jämäköittämään yläosan päärmeitä. Neulana käytin super strech -neulaa.


Ihmettelin vähän tätä minun kangasvalintaani. Pilkut minulla oli alun perinkin mielessä, mutta ei kyllä valkoisella pohjalla. Väriyhdistelmä luonnonvalkonen ja tummanruskea kyllä miellyttää muuten. Ajattelin kangaskaupassa, että teenkin sitten tällaisen romanttishenkisen uima-asun. Siksi otin vuorikankaaksi vaaleanpunaista ohutta uimapukukangasta, josta tein myös lahkeensuiden kaitaleet ja pienet kaitaleet yläosaan. Mutta kun tänään vilkahdin veteen - joka oli oranssia niin kuin järviveden minun mielestäni sopii ollakin - niin vähän harmitti se yksioikoinen ajatuskulku, jolla päädyin ylimalkaiseen romanttisuuteen, kun vaatteen valmistuksen lähtökohtaa mietin. 

Sillä onhan pilkullinen myös kampela.

Ehkä voin elää romanttisen hairahdukseni kanssa, kun niitä vaaleanpunaisuuksia ei onneksi paljoa näy. Mieluummin ajattelen tätä kampela-asuna. Kampela on ihmeellinen kala, joka pienenä on kuin tavallinen kala, mutta sitten sen silmä lähtee vaeltamaan toiselle puolelle kehoa ja siitä tulee lättänä. 
Yle Areenassa on vielä 10 päivän ajan NRK:n Ut i naturen -sarjan jakso Dronninga i dypet, eli Syvyyksien kuningatar, jonka päätähti on  kampelalaji ruijanpallas. Jakso on nähtävissä pysyvästi NRK:n sivuilla. Ruijanpallas elää pohjoisella Atlantilla, ja naaraat voivat kasvaa jopa 300 kiloisiksi.  Ohjemassa kerrotaan, että mihinkään muuhun kalaan ei liitetä niin paljon myyttejä, kuin ruijanpaltaaseen. En ole perehtynyt.  Sen olen kuitenkin omin silmin nähnyt, että Norjassa Altan kalliokaiverrusalueella, joka on Unescon maailmanperintökohde, on kallioon kaivettettu myös ruijanpaltaita. Ja kai siitä lähtien, kun ne olen nähnyt,  olen tuntenut kunnioitusta kampeloita kohtaan.



5 kommenttia:

  1. Vau, hienot biksut, nuo housut on ihanat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Housumalli on tosiaan sellainen mitä haluan tehdä lisääkin.

      Poista
  2. Makeet! Parempaa! Täydelliset!

    (Luulin lisänneeni sut Feedlyyn. Ihmettelin vain, kun ei mitään kuulu. Niinpä niin taas.)

    VastaaPoista
  3. Heh, kiitoksia ja kiva kun löysit taas tiesi tänne :) Kauhean paljoa en mitään rantaelämää ole ikinä harrastanut, mutta kyse on tietysti ollut vain siitä, ettei mulla ole ennen ollut tällaista uima-asua, joka tekee minusta komian kuin kampela.

    VastaaPoista
  4. Vau, mikä asu! Aina ihmettelen, miks kaupat on pullollaan vaan keskenänsä samallaisia uimavaatteita...
    Täytyypä itekki harkita itte tekemistä!

    VastaaPoista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.