Yhtenä päivänä satoi kultalastuja suoraan auringosta.
Tai saattoihan ne olla koivunsiemeniäkin.
Seuraavana aamuna, kun heräsin, teki mieleni keltaista.
Sitä tomuista enkelin keltaista, jonka pistin mieleni pohjalle viime marraskuussa Taivaskammarissa.
Ompelin topin. Se on keltainen, ei paljoa muuta.
Ja se on aivan riittävästi.
Pistin päälleni ja menin pois kaupungista.
Mielelläni olisin jäänyt sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.