torstai 21. helmikuuta 2013

Taide, käsityö.

Tunnen, että minun pitäisi käydä muutama yliopiston kurssi lisää ja lukea useita tutkimuksia ennen kuin voin kirjoittaa tästä aiheesta mitään. Mutta jostain pitää aina aloittaa. Nyt aloitin eläintarinasta.

Teen parhaillani käsityötieteen opintoihin kuuluvaa opetusharjoittelua nykytaiteen museo Kiasmassa. Jokin kulttuurihistoriallinen museo olisi ollut ehkä luontevampi valinta minulle, mutta ajattelin, että nyt hakeudun huvikseni jonnekin ihan muualle. Käsityöopettajuus ja valtion taidemuseo tuntuu ajatuksena jollakin tavalla vähän epäsopivilta palikoilta, mutta kun niitä on nyt sovitellut yhteen, on alkanut kyllä moni asia raksuttaa ja suhista pääkopassa.

Esimerkiksi se on minua nyt pohdituttanut, että mitä on käsityö ja mitä on taide. Jollakin tavalla sain haltuuni tämän asian kun mieleeni tuli (pyöräillessä. Tuntuu välissä etten muuten mitään oivallakaan kuin pyöräilemällä.) eräs tapahtuma vuosien takaa, joka meni näin:

Pieni ihminen, ihan muutaman vuoden vasta elämässä ollut, kysyi multa kerran aivan yhtäkkiä kesken kaiken
-Mikä on kaššelotti?
Kerroin että kaskelotti on valas. Sitten hän kysyi:
-No mikä se on sitte se hylki?
Ja mie kerroin mikä hylje on.

Sen pituinen se, ja tämä tarina on tosi.

Niin että olisiko taide ja käsityö vähän niin kuin valas ja hylje? Jollakin tavalla samankaltaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Elävät suunnilleen samassa ympäristössä, mutta molemmilla on pääsy paikkoihin, johon toinen ei pääse.

Tämän pidemmälle en ole pohdinnoissani juuri päässytkään. Kysymyksiä vain tulee koko ajan lisää. 

Mielestäni mielenkiintoinen esimerkki taiteesta ja käsityöstä ja niiden suhteesta on Kiasman Tosi kyseessä -näyttelyssä oleva Mikko Kuoringin teos Unioni. Kyseessä on seinään nojaava rullalle kääritty matto, jossa on käytetty kuteena kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden liput. Kuva teoksesta löytyy Saattaa sisältää nykytaidetta -blogista täältä. Mielenkiintoista minusta on, että maton kutoja on eri kuin taiteilija, ja kutojan nimi on myös teoksen tiedoissa. Mietin ihan vilpittömästi, kumpikohan on leikannut liput kuteiksi. Onko EU-maiden lippujen leikkaaminen matonkuteiksi ollut käsityötä vai taidetta?

Tosi kyseessä -näyttelyssä on esillä myös Dzamil Kamangerin sarja Väärennetyt passit ovat aina myös käsityötä, jonka nimi jo saa aivot suhisemaan käsityön ja taiteen ja niiden määritelmien parissa. Täältä löytyy video, jossa Kamanger kertoo teostensa taustoista. Dzamil Kamanger on tällä viikolla myös tavattavissa museossa. Hän valmistaa helmikudonnaisiaan Kiasmassa joka päivä parin tunnin ajan 24.2.2013 asti, tarkemmat tiedot löytyvät Kiasman sivuilta. Saattaa sisältää nykytaidetta -blogissa kerrotaan teossarjasta jonka parissa Kamanger parhaillaan työskentelee http://www.lily.fi/juttu/perkele. Kamanger kertoo, että kun teosten tekniikka on kaunis mutta niiden sisältämät sanat rumia, syntyy taidetta.

Henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä on, että taide syntyy todella vasta teoksen ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Se on ehkä se kokemus, kun huomaa sykkivänsä samalla taajuudella teoksen kanssa.

 Sattuneesta syystä nykytaiteessa pääsen tähän tilaan useimmiten sellaisten teosten kanssa, jotka luovivat käsityön ja taiteen välimaastossa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.