lauantai 29. syyskuuta 2012

Rukoile ja tee työtä

Hetki, jolloin käsityö alkaa lähentyä zen-meditaatiota.


 Teen lautanauhaa. Se on muinainen tekniikka. Siis ihan tooooosi vanha menetelmä kutoa.


Tässä on työvälineet, eli laudat, joiden reikien läpi menee loimilangat. 


Tässä laudat ovat siinä asennossa kuin kutoja ne näkee ja käsittelee niitä. Lautoja käännetään itsestä pois päin tai itseen päin, jolloin muodostuu viriö. 

Tämä on monipuolinen tekniikka. Voi tehdä ihan helppoja juttuja, kuten nauhoja, joihin muodostuu kuvioita melkein itsestään, mutta voi tehdä myös ihan hillittömän vaikeita ja monimutkaisia juttuja, jopa kuvakudoksia. 

Mie olen nyt tekemässä tähän mennessä monimutkaisinta juttuani ja vieläpä oikein ohjeen mukaan. Ohje kuuluu näin (huomaa, että aina kun kaikkia lautoja on käännetty yhden kerran suuntaan tai toiseen, viriöön laitetaan kude. Sitten tehdään toinen käännös ja laitetaan kude viriöön jne):

Käännä molempien laitojen neljää laitimmaista lautaa aina pois päin. 
Keskimmäisiä lautoja käännä sen sijaan tämän järjestyksen mukaan:
Kaksi kertaa pois päin,
kaksi kertaa itseen päin.
Toista edellä mainittu kaksi kertaa.
Neljä kertaa pois päin. Sitten
kaksi kertaa itseen päin,
kaksi kertaa pois päin.
Edelliset kaksi riviä toistetaan jälleen kaksi kertaa, ja lopuksi vielä
neljä kertaa itseen päin.

Ja kaikki tuo edellä mainittu toistetaan loimen loppuun asti. Loimea on kuusi metriä.


Ohjeessa on siis 24 kohtaa, joiden aikana käännän laitimmaisia lautoja aina eteen päin ja keskimmäisiä lautoja ohjeen mukaisesti itseen päin tai pois päin itsestäni ja laitan kuteen viriöön.

Se vaatii keskittymistä. Ja siihen menee aikaa.















 Ja lopputulos on tämä. 



Minusta tässä hommassa on kyllä jotain hyvin zeniläistä.


I suppose this tablet weaving pattern is almost like a zen meditation. It demands an enormous focusing and the result is...oh well...the result is squares.

5 kommenttia:

  1. Yhen kerran olen lautanauhojen kans pelannut ja siitä tuli vain solmu. En käsitä miten sie pystyt tuohon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sentään sähkövalo, mutta sitä mie en käsitä miten ne ihmiset tuhansiakin vuosia sitte on näitä tehny.
      Tämän nauhan esikuva on arkeologinen löytö noin 900:n vuoden takaa, ja ihmettyttää kyllä, että kuka ja miten on tämänki mallin kehittänyt, ja miksi?

      Poista
  2. Loimea on kuusi metriä? Oot sie aikamoinen!
    Sitäki mie mietin, että mistä moinen kuvio. Se on niin yksinkertanen, niin eri näkönen ku lautanauhat tavallisesti, että tuntuu, että sillä täytyy olla joku merkitys.
    Tavallaan tuohon vastasitki, jään siis ihmettelemään sun kans ü

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollu nyt vähän tekstiiliarkeologian opissa, joista päälimmäisenä on jääny mielen päälle äimistys tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten maailmankuvasta. Enkä mie niille halua toiseksi jäädä loimen pituudessa:)
      Tulipa mieleeni: Toini-Inkeri Kaukonen kirjoittaa Suomen kansanomaiset nauhat- kirjassa(1965), että Seiskarilaiset vanhukset ovat 30-luvulla kertoneet monimetrisistä nauhavöistä, että kun sellaisen pukee päälleen, niin "sit´ol nii hyvä ja lämmin olla."

      Poista
    2. ü tekstiiliarkeologia vaikuttaa kyllä kiinnostavalta.
      Ja muistanpa tosiaan ittekki nähneeni ainaki jonku kuvan miehestä, joka oli ylävartalonsa ympärille kietonu leveää, kudottua nauhaa lisävaatekerrokseksi. ü

      Poista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.