sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mekko taskuilla ja ilman

Tarina yhdestä mekkosuunnitelmasta ja kahdesta mekosta, sekä taskujen tekemisen tärkeydestä.


Materiaalilähtöisyys on kyllä niin minun juttu.
Olen huomannut jo niin moneen kertaan, että mitä tarkemmin jonkin asian suunnittelee ilman että on hajuakaan käytettävästä materiaalista, niin sitä varmemmin suunnitelmat menee suunnilleen täysin uusiksi siinä vaiheessa kun sitä juuri oikeaa materiaalia ei löydykään mistään, ainakaan helposti.

Tällaista etsin. I was looking for this.
Kolme vuotta sitten oli ajankohtaista tehdä valmistujaismekko. Suunnittelin sen mielessäni niin tarkoin, että halusin sen olevan aniliininpunainen ja siinä pitäisi olla kirsikkapuunoksia ja kukkia. Itseasiassa kangas  olisi  saanut olla juuri samanlaista kuin millaista minulla oli (ja on yhä) eräässä hihattomassa viskoosipaidassa, eli tuon yllä olevan kuvan kaltaista.
Paitsi että materiaali olisi voinut olla puuvillaa, ja kukka-aihe naturalistisempi.
Kangaskauppakierroksen jälkeen kävi selväksi että juu ei ole kirsikankukat nyt muotia. Se mekko jäi sitten syntymättä, mutta sen sijaan syntyi kaksi muuta mekkoa. Eräästä palalaarista löytyi nimittäin puuvillasatiinia jossa on omenapuun oksia ja kukkia. Väri vain oli aivan väärä valmistujaismekkoon, joten piti ostaa sitten oikeanväristä pellavaviskoosia, johon painoin kuviota helmaan.

 Siniharmaasta omenankukkakankaasta tuli arkimekko (ilman mitään väheksyntää. Minusta arki on parasta, juhlat on lähinnä vain stressaavia). Tätä olen käyttänyt ja käytän yhä paljon, koska siinä on kaikki kohdallaan, vieläpä aika sattumalta. Helma on juuri sopivan pituinen ja levyinen, joten se ei ole tiellä tai rajoittava missään tilanteessa. Mekossa ei ole vetoketjua tai napitusta missään, mutta koska kädentiet ja kaulus ovat juuri sopivat, on se helppo pukea ja riisua. Taskut ovat syvät ja sijaitsevat molemmin puolin sivusaumoissa ja taskunsuut ovat juuri oikealla korkeudella. Tämä päällä olen muun muassa käynyt pääsykokeiden haastatteluissa ja  huoltanut pyörää, mutta öljytahroja ei melkein edes huomannutkaan värin ja kuvioinnin vuoksi (sittemmin ne tahrat on onneksi suurimmaksi osaksi kadonneet pesujen myötä).


Viimeaikoina en ole enää käyttänyt tätä lempimekkoa niin hirmuisen paljoa, koska olen alkanut jo kauhulla odottaa (katastrofiajatteluun taipuvainen kun olen) sitä, kun se menee rikki. Eihän ohut puuvillasatiini nyt loputtomiin kestä esim. pyöränsatulaa vasten hinkautumista. Minulla on onneksi kankaan jämät vielä tallella, sitä odottaen että pitää alkaa parsimaan ja paikkaamaan...


Valmistujaismekkoon painoin kuvioita itse suunnittelemallani seulalla, jonka idea lähti voikukan hahtuvapalloista. Mekon malli sen sijaan on saanut suoria vaikutteita sarafaaneista, jollaisia näkee esimerkiksi  tämän linkin takaa. Valmistujaispäivänä vyötin itseni saamelaisen mallin mukaan tehdyllä niisivyöllä, mutta  myöhemmin olen käyttänyt tätä mekkoa useimmiten ilman vyötä pienemmissä juhlissa tai pelkästään juhlatuulella.

Vastavalmistunut kutoja 2009. Kiitos kuvaajalle! Just graduated weaver 2009. Thanks for the photographer!
Haluaisin itseasiassa ottaa mekon arkikäyttöön, mutta yksi vakava puute siinä on, jonka vuoksi siihen pukeutumista pitää aina harkita: siinä ei ole taskuja!

Minun puolesta vaikka kaikissa vaatteissa saisi olla taskut. Ihan kaikissa. Laukut on sitä varten, jos pitää kantaa paljon tavaraa, mutta välttämättömimmät pitää mahtua taskuihin. Ja jos ei muuta tarvitsisikaan(kun jos onkin se laukku mukana ja voi myös välttämättömimmät eli avaimet ja puhelimen laittaa sinne), niin tällaisella ikuisella räkänokalla pitää vähintään nenäliina olla taskussa. Vyöhön kiinnitettävät irtotaskut eivät ole yhtään sama asia(olen sellaistakin kokeillut). Sitäpaitsi se on se idea, että tavarat on vaatteiden sisällä suojassa ja piilossa. On minulla avaimessakin pitkä nauha, että sen voisi pistää kaulaan, mutta en tee niin ikinä, koska minusta se on siinä tiellä.

Ja mitä minun pitikään tästä tarinasta oppia? No vaikka sen, että ensinnäkään älä tee liian tarkkoja suunnitelmia ennen kuin olet löytänyt materiaalin. Ja tee taskuja!



Three years ago I wanted to do a graduation party dress. I was looking for the same kind of fabric I had in a viscose blouse but rather cotton and with more naturalistic motif. Of course I didn`t find that kind on fabric. Insted I found greyish blue fabric with apple blossoms (I made an everyday dress of that) and I bought pink viscose linen fabric and printed my own motif to it for the graduation party dress.
Nowadays the apple dress is almost worn out. I have to start to darn it soon. I have been worn the pink dress in parties but I would like to start to use it as an everyday dress but there is one serious problem with this dress - It has no pockets!



4 kommenttia:

  1. Ooi miten kaunis on tuo sun omenakukkakankainen mekko. Voi ku ois tollasta kangasta ni mieluusti tekisin moisen mekon ittelleniki.
    Kaunis mekko toinenki, mutta siniharmaa sävy omenankukkineen kyllä iski ja ihastutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harvinainen kangas! Ei ole toista kertaa tullut vastaan kangaskaupoissa mitään saman tapaistakaan. Ja väri on sattumalta sellainen, joka myöhemmin sattumalta osoittautui erääseen kurssiin liittyneessä värianalyysissa minulle oikein sopivaksi.
      Siitä analyysistä en sitten juuri muuta muistakaan, kuin ne kaksi väriä, jotka mulle sopivat todella hyvin. Kaiken muun olen varmaan aktiivisesti yrittänyt unohtaa, koska en halua että mulla on päässä mitään ajatuksen poikasia, jotka vois rajoittaa värien käyttöä.

      Poista
  2. Omenan- ja kirsikankukat on kyllä aina ihania ja molemmat kankaat ovat todella kauniita, mutta hieno on tuo painamasikin voikukan hahtuva. Erityisesti tykkään siitä, että väri vaalenee ylöspäin. Hieno kuvio ja hyvä toteutus! Oliko sulla jokin tietty kaava käytössä kun teit em. mekot?

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista!
    Omenankukkamekko on suunnilleen ilman kaavoja tehty, mallina taisi olla jokin vanha paita/mekko josta otin vähän mittoja ja osviittaa, kun piirsin kappaleet suoraan kankaalle. Ja vaikka nyt(käsityötieteen koulutuksen kaavoitus- ja ompelukurssien jälkeen)on vähän vaikea sitä uskoa, niin lopputuloksesta tuli oikein hyvä!
    Hahtuvapallomekon mallin olen muokannut suorasarafaanin eli feresin ohjeesta, jollaisen voi tilata vaikkapa täältä http://www.kansallispuku.com/fi/ws/6/81/ohjeet+ja+kaavat/sarafaanin+olkainhame+suorasarafaanin+eli+feresin+ohje.html

    VastaaPoista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.