Pyörölukuarvonnan voittaja!

Yy-kaa-koo, kone arpokoon...

Pyörölukuarvontaan tuli mahtavia ehdotuksia huoneentauluiksi ja blogipostauksiksi! Haluaisin toteuttaa ne kaikki, ja mistä sitä tietää, vaikka joskus toteuttaisinkin. Jostain pitää aloittaa, joten pistin arpoen, kuten lupasinkin. Kommentteja tuli 10 kappaletta ja satunnaislukugeneraattori veti hatusta

Tadaa! Kommentin numero 3 eli Iina T:n hekumallisen toivomuksen

Tule ja puserra

Intohimoinen punaista väriä sisältävä huoneentaulu menee työn alle tässä kesän aikana ja esittelen sen sitten, kun se on Iinan haltuun päätynyt. Sillä aikaa käykää tutustumassa Ihanan Iinan kuvablogeihin, joista  Solmuja sisältää käsitöitä  ja Viivoja sikermiä kuvataidetta.

Ja kun kerran pääsin vauhtiin niin arvoin vielä toisenkin kerran. Osassa  kommentteja kun oli useampia ehdotuksia, niin laskin kaikki ehdotukset omiksi arvoikseen, jolloin sain ehdotusten kokonaismääräksi 13 (kun laskin punarinnan mukaan, kun mulle tuli siitä heti idea). Arpaonni tuli ja pusersi

Tadaa! Ehdotusta numero 11 eli Valpun lisä-ääntä Marian toivepostaukselle numero 3, joka koski tätä asiaa:

Onko se mummo? Vai onko se noita-akka?

Ei, se on Seurasaaren ulkomuseon kesätyöntekijä, ja Marian toivomuksena numero 3 oli "Seurasaari-raportti kesän lopulla: kävikö lopulta tylsäksi, tuliko jännetupen tulehdus jatkuvasta käsityön teosta, oliko muuten raskasta vaiko unelmatyö, mitä muuta funtsailit ;) "

Olen tosiaan kesän töissä Seurasaaressa ja henkilökohtaisen fb-tilini kaverit ovatkin jo saaneet Seurasaari-aiheisia päivityksiä ihan nokko. Ja syksyllä on sitten tänne blogiin tulossa kuulkaat sellainen raportti kuin vain viisi vuotta käsityönopettajakoulutuksessa täysipäiväisesti itsereflektioita kirjoittanut voi tehdä. 

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille! Todennäköisesti parin vuoden päästä on seuraava pyöröluku saavutettu ja silloin lupaan taas arpoa!

Pyörölukuarvonta

Kävi niin, että tänään olen blogannut 611 päivää ja blogini sivuja on katsottu noin 16,4 kertaa vuorokaudessa. Sehän tarkoittaa siis sitä, että tänään pyörähti kävijälaskurissa pyöreä luku 10000.
Sen kunniaksi järjestän arvonnan!


Ensin palkinnot.
 Arpaonnen suosima saa valita seuraavista toisen:

1) Minun kirjoman huoneentaulun valitsemallaan tekstillä, tai 

2) minun kirjoittaman blogitekstin valitsemastaan aiheesta.

Osallistuminen tapahtuu näin: Kommentoi tätä postausta keskiviikkoon 28.5. klo. 23.59 mennessä ja kerro kumman palkinnon haluaisit, sekä jos valitset palkinnon 1), niin mitä siinä lukisi, tai jos palkinnon 2) niin mikä olisi postauksen aihe. Jätä kommenttiin myös puumerkkisi ja jokin keino saada sinuun yhteyttä(kuten sähköpostiosoite), ellet kommentoi jollakin tavoin tunnistautuneena.

Ja koska aina on hyvä olla myös tapa tienata enemmän arpoja niin laitetaanpa vielä tällainen sääntö: Sitä useamman arvan saat, mitä useammin kommentoit, mutta joka kommentissa täytyy olla eri ehdotus huoneentauluksi tai jutun juureksi.

Oliko kylliksi epäselvää? Saa kysyä.

Mutta osallistumisaika alkaa än-yy-tee  NYT!

Ps. Älä hätäile, vaikka kommentti ei tulekaan heti näkyviin. Kaikki kommentit kulkevat minun hyväksynnän kautta, jotta yksikään niistä ei jäisi huomaamatta.

Käyttämisen taito

Vaatteikas kevät. Osa 2. In english at the end.

Innoituksen Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka vuosi sitten kirjoitti muun muassa: Minusta on omituista, että vaatteiden tekeminen ja vaatteiden käyttäminen on eristetty täysin eri maailmoihinsa. Ikään kuin ne eivät varsinaisesti edes liittyisi toisiinsa.

Raiku on aivan oikeassa - vaatteiden valmistus ja käyttäminen on kirjaimellisesti eristetty täysin omiin maailmoihinsa, tai ainakin maailmankolkkiinsa. Tähän asiaan on nyt maailmanlaajuisesti ja näkyvästi tartuttu, kun 26.4. vietettiin Vaatevallankumousta. Vaatevallankumouksen päämäärä on reilu ja läpinäkyvä vaateteollisuus, ja sen tietoisuuden lisääminen, että teollisuudessa ei vain koneet pyöri ja tavaraa tule liukuhihnalta, vaan siellä työskentelee ihmisiä. 

 Pari vuotta sitten luulin, että sanat fashion ja muoti tarkoittavat vain muotiteollisuutta, mutta käsityötieteen opinnot ja erityisesti lehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen ovat tehneet tehtävänsä. Muoti pitää sisällään paljon muutakin kuin siihen liittyvän teollisuuden ja sesongeittain vaihtuvan hypetyksen, mutta minun on vaikea oppia pois tuosta merkityksestä, jonka olen sille ensimmäisenä oppinut. Sanan fashion merkitys sen sijaan on alkanut jo iskostua mieleeni, se on nimittäin paljon laajempi kuin suomen kielen sana muoti, ja siten erittäin käyttökelpoinen. Muotihan liittyy pukeutumiseen ja pukeutuminen taas vaatteisiin, joiden käyttö on paitsi fyysisesti jopa elintärkeää, niin myös erittäin oleellista henkisesti ja sosiaalisesti. Niin että itseasiassa fashion eli muoti on valtava ja  mielenkiintoinen vyyhti asioita, ja se näkyi minusta erityisen hyvin Vaatevallankumouspäivänä.

Vietin Vaatevallankumouspäivää Helsingissä. Ensin olin opiskelukavereideni järjestämällä Vaatehuoltoasemalla, jossa jaettiin tietoa Vaatevallankumouksesta ja heräteltiin mielenkiintoa vaatteiden alkuperää kohtaan, ja samalla sai huoltaa vaatteitaan ja pidentää niiden elinikää. Sitten piipahdin Pop up Ilossa Ompelumielenosoituksessa, jossa ompelukoneet hurisivat bangladeshilaisen vaatetusteollisuustyöläisen työpäivän ajan, eli 12 tuntia, kun kuka tahansa sai tulla ompelemaan uutta tai korjaamaan vanhaa. Ja vaikka aihe oli vakava ja hiki valui ompelukoneen ääressä (kun lamput porottivat niin kuumasti), niin silti tuntui kuin olisi ollut virvoittavalla keitaalla kauppakeskus-aavikon keskellä. Illan vietin Pitsikirjan Riinan järjestämässä Parsintapajassa. Seura oli hyvää ja keskusteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, joten olisin innolla mukana Riinan ideoimassa keskustelukerhossa.

Tapahtumissa olivat selkeästi esillä ainakin seuraavat aiheet: vaatteet, vaatetusteollisuus, vastuullisuus, laatu,  korjaaminen, kädentaidot, kuluttaminen...Mikä niitä yhdistää?

Minun mielestäni vastaus on Craft of use, jonka suomentaisin ehkä näin: Käyttämisen taito. Ilokseni olin jo ennen Vaatevallankumouspäivää törmännyt tähän asiaan ja sillä löytämisen hetkellä huokaisin ilosta ja huojennuksesta: Tätä on tutkittu! Kyseessä on siis Lontoon taideyliopiston Kestävän muodin tutkimuskeskuksen tutkimushanke nimeltään Local Wisdom. Hankkeeseen liittyy kahdet nettisivustot, joista http://craftofuse.org on tiiviimpi ja teoreettisempi, kun taas http://www.localwisdom.info on oikea aarreaitta tällaiselle joka mielellänsä paitsi kertoo, myös kuuntelee tarinoita. Sinne on kerätty ympäri maailmaa kertomuksia ja kuvia käyttämisen taidosta, joka voi siis tarkoittaa monia asioita. Joka tapauksessa taito käyttää on edellytys kestävälle muodille, ja minun mielestäni myös kestävälle käsityölle. Mielestäni on ehkä yhtä tyhjän kanssa, jos on taito tehdä, mutta ei taitoa käyttää. Taito käyttää sen sijaan voi olla, vaikka ei olisikaan taitoa tai kiinnostusta tekemiseen.

Voi  joko te tiedätte kuinka mie rakastan sitä kun asiat saavat nimen! Kuinka helppoa taas onkaan, kun tiedän, että käyttämisen taidostahan se oli kyse sekä minun Taitoviikon haasteessani, että Raikun unelmien blogissa, joka yhdistäisi käsityöt ja muodin!

Ja kun nyt olen tässä kevään aikana vierinyt vaatteiseen suuntaan pitkin kaarevaa aika-avaruutta, niin oli tietysti vain ajan kysymys koska törmään tällaiseen asiaan kuin Me-Made-May, jonka voisin suomentaa näin: Ite tehty toukokuu. Kyseessä on yhdysvaltalaisen ompelubloggaaja Zoe Edwardsin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa aloittama haaste, johon nykyisin osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Mie tietenkin myös! Minun tapani on tämä: Aloin seurata Me-Made-May14 Pinterest-taulua, jolloin Me-Made-May14-taulun ylläpitäjä Jennifer Lauren antoi minulle oikeuden lisätä sille sisältöä. Mutta ei sillä kuvien lisäämisellä niin väliä - parasta on, että saan pinterest-seinälleni joka päivä kuvia ihmisistä ympäri maailmaa, jotka käyttävät vaatteita, joiden tekijöillä on nimi! Juuri sitä mitä toivoin Taitoviikon haasteelta ja vielä enemmänkin! Jihuu!

Muun muassa tämä kuva ja paljon, paljon muita löytyy  Me-Made-May'14 -Pinterest-taulusta.

I have been thinking about fashion and clothing intensively since the beginning of the year. I had my own challenge just a few weeks ago when we had The Week of Craft here in Finland. Then I heard about the Craft of use and I was so happy about it! Fashion Revolution was a great happening here in Helsinki. And finally the 1st of May I happened to heard about Me-Made-May and of course joined in!

Taitoviikon haasteen loppuraportti

Kevät on ollut vaatteinen. Tässä ensimmäinen osa aiheesta.

14.-20.4. vietettiin Taidon ja käsityön viikkoa, jonka tarkoitus on "nostaa positiivisesti käsityön arvostusta ja innostaa ihmisiä tekemiseen." Minulla oli silloin omana tehtävänäni suoltaa sosiaaliseen mediaan päivän asu -kuvia, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Nyt seuraa loppuraportti siitä haasteesta.

Tässä ensin Valaan villapaidan ja Pitsikirjan blogin innoittamana piirrettynä kaikki viikon aikana käyttämäni ja julkisesti näkyneet käsityölliset elementtini. Käsityöllisen elementin määrittelen niin, että jos voin sanoa nimeltä, kuka sen on tehnyt, niin se on käsityötä.

Maanantai: Kaisa-tädin neulomat sukat, itse tehty pirtanauha vyönä ja Tasapainokokoelman Ainon tekemä liivi. Supikkaat olen ostanut kirpputorilta, ja ne on todennäköisesti tehnyt joku jolla on nimi, mutta ikävä kyllä kengissä ole siitä mitään vihiä.

Tiistai: Sama liivi kuin maanantainakin, itse ompelemani trikoopaita ja entisen opiskelukaverini tekemät lasiset korvakorut.

Keskiviikko: Tänä keväänä tekemäni vesiputouskauluksellinen hienostunut T-paita, Talitintti-sukat ja jaloserpentiini-kiviriipus, jonka olen itse hionut ja istuttanut kultaiseen korupohjaan opiskellessani Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Pellavaneule on Pirita Pernu-Lehtinen Oy:n. En tiedä onko tämä kyseinen neule juuri itse Piritan valmistama, mutta hän taisi ainakin myydä sen minulle vajaa kymmenen vuotta sitten Sodankylässä. Ei ollut mikään halpa ostos opiskelijalle, mutta toisaalta on yhä edelleen käytössä kaikkein fiksuimpana luottovaatteena. Eikä ole näiden vuosien kuluessa mennyt miksikään, vaikka kerran kaatui mustikkamehuakin päälle (äiti teki taikoja tahranpoistoaineella, ja mustikat rinnuksilla on enää muisto vain). 

Torstai: Sama hienostunut T-paita kuin keskiviikkonakin - tosin vähemmän hienostuneesti ryppyisenä ja latistuneena vimmaisen pyöräilyn ja juoksun jälkeen (ehdin siihen bussiin!). Neule on tähän mennessä ainoa koneneulomani vaatekappale. Jalassa on sukat, joiden malli kulkee nimellä körttisukat.

Taitoviikon lopulle sattui juhlavia vapaapäiviä, joita myös pääsiäiseksi kutsutaan. Mulle tällaisten juhlapyhien merkitys on vain lähinnä levossa ja rauhassa, joten asut ovat sen mukaisia.

Perjantai: Pari vuotta sitten urheiluvaatekurssilla tekemäni kokonaisuus: collegehousut ja trikoopaita. Olen saanut oppia ettei värisilmäni ole mikään sovinnaisin, kun minusta enempi on parempi ja vielä mahdollisimman eri puolilta väriympyrää, kiitos. Erityisesti rakastan vihreän ja violetin yhdistelmää. Muistan kun ensimmäisellä luokalla tein koristetyynynpäällisen: virkkasin neliöitä ja ne ommeltiin taustakankaalle. Olisin halunnut violetin taustakankaan, mutta opettaja ohjasi valitsemaan saman sävyisen vihreän kuin virkkauksessa käytetty lankakin. Se violetti kangas oli kylläkin vuorikangasta, niin että materiaalin puolesta se ei olisi ollut paras mahdollinen, mutta vähän kyllä vieläkin kaihertaa muisto sen ihanan, sykkivän vastaväriharmonian menetyksestä. 

Lauantai: Ei muutoksia edelliseen päivään, mutta kuvassa näkyvät ulkovaatteet joita käytin koko viikon. Pipon olen tehnyt itse villan karstaamisesta alkaen ja sormikkaat neuloin uutena vuotena.

Sunnuntai: Nanson trikoosta tänä keväänä ompelemani mekko ja villasukat, jotka olivat neljä vuotta kesken, mutta valmistuivat taitoviikon päätteeksi, kun niin päätin. 

Innoituksen tähän Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka kirjoitti aiheesta jo vuosi sitten. Mutta koska nyt on kaarevassa aika-avaruudessa lähtenyt liikkeelle niin monia asioita, niin aloitan ihan kokonaan uuden postauksen. 

Jatkuu piakkoin...

Äänekäs viikko

Kissan hännän nostamisesta ja siitä millä kissa elää. Ei kuitenkaan sisällä kissoja.

Nyt vietetään kaikenmoisia viikkoja, muun muassa Taidon ja käsityön viikkoa. Minun osaltani se on ollut äänekäs viikko, sillä olen ihan häpeilemättä tunkenut itseäni esille sinne sun tänne, mutta jotta jokin roti säilyisi, niin voinhan sanoa, että olen tehnyt sen taidon ja käsityön vuoksi. Pistin siis jo helmikuussa vireille Taidon ja käsityön viikon haasteen ja olen sen mukaisesti täyttänyt sosiaalista mediaa päivän asu -kuvilla, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Kuvat olen lähettänyt päivittäin twitteriin aihetunnisteilla  #taitoviikko ja #päivänasu (tuota sivupalkin twitter-aikajanaa rullailemalla ne näkyvät myös niille, jotka eivät ole twitterissä), sekä Taidon ja käsityön viikon facebook-sivulle. Taidon ja käsityön viikon facebook-sivuilla on tietoa myös kaikesta muusta mitä tällä viikolla on meneillään tai tapahtunut.

Ja aivan kuin ei siinä olisi jo tarpeeksi, mutta sattuipa vielä Tekstiiliopettaja-lehti ilmestymään tällä viikolla ja siellä on juttu minun blogistani. Tekstiiliopettaja on mielestäni todella tutustumisen arvoinen lehti kaikille, joita kiinnostaa käsitykulttuuri laajemmin. Osa lehden jutuista löytyy sähköisestä arkistosta.

Ja kun tälle tielle nyt lähdin, niin otan viimeinkin julkisesti vastaan tunnustuksen, jonka Soja Sukkulalla ja neulalla -blogista minulle antoi. Tunnustus on sellainen, että se pitää jakaa kolmelle käsityöblogille ja perustella se lyhyesti. Kaksi muuta blogia, joille Soja antoi tunnustuksen, ovat sellaisia että myös mie voisin ilomielin antaa heille tunnustuksen. Käykääpä siis katsomassa kenelle Soja on tunnustuksen myöntänyt, ja samalla voitte lukea perustelut minun blogini kohdalta, jos haluatte. Nimittäin tässä tulee joku raja vastaan, enkä uskalla niitä tänne kirjoittaa! Vaikka kehut ja usko ja luottamus minua kohtaan tuntuu hyvältä, niin huijarisyndrooma alkaa nostaa päätään ja kuiskii: oletkohan tuon luottamuksen ja kehujen arvoinen?

Mutta onneksi juuri sopivasti Project mamaan ilmestyi Taidon päivänä Hyvän mielen postaus, jonka ensin automaattisesti yhdistin ajankohdan ja nimen perusteella Taidon ja käsityön viikkoon, sillä viime vuonna olin mukana Taitoviikon aloitusspektaakkelissa, jossa UFOt kohtasivat Jättikirjonnan äärellä Hyvän mielen osoituksessa Helsingin rautatieasemalla. Katja arvelee, että kehujen vastaanottamisen vaikeus todennäköisesti johtuu kehupulasta ja sen asian korjaamiseksi hän haastoi ihmiset kehumaan ihmisen päivässä. Jutun kommenteissa aihe jatkuu ihanasti (kaipaan tämän tyyppistä kommentointia enemmän käsityöblogeihinkin) ja siellä muun muassa Hilkka jakaa tämän saamansa neuvon: Kiitä kohteliaisuuksista ja positiivisesta palautteesta yhtä luontevasti kuin kiittäisit hyvästä kupillisesta teetä! Ilahtuneena, kiitollisena, yllättyneenä ja nauttien.

Niin, että kiitos Soja! Kunnioitan sinua ja ihailen työtäsi ja rehellisyyttäsi suuresti ja tunnustuksesti todella merkitsee minulle! Kätken sen sydämeeni ja pimeinä hetkinä annan sen tuoda valoa!

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

 Sanne-Maijalle Hommahuoneeseen, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Hommahuone on riemukas ja elämänmakuinen ja siellä ei haasteita tai hulluttelua pelätä!

Lumiselle Elinalle, joka omien sanojensa mukaan pyydystää valoisia asioita ja se on taivahan tosi! Blogi on täynnä  lämpöisiä välkähdyksiä -  maisemia joissa sielu lepää.

Kutimoivalle Liinalle joka on bloggaajana vanha tekijä, mutta rehellisen käsityöbloggauksen alalla uusi nimi. Liinan tyyli on helposti tunnistettava; omakohtainen, mutta maailmoita syleilevä ja näkökulmassaan raikas käsityöbloggauksen lajityypissä. Erityistunnustus vielä Liinan lukijoille, jotka ovat uskaltautuneet kutimoinnin maailmaan ahkerasti kommentoiden!

Avaruuden nimi

Nimihän on taikasana, loitsu. Eikö olekin?

Minulla on yksi ihminen jota en ole valinnut, vaan hänet on minulle annettu. Kun tein viime syksynä Möbiuksen huivia, ajattelin häntä ja päätin tehdä hänellekin sellaisen. Hän kun on muun muassa fyysikko, niin tuumin hänen arvostavan lämmittävää villaista kappaletta, jolla on vain yksi pinta ja reuna.

En ollut hiiskunut koko asiasta, kun hän otti yhteyttä alkuvuodesta. Sanoi että luki blogistani aatteitani avaruudesta, ja ettei sitä tarvi pelätä, sanana varsinkaan. Nimittäin luonnontieteissä, siellä kuningas-matematiikassa etenkin, avaruudet ovat ihan jokapäiväistä leipää - perustyökalu jota voi soveltaa mihin vain: senkus keksii uuden tilanteeseen ja tarpeeseen sopivan. Ja tämän aika-avaruuden, missä me elämme, nimi on kuulemma Pseudo-Riemannilainen monisto. Entäs se neljäs ulottuvuus sitten:  ei se ole sen kummempaa kuin aika.

Minua aina niin kovasti huojentaa kun asiat saavat nimet. Ja kun avaruus sai nimen, siitä tulikin yhtäkkiä kelpo ystävä, luonnollinen olemisen muoto. Niin kuin vaikka tekstissäni Myttö, jota kirjoittaessani tiesin jo avaruuden nimen. Kun katsoin pihan yli vuorille ja niiden lävitse, neljännesvuosisadan verran menneisyyteen, niin neljäs ulottuvuushan se siinä vain oli täysin näkyvä ja koettava. Ei yhtään pelottava. Pää ei räjähtänyt.

Tein hänelle huivin. Se on valmistunut ja lähetetty jo viikkoja sitten.

Olen kuitenkin pihdannut tämän jutun kirjoittamista. Nimittäin sen lisäksi että tuo ihminen on fyysikko, on hän paljon muutakin, ja hän tarjoutui tekemään minulle kansikuvan tähän blogiin. Ihan noin vain lähetti luonnoksen ja kysyi, että sopiiko jos teen tällasen!

 Ja tällä viikolla se tuli valmiiksi! Se on ihana!

Se on aivan minun näköiseni! Aivan kuin katsoisin peiliin!

Siellä on muun muassa Laululintu, Marta ja Vihreä Rakastavaisten yöauringon sillalta, ja muita juttuja mitä en ole vielä kertonut, ja juttuja joita en vielä tiedäkään. Ja se on tietysti kaareva, koska niin on aika-avaruuskin, ja sitä pitkin asiat vain vierivät ja pistävät liikkelle uusia asioita.

Että tuollainen ihminen minulla on, joka kertoi minulle avaruuden nimen ja tavoitti olemukseni blogin kansikuvaan. Ihminen, jota en ole itse valinnut, vaan hänet annettiin minulle kun olin hyvin pieni.

Veli.

Tintti

Minkä muotoinen on lapanen? Minkä arvoinen on arkinen?

Peukalosta aloitetut pyörylälapaset. Lanka Novitan 7-veljestä, väri Talitiainen.

Muutamia vuosia sitten en juuri lukenut käsityölehtiä enkä norkoillut kauppojen lankahyllyillä. Pari vuotta sitten kun pitkästä aikaa menin lankahyllylle, meinasin lentää Novitan lankojen kohdalla seljälleni innostuksesta: Lintujen ja kukkien värisiä monivärisiä lankoja! Jos tekee monivärisiä lankoja, niin minun mielestäni niillä yhdistetyillä väreillä on parempi olla jokin esikuva. Se on hauskempaa niin, koska silloin niillä väreillä on jokin merkitys jo itsessään ja ne kestävät aikaa paremmin kuin satunnaiset trendivärit.

 Tässä talitiaisen värisessä langassa on mielestäni onnistuttu erinomaisesti. Kuinka monesti niin arkinen ja yleinen asia kuin talitiainen pysäyttää sinut katselemaan ja kuuntelemaan?  Siellä Oulun Anttilan lankahyllyllä ainakin pysäytti.

No, en sillä kertaa kuitenkaan ostanut sitä talitinttilankaa ja myöhemmin iski hätä, kun tajusin, että se onkin poistumassa tuotannosta ja ne olivat ihan viimeisiä, mitä enää oli myynnissä. Mutta kun aikani metsästin, niin löysin sitä vielä eräästä lankakaupasta ja suurella hartaudella ostin kolme kerää. Tämä on ainoa lanka, mitä olen vartavasten hamstrannut. Mulla on toki melkoiset määrät lankoja, joita olen hamstrannut sieltä täältä mutta yleensä sillä perusteella, mitä on tullut vastaan, mutta tämän perässä olen totisesti juossut, jotta voin neuloa jotain talitiaisten kunniaksi. Lapasten lisäksi olen tehnyt tänä talvena sukat. 

Sukat aloitin kärjestä ja raitoja olen vinksoittanut lyhennetyillä kerroksilla. Lyhennettyihin kerroksiin (joista kyllä innostun muutenkin) minut innoitti varmaankin neulesuunnittelija Cookie A. Tai oikeastaan joku blogikirjoitus hänen sukkamallistaan nimeltä Wedge, koska en tosiaan ole koko ohjetta edes nähnyt, mutta idea oli niin hauska että halusin kokeilla. En muista tarkoin mistä luin ensimmäisen kerran Wedgestä, mutta ainakin Missä neuloimme kerran - ja Sukeltelua lankakasoissa-blogeissa ja Noidutuissa näpeissä ja Tuin kutomossa ne ovat olleet puikoilla. Sukkien kantapää ja varren joustinneule ovat Dropsin Fabel-lankaa. Missä neuloimme kerran -blogista löytyy ohjeistusta varpaista aloitettaviin sukkiin ja jälkikäteen tehtyyn kantapäähän.

Loput langat, vähän päälle 300 grammaa, talletan aarteiden joukkoon ja käytän vain erityistapauksissa.