Ollapa onnessansa

Avasin juuri bloggerista blogilistani ja 

kaksi viimeisintä postausta, jotka oli julkaistu parin viime tunnin aikana,  

olivat onnellisia.

Oli Marin pieni kirjoitus kehräyksen rauhoittavasta vaikutuksesta ja Kate Daviesin pohdintoja kahdeksan vuoden bloggaamisesta (pst! Kate Davies antoi myös onnessansa alennuskoodin, joka on voimassa huomiseen puoleen päivään asti hänen Ravelrykaupassansa. Käytin sen heti!)

Ajattelin, että haluan myös  kirjoittaa onnellisen postauksen nyt heti.

Vaikka lähipoluista.

Taikka kaukaisesta kotiseudusta.

Jos haluat kertoa minulle keväästä,
älä puhu kukkasista.
Puhu tulvasta,
niin ymmärrän.

Tai käsitöistä.

Voi, käsitöiden onnesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka...

Ja että vaikka joskus tekee niin kipeää, ettei ole keinutuolia,

niin joskus riittää ihan vain se sisäinen keinutuoli.

Krookus-huivi

Kukkastellen kevättä ja kohti kesää

Toukokuun alussa menin ostoksille, kun Käsityökortteli saapui Kamppiin. Ostostelu ei ole mitään lempipuuhaani, mutta suomalaisten käsityöyrittäjien tapahtumassa se on aivan eri asia. Ja jos vielä sataa vettä ( tästä on kirjoittanut mm. Soja postauksessaan Märkä kevätretki ja Susanna otsikolla Tuo tullessas, vie mennessäs), niin silloin pyrin tekemään oikein kunnolla heräteostoksia.

Handun ja Belovedin yhteisteltassa oli tarjolla lankaa ja lusikoita. Sieltä löytyi kirjanmerkkilusikka äitienpäivälahjaksi ja itselle ilahtumislankaa. Tuollaista krookuksen väristä.

Heti kotiin päästyä laitoinkin jo huivia alulle ohjeenani Heidi Alanderin suunnittelema  Nurmilintu, joka on ilmaiseksi saatavilla Ravelryssä. 

Olin ladannut ohjeen jo aikoja sitten, joten huomasin vasta huivini jo valmistuttua Ravelryssä olevan ohjeen mainostekstin "Not a single purl stitch! Yay!" Luin nimittäin pitsineulekaaviota jotenkin omalla tavallani, joten minun pitsiraidat ovat sileää neuletta, eikä ainaoikeaa, kuten ohjeessa. Toki neuloessani ihmettelin, että miten tämä nyt näin, mutta silti neuloin vain menemään. Ja vauhdilla teinkin, kun valmista tuli noin viikossa.

Huivi on muodoltaan bumerangimainen epäsymmetrinen kolmio. Se kietoutuu kaulaan todella mukavasti ja pysyy hyvin paikoillaan. Lanka on Handun Merinosukkalankaa (100% merinovillaa). 100 g sisältää lankaa noin 400 m, ja lankaa jäi huivistä jäljelle 4 grammaa. Neuloin nro. 4 puikoilla.

Minulla oli tuolla käsityökorttelissa jokin alitajuinen väriteema, kun kotona vasta huomasin, että Mariel Designilta ostamassani kaulakorussa on myös violettia ja keltaista. Korussa ei kuitenkaan ole krookus, vaan kuivattu orvokki.

Maatuska-hame

Kävipä tuossa keväällä, että...

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni, 

joka sanoi yhden asian, 

jolloin puhkesi aika-avaruuteen reikä, 

josta pullahti eteeni maatuska, 

joka yhtäkkiä olikin tavattoman kiinnostava asia.

Ja siitä piti ottaa selvää.

Noin niin kuin omalta osaltani.

Kokosin vimmaisen maatuskataulun Pinterestiin.

Kävi ilmi, etten tiennyt maatuskan historiasta mitään. Hämmästyin, kun luin että ensimmäinen maatuska näki päivänvalon 1800-luvun lopulla ja sen esikuvana oli japanilainen puunukkeperinne. Ensimmäinen maatuska esitti talonpoikaisäitiä seitsemine lapsineen, ja tämä pesue pääsi maailmanmaineeseen, kun se esiteltiin vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä (siellä samassa, jossa Suomen suuriruhtinaskunnalla oli ensimmäistä kertaa oma paviljonki).

Minullakin on aina ollut tuo ajatus, että maatuska esittää äitiä ja lapsia niin, että sisimmäinen ja pienin on nuorin. Nyt tuli kuitenkin mieleeni, että ehkä se pienin ei olekaan pieni siksi, että on vauva, vaan koska se on niin kaukana. Sen lisäksi että maatuskaa voi ajatella konkreettisina äitinä ja lapsina, voihan sen ajatella myös sukupolvien ketjuna. Ketjuna, joka menee menneisyyteen, tai kerroksina jotka ovat sisäkkäin nykyhetken sisällä.

Lukemisen, katsomisen ja ajattelun lisäksi piti myös käsitellä tätä asiaa, joten tilasin Susannan työhuoneelta Maatuska-puuvillakangasta ja tein hameen. Olin tilaavinani kummassa mukajärkevyyden puuskassa hillittyä harmaata. Kuvittelin tekeväni siitä edustusvaatteen niitä tilaisuuksia varten, kun pitää edustaa jotain muuta kuin itseäni. Sormet olivat kuitenkin ilmeisesti toimineet kuten sydän tahtoi, ja ilokseni paketista löytyikin turkoosia maatuskaa. Eihän se harmaa olisikaan oikein sopinut minun vaatekaappiin. 

Ja parempi ehkä vain edustaa ihan itseänsä.

Leveys: Kankaan leveys x 2

Pituus: Viisi maatuskaa (ihmisen pituus 160 cm)

Sivuilla taskut

Vyötäröllä vetopoimutusta

Tule ja puserra

Joskus asiat vain yllättäen tulevat ja pusertavat hellästi, 

vaikka olisi jo luopunut toivosta tai unohtanut koko jutun.

Viime vuonna lupaamani huoneentaulu on nyt päässyt päätynyt omistajalleen, 

jonka löytää kesällä Vääksyn kanavan Käsityöverstas Tikistä.

Tehkää hyvin. Tehkää käsitöitä. 

Referaatti: Makeshift

Blogi, jonka luin alusta loppuun, ja referoin teille.




Makeshift

Kuka: Natalie Purschwitz, kanadalainen taiteilija.

Milloin: 2009-2010

Mitä: Pukeutui vuoden ajan vain itse tekemiinsä vaatteisiin ja asusteisiin.

Miksi: Halusta tutkia vaatetusta kulttuurisena tuotteena.

Projektin jälkeen: Luuli arvostaneensa vaatteiden istuvuutta ja mukavuutta jo ennen projektia, mutta projektin jälkeen huomasi etteivät vanhat suosikkivaatteet olleetkaan järin istuvia tai mukavia. Kuukausi projektin loppumisen jälkeen kertoo käyttävänsä edelleen enimmäkseen itse tekemiään vaatteita.

Mieleen jäi: Valmisti itselleen haalarin olettaen, että se toimisi luotettavana uniformuna monissa tilanteissa. Haalari osoittautui lähinnä epäkäytännölliseksi ja joskus myös turhaa huomiota herättäväksi. Valmisti vaattensa lähinnä ommellen - myös sukkansa.

Kevättä rinnuksissa

Ihka uusin ompeluksin Taitoviikkoon.

 Kevät alkaa keltaistua.

Sellaisin keltaisin kevätmielin menin viime viikoloppuna Make Bran alusvaateompelukurssille. Olin mielessäni valmistautunut siihen, että päällyskankaiksi olisi tarjolla neutraaleja alusasuvärejä, mutta vaihtoehtoina olikin monia erilaisia kuviollisia trikookankaita. Valitsin niistä mielestäni keväisimmät, ja tällaiset niistä tuli.

Keväisyys onnistui mielestäni hienosti.

Tässä muutama välivaihekuva.

Kaavojen asettelua kankaalle.

Päällekäin ja vierekäin yhdistettävät kappaleet.

Keltaisen jano vai yltyi, joten seuraavana kurssipäivänä otin mukaan omia puuvillakankaitani, joista aloitin samoilla kaavoilla toiset rintaliivit. Kuppien päällyskankaat (siinä on seitsemää erilaista kangasta - jokainen kappale on erilaista kangasta, vaikkei se kuvasta näykään) ovat siis kaikki joustamattomia. Rintaliivien ympäryskappale on kuitenkin joustavaa uimapukukangasta, kuten edellisissäkin liiveissä. 

Näistä toisista liiveistä ehdin kurssin aika tehdä valmiiksi yli puolet, ja loput tein heti kurssin jälkeen kotona, Mielestäni oli todella hyödyllistä tehdä kahdet samanlaiset peräkanaa, niin alkoi ompelujärjestys jäädä vähän päähänkin.

Kuulkaa, oli todella hauskaa tehdä itse omat rintaliivinsä! Ihan sääliksi käy, että ne pitää piilottaa paidan alle!

Kevät

Älä välitä, mitä muut sinusta puhuvat, Kevät. 

Minulle sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet.

Keväästä kirjoitin vuosi sitten Myttö-paidan yhteydessä mm. näin: Kevät on mielestäni vuodenajoista julmin. Kevät on valoa ja epävakautta, voimakkaita kontrasteja ja ristiriitoja. Silloin vuosi sitten en juurikaan pitänyt tästä vuodenajasta, mutta muistan pohtineeni, kuinka voisin parantaa suhdettani siihen. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta nyt kevät on ihana. Ehkä kaikki on ihanampaa, kun on joki, jonka rannoilla kulkea?

Toisaalta huhtikuuhan on käsityön ja vaatteiden superkuukausi. Kuinka siitä voisi olla pitämättä?Aivan pian on taas Taidon ja käsityön viikko. Silloin ajattelin taas ottaa vastaan itse aloittamani Taitoviikon haasteen, eli raportoida sosiaalisessa mediassa käsityötä sisältävät päivän asut,
Vaatevallankumousta vietetään 24.4. ja silloin olen todennäköisesti ainakin Korjaussarja-kollektiivin kanssa pitämässä Vaatehuoltoasemaa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen aulassa. Olen mukana Korjaussarja-kollektiivissa,  ja kun on ryhmän tuki ja kannustus, tulee tehtyäkin enemmän ja  viime aikoina olenkin parsinut ja paikkaillut, sekä kerännyt ideoita ja tietoa mm. Korjaussarjan pinterestiin.

Housun polvi.

Olen mie tehnytkin vaatteita. Muun muassa vihreän villasekoitteisen laatikkopaidan. Ostin tuota kangasta vuosi sitten useita metrejä kangaskaupan jäämistöstä, ja nyt tein siitä tuon paidan testiksi. Testaan siis kankaan laatua, ja siksi olen pitänyt paitaa varmaan kuukauden lähes joka päivä. Hyvältä vaikuttaa - kangas ei ole nyppyyntynyt juuri yhtään ja on muutenkin käyttäytynyt hyvin.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon myös pilkullista Myttö-paitaa, sillä räntäsade on minusta niin kaunista (jos epäilette, niin käykää katsomassa Maahiskan ottama kuva viime vuodelta). Olenkin pohtinut, voisiko vaatekaappinsa sesonkisisällön miettiä nimenomaan siltä kannalta, että vaatteilla juhlistaisi vuodenaikoja, ja pukeutuisi siihen mistä pitää - tai jota kaipaa.