sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Käyttämisen taito

Vaatteikas kevät. Osa 2. In english at the end.

Innoituksen Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka vuosi sitten kirjoitti muun muassa: Minusta on omituista, että vaatteiden tekeminen ja vaatteiden käyttäminen on eristetty täysin eri maailmoihinsa. Ikään kuin ne eivät varsinaisesti edes liittyisi toisiinsa.

Raiku on aivan oikeassa - vaatteiden valmistus ja käyttäminen on kirjaimellisesti eristetty täysin omiin maailmoihinsa, tai ainakin maailmankolkkiinsa. Tähän asiaan on nyt maailmanlaajuisesti ja näkyvästi tartuttu, kun 26.4. vietettiin Vaatevallankumousta. Vaatevallankumouksen päämäärä on reilu ja läpinäkyvä vaateteollisuus, ja sen tietoisuuden lisääminen, että teollisuudessa ei vain koneet pyöri ja tavaraa tule liukuhihnalta, vaan siellä työskentelee ihmisiä. 

 Pari vuotta sitten luulin, että sanat fashion ja muoti tarkoittavat vain muotiteollisuutta, mutta käsityötieteen opinnot ja erityisesti lehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen ovat tehneet tehtävänsä. Muoti pitää sisällään paljon muutakin kuin siihen liittyvän teollisuuden ja sesongeittain vaihtuvan hypetyksen, mutta minun on vaikea oppia pois tuosta merkityksestä, jonka olen sille ensimmäisenä oppinut. Sanan fashion merkitys sen sijaan on alkanut jo iskostua mieleeni, se on nimittäin paljon laajempi kuin suomen kielen sana muoti, ja siten erittäin käyttökelpoinen. Muotihan liittyy pukeutumiseen ja pukeutuminen taas vaatteisiin, joiden käyttö on paitsi fyysisesti jopa elintärkeää, niin myös erittäin oleellista henkisesti ja sosiaalisesti. Niin että itseasiassa fashion eli muoti on valtava ja  mielenkiintoinen vyyhti asioita, ja se näkyi minusta erityisen hyvin Vaatevallankumouspäivänä.

Vietin Vaatevallankumouspäivää Helsingissä. Ensin olin opiskelukavereideni järjestämällä Vaatehuoltoasemalla, jossa jaettiin tietoa Vaatevallankumouksesta ja heräteltiin mielenkiintoa vaatteiden alkuperää kohtaan, ja samalla sai huoltaa vaatteitaan ja pidentää niiden elinikää. Sitten piipahdin Pop up Ilossa Ompelumielenosoituksessa, jossa ompelukoneet hurisivat bangladeshilaisen vaatetusteollisuustyöläisen työpäivän ajan, eli 12 tuntia, kun kuka tahansa sai tulla ompelemaan uutta tai korjaamaan vanhaa. Ja vaikka aihe oli vakava ja hiki valui ompelukoneen ääressä (kun lamput porottivat niin kuumasti), niin silti tuntui kuin olisi ollut virvoittavalla keitaalla kauppakeskus-aavikon keskellä. Illan vietin Pitsikirjan Riinan järjestämässä Parsintapajassa. Seura oli hyvää ja keskusteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, joten olisin innolla mukana Riinan ideoimassa keskustelukerhossa.

Tapahtumissa olivat selkeästi esillä ainakin seuraavat aiheet: vaatteet, vaatetusteollisuus, vastuullisuus, laatu,  korjaaminen, kädentaidot, kuluttaminen...Mikä niitä yhdistää?

Minun mielestäni vastaus on Craft of use, jonka suomentaisin ehkä näin: Käyttämisen taito. Ilokseni olin jo ennen Vaatevallankumouspäivää törmännyt tähän asiaan ja sillä löytämisen hetkellä huokaisin ilosta ja huojennuksesta: Tätä on tutkittu! Kyseessä on siis Lontoon taideyliopiston Kestävän muodin tutkimuskeskuksen tutkimushanke nimeltään Local Wisdom. Hankkeeseen liittyy kahdet nettisivustot, joista http://craftofuse.org on tiiviimpi ja teoreettisempi, kun taas http://www.localwisdom.info on oikea aarreaitta tällaiselle joka mielellänsä paitsi kertoo, myös kuuntelee tarinoita. Sinne on kerätty ympäri maailmaa kertomuksia ja kuvia käyttämisen taidosta, joka voi siis tarkoittaa monia asioita. Joka tapauksessa taito käyttää on edellytys kestävälle muodille, ja minun mielestäni myös kestävälle käsityölle. Mielestäni on ehkä yhtä tyhjän kanssa, jos on taito tehdä, mutta ei taitoa käyttää. Taito käyttää sen sijaan voi olla, vaikka ei olisikaan taitoa tai kiinnostusta tekemiseen.

Voi  joko te tiedätte kuinka mie rakastan sitä kun asiat saavat nimen! Kuinka helppoa taas onkaan, kun tiedän, että käyttämisen taidostahan se oli kyse sekä minun Taitoviikon haasteessani, että Raikun unelmien blogissa, joka yhdistäisi käsityöt ja muodin!

Ja kun nyt olen tässä kevään aikana vierinyt vaatteiseen suuntaan pitkin kaarevaa aika-avaruutta, niin oli tietysti vain ajan kysymys koska törmään tällaiseen asiaan kuin Me-Made-May, jonka voisin suomentaa näin: Ite tehty toukokuu. Kyseessä on yhdysvaltalaisen ompelubloggaaja Zoe Edwardsin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa aloittama haaste, johon nykyisin osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Mie tietenkin myös! Minun tapani on tämä: Aloin seurata Me-Made-May14 Pinterest-taulua, jolloin Me-Made-May14-taulun ylläpitäjä Jennifer Lauren antoi minulle oikeuden lisätä sille sisältöä. Mutta ei sillä kuvien lisäämisellä niin väliä - parasta on, että saan pinterest-seinälleni joka päivä kuvia ihmisistä ympäri maailmaa, jotka käyttävät vaatteita, joiden tekijöillä on nimi! Juuri sitä mitä toivoin Taitoviikon haasteelta ja vielä enemmänkin! Jihuu!

Muun muassa tämä kuva ja paljon, paljon muita löytyy  Me-Made-May'14 -Pinterest-taulusta.

I have been thinking about fashion and clothing intensively since the beginning of the year. I had my own challenge just a few weeks ago when we had The Week of Craft here in Finland. Then I heard about the Craft of use and I was so happy about it! Fashion Revolution was a great happening here in Helsinki. And finally the 1st of May I happened to heard about Me-Made-May and of course joined in!







2 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoinen postaus kaikkine linkkeineen, paljon asiaa. :) Toivon kyllä hartaasti, että nyt Vaatevallankumouksen myötä ihan oikeasti suurempikin määrä ihmisistä alkaisi miettiä vaateteollisuutta ja shoppailua vähän syvällisemmin. Minusta on jopa alkanut tuntua, että on kummallista pitää vaatteita tai pukeutumista intohimonaan ja harrastuksenaan, jos pointti on kuitenkin oikeasti shoppailu ja jatkuva uuden hankkiminen eikä vaatteiden suurempi merkityksellisyys.

    Minulla on itsellänikin kyllä (ainakin hyvin todennäköisesti) epäeettisesti tuotettuja vaatteita. Ja yksi lohtuni on, että boikottejahan ei suoranaisesti suositella, vaan yritysten hätistelyä eettisyysasioissa. Kuitenkin on mukava ajatella että minulla on myös melko paljon vaatteita ja asusteita, joiden tuotantoprosessista ainakin osa on eettistä ja että niillä on minulle lisäksi itsetehtyinä muutakin merkitystä. Juuri niitä tarinoita. On hauskaa, että neuletta katsoessani muistan, mitä olen sen aikana muuten puuhaillut ja mitä elämässäni oli meneillään, kenen kanssa neuloin, mitä ohjelmia katsoin tai mitä kirjoja luin tai kuuntelin. Se on jännää.

    VastaaPoista
  2. Ihana yläpalkki! Olen nyt niin väsynyt, etten osaa sanoa itse mielenkiintoiseen tekstiin mitään. Mutta paljon hyviä ajatuksia esität!

    VastaaPoista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.