keskiviikko 7. elokuuta 2013

Jättiläis-kämmekkäät

Hyvissä ajoin aloitettu, myöhään valmiiksi saatettu. Lopuksi eksyminen noin kahdenkymmenen vuoden takaisiin muistoihin, sekä arka vilkaisu kohti tulevaisuutta.

Sehän oli joulun aikoihin kun löysin kirjastosta Barbara G. Walkerin kirjan Mosaic Knitting (piakkoin sen jälkeen kirjoitinkin aiheesta). Silloin aloin neuloa myös kämmekkäitä. Suuria kämmekkäitä, vaikka en aivan ollut varma,  kenelle niitä tein.


Kämmenosien malli on Walkerin kirjasta mosaiikkimalli numero 13. 
Ensisilmäyksestä alkaen olen nähnyt tässä mallissa hahmoja.

Kesän alusssa katsoin elokuvan Nausicaä of the Valley of the Wind, jonka alkupuolella on lyhyt kohtaus Jättiläisistä. Yhdennäköisyys on minusta sen verran suuri, että kämmekkäät saivat siitä nimensä. (Kuva kyseisistä tulimeressä kahlaavista jättiläisistä löytyy esim. täältä jamesaxler.comin blogista. Se ensimmäinen kuva siis, joka on linkin takana olevassa blogikirjoituksessa.)


Ranteen malli on oma muunnelmani kämmenien mallineuleesta.

Materiaalina on Menitan Silk Dream (70% merinovillaa, 30% silkkiä, 50g n. 140 m),
ja sitä kului noin 100 grammaa yhteensä.

 Neuloin toisen kämmekkään valmiiksi joulun jälkeen, samoin toisen kämmekkään kämmenosan. Suurimmaksi osaksi junamatkalla kohti arkea. 

Sitten kului aikaa. 

Muuan Valokuvaajalla on syntymäpäivä silloin kun talven selkä taittuu.
Minulla ei ollut lahjaa.
Lupasin hänelle lahjan silloin kun hän vähiten osaa sitä odottaa.

Kului taas aikaa.

Sitten lähdin junamatkalle kohti lomaa. Otin tämän noin puoli vuotta hautuneen projektin mukaan. Sen puolen vuoden aikana olin mystisellä tavalla oppinut ranteen kuvion miltei ulkoa. Ensimmäisessä kämmekkäässä piti seurata tiukasti ruutupiirrosta, ja sitten se piirros katosi. Siksi nämä ehkä jäivätkin hautumaan niin pitkäksi aikaa.

Valokuvaajan syntymäpäivästä oli kulunut kolme kuukautta, ja huomasin, että nämähän voivatkin olla hänelle käyttökelpoiset! Talvi tulee ennen pitkää, ja kameran laukaisimella jäätyvät näpit...


Tuli tästä vain mieleen, että mielestäni olen oppinut neulomaan vasta 7-luokalla. Kuitenkin todistettavasti olen neulonut ala-asteella, muistikuvani mukaan 2-luokalla, mutta siitä en ole kyllä varma. Silloinen neulomus oli juurikin kämmekkäät (tai puolisormikkaat, niissä nimittäin oli joka sormelle oma kolo). Ne olivat tummanvihreät, varmaankin 7 veljestä -lankaa. Käytin niitä vielä noin kymmenen vuotta sitten, karpaloita poimiessa. Niihin oli ilmeisestikin jätetty vähän kasvunvaraa :) Toinen niistä oli hieman isompi kuin toinen, aivan kuten näistä Jättiläisistäkin. 

Viime aikoina olen vähän kaipaillut tuota ensimmäistä neuletyötäni, mutta en löydä sitä mistään. Kaipailen varmaankin siksi, kun minusta tuntuu, että minusta taitaa olla kasvamassa opettaja.





3 kommenttia:

  1. Hienot kämmekkäät! Mulla on kuudennella neulotut villsukat seiskaveikasta ja vasta nyt alkaa kulua puhki :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! On se kyllä kestävää lankaa! Mullaki on sukkia, jotka olen saanut ala-aste ikäisenä lahjaksi, ja tosiaan nyt vasta alkavat olla kuluneita pohjasta.

    VastaaPoista
  3. Kivan näköiset! Minäkin nään niissä ihmishahmoja :)

    VastaaPoista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.