Pirtanauha: Luo ja rakenna.

Katkelma eepoksesta "Pirtanauhat".

In english at the end of the text!

Niinhän siinä sitten kävi, että ytimekäs ja äärettömän informatiivinen pirtanauhanteko-ohje ei ole oikein minun heiniä. Niinpä ajattelin kirjoitella katkelmia pirtanauhojen teosta sitä mukaa kun valokuvia kertyy. Kronologisuus ei siis ole taattua. Eikä yksiselitteisyys. Muitakin tapoja tehdä on olemassa, ja pyrin ottamaan ne huomioon aina välissä.

Kankaita kutoessa rakentamiseksi sanotaan niitä työvaiheita, jotka tehdään loimen luomisen jälkeen kangaspuiden äärellä ennen kudonnan aloittamista. Näitä työvaiheita ovat muun muassa tukille vetäminen, niisintä, pirtaan pistely, alkusolmujen solmiminen ja sidonta. Pirralla kutoessa rakentamiseen kuuluvia työvaiheita ovat niisintä, loimen suoraksi vetäminen ja selvittäminen, loimilankojen kireyden tasoittaminen ja alkusolmun teko.

Aiemmin tapahtunut: nauha on suunniteltu/on tutustuttu ohjeeseen ja muokattu se käyttökelpoiseen kuntoon. Lankoja ja pituuksia on laskeskeltu. Luomapuiden ääreen on hakeuduttu.

Tykkään luoda loimet luomapuissa, kutoja kun olen ja tottunut niiden käyttöön. Joskus saatan luoda joitain satunnaisia lyhyitä nauhaloimia kotona esimerkiksi sängynjalkojen ympäri kiertämällä, mutta se ei ole kauhean ergonomista. Eikä silloin voi käyttää vyyhdeillä olevia lankoja. Jos kääntäisi sängyn nurin päin, niin että jalat osoittaisivat kohti taivasta, niin silloin voisi luoda vyyhdeiltäkin. Eräässä kirjassa neuvotaan, että loimen voi luoda pöydälle ylösalaisin nostettujen tuolien jalkoja apuna käyttäen, mutta kyllä niiden tuolien pitää olla todella painavia tai sitten hyvin pöytään kiinnitettyjä, jotta ainakaan mie voisin siinä loimen luoda. Jos talossa siis on tukevia sakaroita, kuten seinähirsien väliin lyötyjä kepukoita, kuten myyttisinä kansanomaisina aikoina kerrotaan olleen, niin nauhaloimen luonti onnistuu kyllä. Mutta mulla ei sellaisia ole. Menen siis luomapuiden tykö sinne missä niitä on.

Tässä on tulossa vähän päälle nelimetrinen loimi.

Loimen luonnissa tärkeää on tiuhta. Eli tuo kohta, jossa loimilangat menevät ristiin. Se on järjestyksen ylläpitäjä ja helpottaa olennaisesti tulevia työvaiheita. Jos olette luoneet kangasloimia, olette varmaan oppineet, että tiuhta tehdään loimen molempiin päihin. Syy siihen on käsittääkseni "varmuuden vuoksi".

Mutta pirrassa kudottaviin nauhaloimiin ei kannata tehdä tiuhtaa kuin yhteen päähän. Siitä toisesta tiuhdasta on minun kokemuksen mukaan vain harmia ja se aiheuttaa ylimääräistä työtä myöhemmissä työvaiheissa. Loimen päitä sanotaan pohjukoiksi. Kuvissa näkyy vaalenapunaisia lankoja, jotka ovat tiuhta ja pohjukkalankoja. Niiden tehtävä on pitää tiuhta ja pohjukat paikoillaan ja hyvässä järjestyksessä.

Tästä on tulossa pohjalangoista poimittu pirtanauha. Sellaisia tehdessä minulla on tapana luoda erikseen pohja- ja kuviolangat. Tässä on reuna- ja pohjalangat. Värilliset ovat villaa, valkoinen puuvillaa.

Tässä taas ovat kuviolangat. Kuviolangat voivat olla paksummat kuin pohjalangat. Tässä tapauksessa olen käyttänyt samaa villalankaa kuin reunalangoissa, mutta kaksin- ja nelinkertaisina.

Jaa, kuvasarjassa onkin aukko kohdassa loimen poistaminen luomapuista. No, se tapahtuu ketjusilmukoimalla loimi käsillä kasaan. Ketjusilmukointi aloitetaan tiuhdattoman pään pohjukasta.

Nyt ollaankin jo kotona ja rakentaminen alkaa. Tässä vaiheessa tiuhdallisen pään pohjukkalanka on tehnyt tehtävänsä ja pohjukka leikataan auki.

Pirtaan pistelyn tykkään tehdä pöydällä, jossa pirta on tuettu pystyasentoon. Klassikkokirjallisuus sopii tehtävään oivallisesti. Olen oikeakätinen, ja tykkään työskennellä niin, että loimi ja pirta on kuvan mukaisessa asennossa edessäni pöydällä. Nyt pitää olla tiedossa pirran keskikohta. Olen merkinnyt sen hennosti lyijykynällä pirtaani, mutta käytännössä se voisi olla ihan reilu, selvä ja kiinteä merkki, koska sitä tarvitaan kuitenkin aina tässä vaiheessa. Pitää olla tiedossa myös se, kuinka monta loimilankaa koko nauhaloimessa on, ja paljonko on puolet siitä. Sitten lasken keskimerkistä alkaen pirran välejä ja reikiä tuon puolikkaan määrän itsestäni pois päin ja siinä on se kohta josta aloitan pirtaan pistelyn.

Tässä näkyy hennosti, kuinka olen ensimmäisen ohuen loimilangan pistänyt pirtaan ja ottanut tiuhdan mukaisen seuraavan langan ja olen pistämässä sitä pirtaan. Pistäminen on kyllä vähän hassu termi, koska mie kylläkin koukkaan langat pirtaan. Apuvälineenä mulla on pienen pieni valkovirkkuukoukku, jonka kokonumero on yhdysvaltalaisen systeemin mukainen 11, jota vastaava eurooppalainen kokonumero on suunnilleen 0,9. Näin kertoo Lankadontin muuntotaulukko.

Mutta kyllä niitä lankoja voi ihan oikeasti pistelläkin pirtaan. Apuvälineenä voi nimittäin käyttää esimerkiksi vaikka neulaa(ihan ompeluneula käy), jonka silmässä on ompelulankalenkki. Loimilangat vedetään tuon ompelulankalenkin avulla pirran reikien ja välien läpi, Tämä on se tapa, mikä minulle on opetettu aikoinaan, mutta sittemmin olen päätynyt virkkuukoukkuun. Ja tokihan ne langat voi pistellä ilman apuvälineitäkin, jos pirta on harva ja suurireikäinen.

Nyt olen pistellyt kaikki reuna- ja pohjalangat pirtaan. Tuolla näkyy taas se vaaleanpunainen tiuhtalanka, jonka voi tarvittaessa teipata päistään tuohon kirjan kanteen kiinni, jolloin on helpompaa ottaa langat oikeassa järjestyksessä tiuhdasta.

Ja tästäpä näkyy se seikka, että kun tehdään kuviolangoista poimittua pirtanauhaa, kuvio- ja pohjalankojen suhde on 1:2. Kuvassa olen siis pistellyt pohjalangat pirtaan, ja olen jättänyt kuviolankoja varten tyhjät kohdat. Aina kaksi pohjalankaa, sitten tyhjä, johon tulee kuviolanka.

Ja taas on kuvallisessa tarinassa aukko kohdassa kuviolankojen pirtaanpistely. No pistelin siis sinne jättämiini tyhjiin kohtiin kaksin- ja nelinkertaiset kuviolangat. Ja siinä vaiheessa tajusin,että olen luonut liian vähän pohjalankoja. Se ei ole ongelma eikä mitään. Senkus pistelin reunalangat uudelleen ja siirsin niitä kaksi askelta kohti reunoja, jotta pirtaan tuli tilaa niille puuttuville langoille. Kuvassa näkyy reunalangat, joista sisimmät ovat vihreitä,  sitten on tyhjä reikä, sitten laitimmainen kuviolanka välissä  ja sitten taas tyhjä reikä.  Kävin luomassa 4 pohjalankaa luomapuissa, kunhan vain ehdin ja pistelin ne niille tyhjille kohdille.

 Rakentamisen osalta kyseessä ei siis ollut juttu eikä mikään, mutta alkoi taas vain tuntua, että mitäs tästä taltioinnista ja selostamisesta nyt tulee, kun periaatteessa ei haluaisi taltioida kämmejään, mutta miksipä toisaalta jättää mitään kertomatta.

Niin että tämä taitaa riittää nyt tältä kerralta. Jatkan myöhemmin ehkä jostain satunnaisesta toisesta kohdasta. Ja saiko tästäkään tarinasta nyt kukaan mitään tolkkua?




As I found out earlier, a complete tutorial is not my cup of tea. So instead of something complete I thought I am going to tell some stories about making bands. The order of those stories is going to be random. This time I have been telling about winding the warp and threading the heddle. If you wish, I could sometime try to write that all in english too. Waiting for that, enjoy the photos !(?) (By the way, there are missing photos of some parts of the process. Sorry about that.)