maanantai 23. tammikuuta 2017

Kourallinen koirankarvaa

Vain muutaman lankametrin tähden.



Kun harrastaa kehräystä, alkaa katsoa maailmaa vähän toisenlaisin silmin. Läheisessä metsässä oli joku harjannut vaaleanruskeaa koiraansa, ja kun näin ne karvatupot maassa polun varrella, huudahdin ihan spontaanisti "Oi miten hyvännäköistä karvaa!" Puolisoni huusi ihan yhtä spontaanisti "Et ala kyllä niitä hamstraamaan!"

Otin silti, kun se oli niin hienon väristä pitkää pohjavillaa. Mutta vain kourallisen. Siinä oli kaksi grammaa karvaa. Kehräsin sen värttinällä säikeeksi ihan tuosta vain - "from a cloud" kuten englanniksi sanotaan - eli ilman karstausta tai mitenkään muutenkaan kuituja suorimatta. Kaivoin kätköistäni valkoisen suomenlampaanvillasäikeen, jonka olen parisen vuotta sitten kehrännyt, ja kertasin sen koirankarvasäikeen kanssa yhteen. Siitä tuli 14 metriä lankaa.

Värttinällä kehräyksen työvaiheita. Alhaalla vasemmalla valmis koirankarvasäie
ja alhaalla oikealla valmis kerrattu lanka.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin kehrännyt koiran karvaa. Viime kesänä satuin myös kävelemään polkua, jonka varrella oli aivan hetki sitten harjattu pitkäkarvaista harmaa-valkoista koiraa. Se ilmava pohjavillapilvi oli niin vastustamaton näky, että keräsin ne kaikki mukaani. Kehräsin karvasta säikeen ja kertasin sen lampaanvillasäikeen kanssa yhteen. Osallistuin tällä kehruullani Rukkikuiskaajan Kehrääjän vuoden elokuun haasteeseen, jonka aiheena oli ilmaiset- ja kierrätysmateriaalit kehräyksessä.
Tuntemattoman harmaa-valkoisen koiran karvasta kehrätty lanka.


Nuo kaksi lankaa olen siis kehrännyt ihan tuikituntemattomien koirien karvoista. Olen aivan todella löytänyt ja kerännyt nuo karvat maasta. Tätä voi ehkä pitää vähän outona, kun onhan meillä kotona omakin koira.


Sillä vain on lyhyt karva, eikä se oikein kasvata pohjavillaa näissä ilmasto-olosuhteissa ja sisäkoirana. Olen kyllä harjannut siltäkin karvaa talteen, mutta se on niin lyhyttä, että se pitäisi karstata lampaanvillan kanssa yhteen, ennen kuin sitä voi kehrätä. Minulla on varastoissa jonkin verran myös karjalankarhukoirien karvaa, jotka olen kotiseudullani harjannut talteen tutuista koirista. Karhukoirilla on myös lyhyt karva, mutta kerran olen nähnyt sen vaivan, että sekoitin yhden karvasatsin villaan karstaamalla. Suhde oli muistaakseni 60% koirankarvaa ja 40% valkoista suomenlampaanvillaa.

Yläkuvassa vasemmalla karstaamatonta karhukoiran karvaa ja lampaan villaa
 ja oikealla karstattuja lepereitä. Alakuvassa vierekkäin lampaanvillalanka
 ja koirankarva-lampaanvillalanka.

Jos koirien ja muiden lemmikkien karvoista kehrätyt langat kiinnostavat, niin aiheeseen on vihkiydytty Lemmikkilankaa-blogissa. Jos oman koiran karvoista haluaa kehräyttää lankaa, niin sitä tekee muun muassa harvinainen ammatikseen kehräävä Sanski Matikainen. Hänen sivuiltaan löytyy ohjeet karvan talteenottamiseen, sekä kuvia valmiista tuotteista, jotka on tehty koirankarvalangasta. Koirankarvalanka pörhistyy käytössä, joten valmiista tuotteista tulee pörröisiä ajan myötä. Alla olevassa kuvassa on Sanskin kehräämä ja neuloma koirankarvalapanen, jota sain hipelöidä Pukkilan puikkopäivillä vuonna 2015.



Tässä vielä minun kehräämät koirankarvalangat rinnakkain kauniissa talvisäässä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.