sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Niin kaunista lankaa

Kun olin lapsi ja tuli kaukana asuvia serkkuja käymään, kysyin ensin, milloin lähdette takaisin. Ei siksi että olisin toivonut heidän lähtevän, vaan ihan vain sen vuoksi, että osasin varautua tulevaan.


Kun Ateneumin Japanomania-näyttely avautui helmikuussa, ja kävin siellä sattumalta avajaisten jälkeisenä päivänä, aloin heti surra, että näyttely on Ateneumissa vain mittättömät neljä kuukautta. Jos ette ole jo käyneet, niin vielä olisi kuukausi aikaa! Näyttelyyn liittyvä tutkimushanke on saanut alkunsa viisi vuotta sitten, ja se näkyy. Näyttely on minusta aivan ihana, aivan kuin metsässä kulkisi! Se pitäisi saada kokea eri vuoden aikojen aikana, yksi kevät ei riitä! Ehkä lähden sitten näyttelyn perässä kiertämään pohjoismaita, niin saan kyllikseni.


Ja ne langat sitten!

Japanomania näyttelyssä näin ensimmäistä kertaa Frida Hansenin kuvakudoksia, ja voi hyvän tähden että voi ihminen mennä aivan ymmyrkäiseksi siitä, kuinka kaunista on lanka! Hansenin kuvakudoksissa nimittäin kude ei peitä loimilankoja kauttaaltaan, vaan näkyvillä olevat käsin kehrätyt ja -värjätyt (en tiedä onko oikeasti näin, mutta näin minun silmäni kertovat) langat ovat osa teosta. Ja niitä lankoja käyn katsomassa jokaisen teoksen äärellä, ja joka kerta on niin hyvä olo. Kuin katsoisi merelle, tai joen pintaa tai pilviä.  Suurin suosikkini on Kesäyön unelma, josta löytyy kuva täältä: http://lostintherenaissance.tumblr.com/post/4538582799/rosebiar-summer-nights-dream-tapestry-design



Haluaisin vain kehrätä - tehdä lankaa. Se on minun unelmani. 
Ja sitten neuloa kutoa virkata punoa solmia sitä lankaa. 
Ei minua kiinnosta oppia mitään uusia tekniikoita eikä villiityä trendeistä,
kun pelkkä lanka on maailma jossa voi iloisesti harhailla koko ikänsä!



Muoks. Kun tämä tänään tuli mieleen, niin pitää tänne linkata: 
Timo Kiiskinen, Liian nuorena kaunis vuodelta 1994.  

 "Eikä ne unelmat muuta vihaa kuin verta ja lihaa". 




2 kommenttia:

  1. Tervehdys,

    Melkein jo kävin näyttelyssä. Ateneum sulkeutuu aivan liian aikaisin viikonloppupäivisin, en tiedä miksi, kun kuitenkin kävijöitä kenties olisi enemmänkin kuin pari hassua vielä ilta-aikoinakin.

    Laittamasi linkki kuvaan renesanssiajoilta oli varsin tervetullut, hieno kuva, enemmän syytä onnistua Ateneumin oville aukioloaikoina, jos siis tämä siellä oli, niinkuin pikaiseen luettuani olin ymmärtävinäni.

    Lankojen viehätysvoimia en epäile, ja jos kadehtisin tekstiilien kanssa työskenteleviä, niin varsinkin niitä jotka saavat työskennellä toimivien väriyhdistelmin yhteen tuotujen lankarullien kanssa.

    Kommentoinkin jo neutraalihuiviasi sen omassa osiossa. Hieno nimi, toistetaan vielä.

    Keväisyyttä, laitankin sinulle tässä mosaiikki-kuvia tulemaan, kun kenties vielä olit jollakin lailla siihen suuntaan epäileväisin mielin tai ne ylittäneenä jollakin lailla aktivoitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskia keväisyydestä ja kommenteista! Jäänkin odottamaan mosaiikkikuvia. Vielä en ole aktioitunut siinä asiassa fyysisesti, mielessä on tapahtunut jokunen liikahdus. Linkin takaa löytyvä renessanssikuva on tosiaan ihan livenä nähtävänä siellä Ateneumissa ja vieläpä niin, että sitä pääsee aivan lähelle ja voi haltioitua lankoja kauniista kierteistä.

      Poista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.