Kukkamekkotäti

Sekä muiden uniformuja.

Talvella tein mekon, joka vilahti jo tuolla Krookus-huivin yhteydessä. Samasta kankaasta, kuin mistä kaksi vuotta sitten tein hienostuneen T-paidan. Kyseessä oli epämääräisen muotoinen ja hyvin pitkä reunapala paksua viskoosia, jonka ostin erään vaatesuunnittelumerkin varaston loppuunmyynnistä, koska sen pohjaväri on silmieni väristä.

Viime kesänä tein samasta kankaasta myös shortsit akuuttiin hellevaatepulaan. Mekosta ja shortseista tulikin nyt setti, sillä yksinään käytettynä molemmissa on hitusen liian vähän pituutta täti-ihmisen käytettäväksi. (Shortsit ja hamehousut muuten taitavat olla nyt muodissa, olen pistänyt merkille.)

Shortsien kaava Coletterien Madeleine mini bloomers,
jonka vyötäröä olen hieman korottanut ja lahkeita hieman pidentänyt,
ja lisäsin taskut sivusaumoihin.

Olen käyttänyt näitä tänä keväänä todella paljon. Päivästä toiseen, vähän niin kuin uniformua. Niin että jos nyt aloittaisin projektin, jossa käyttäisin samaa asua vuoden ajan, se olisi varmaankin murretun vihreä kukkamekko.
En kuitenkaan aloita mitään haastetta pukeutumiseen liittyen. Sen sijaan kerron muutamien muiden hankkeista.

Little Brown Dress oli Seattlelaisen tanssijan Alex Martinin projekti vuosina 2005-2006, jossa hän käytti vuoden ajan samaa mekkoa. Mekko oli valmitettu ruskeasta paksusta denimistä, se oli hihaton ja siinä oli napit edessä. Martin aloitti projektinsa henkilökohtaisena haasteena, jossa hän tutki kuinka vaatteet vaikuttavat ulospäin näkyvään persoonaan, eli voiko ihminen olla kiinnostava vaikka hänen vaatteensa eivät pitemmän päälle olisikaan. Projektin kuluessa Martin oppi paljon kestävästä kulutuksesta ja ilmeisesti yritti suunnata saamaansa huomiota siihen, kun taas yleisö oli ilmeisesti melkoisen paljon kiinnostunut vain - hieman pradoksaalisesti - siitä yhdestä mekosta. Mekkoprojektin jälkeen Martin aloitti toisen projektin, joka keskittyi enemmän kestävään kehitykseen ja kulutuksen vähentämiseen, mutta siitä on vaikea löytää tietoa. Martinin käyttämä Little Brown Dress -verkkotunnuskin on siirtynyt uuteen käyttöön, sen arkistosta kuitenkin löytyy vielä muutama Martinin kirjoittama kooste projektistaan.

The Uniform Project oli yhdysvaltalaisen mainosalan ammattilaisen Sheena Matheikenin aloittama kestävän muodin kokeilu, jossa hän käytti samaa mustaa mekkoa vuoden ajan asustaen sen joka päivä erilaiseksi vaatteilla ja asusteilla. Samalla hän keräsi myös varoja hyväntekeväisyyteen. Matheikenin musta mekko oli suunniteltu monikäyttöiseksi niin, että sitä pystyi käyttämään sekä mekkona että tunikana, avoimena tai napitettuna kiinni.  Projekti alkoi vuonna 2009 ja ilmeisesti jatkuu jossain määrin edelleen hyväntekeväisyysprojektina ja haasteena, jonka halukkaat voivat ottaa vastaan. Uniform Project on rekisteröity tavaramerkki, ja nettisivut ovat ammattimaisen oloiset, joista löytyy erittäin pajon tietoa projektista. Itse olen selaillut niitä toistaiseksi vain pintapuolisesti.

Mainosalalla työskentelevä New Yorkilainen Matilda Kahl päätti kolme vuotta sitten alkaa pukeutua henkilökohtaiseen työuniformuun vähentääkseen pukeutumisesta johtuvaa stressiä. Hän käyttää joka päivä töissä mustia housuja, valkoista silkkipaitaa ja kaulassaan ohuesta nahkanyöristä sidottua rusettia. Kylminä vuodenaikoina hänellä on myös musta jakku. Näitä samanlaisia vaatteita hänellä on useampia kappaleita, jotka hän on ostanut kerralla. Kirjoituksessaan Harpers Bazaarissa Kahl kertoo että hänen pukeutumistaan ihmeteltiin paljonkin, kunnes viime syksynä Mashable-internetsivustolla julkaistiin artikkeli nimeltään "Miksi menestyvillä miehillä on aina samat vaatteet yllään". Kahl sivuaa artikkelissaan muutamaan kertaan työpukeutumisen sukupuolittuneisuutta, mutta välttää asiaan takertumista. Toisessa artikkelissaan Kahl kertoo jopa vitsinä, kuinka entisessä työpaikassa hänen pomonsa oli huolissaan hänen hyvinvoinnistaan ja pohti kuinka voisi järjestää hänelle palkankorotuksen, jotta hän voisi alkaa pukeutua kunnolla. Kahlin uniformuun ei liity mitään kestävän kulutuksen tai eettisyyden näkökulmaa, vaan hän on omien sanojensa mukaan hankkinut tänä keväänä uuden erän uniformuvaatteita mahdollisimman halvalla ja helpolla.

Jos monikäyttöinen mekkosvaate ajatuksena kiehtoo, niin kannattaa tutustua Rinnan runkopukuun. Kyllä eleetön monikäyttövaate minuakin viekoittelee, mutta ottaa aikansa...Moni asia ottaa nyt aikansa...