perjantai 6. kesäkuuta 2014

Vaatimus


Kuinka radikaali olen. Tai siis en ole.

Toukokuun alussa Utopia Helsinki järjesti Radikaalin käsityön sunnuntain, joka oli osa Pop Up Art House -taidefestivaalia. Radikaalin käsityön sunnuntai oli avoin työpaja, jonka alanimenä oli Radikaalit ristipistot. Tarkoituksena oli kokeilla, kuinka kirjonnan keinoin voi viestittää radikaaleja ja utooppisia ajatuksia. Kyseessä on Craftivismi (craft + activism) eli käsityöaktivismi, joka on alkanut muotoutua Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa ja jossa tarkoituksena on ajaa asiaansa kaikilla luovilla keinoilla. Lisää tietoa löytyy täältä: http://craftivism.com. Käsityöaktivismin erityinen hienous on minun mielestäni siinä ristiriidassa, joka syntyy stereotyyppisten käsityömielikuvien ja käsityötuotteen sanoman välillä. Aivan kuten Anu kirjoittikin Pyörölukuarvonta-postauksen kommenteissa, stereotyyppinen mielikuva vaikkapa ristipistoilla tehdyistä huoneentauluista on jokin raamatunlause tai muu yleisesti hyväksytty elämänohje tai toteamus. Yleensä vielä hyvin vakavamielinen sellainen. Käsityöaktivismissa ristipistoillaan sen sijaan vaikka jokin ajankohtainen poliittinen iskulause, jolloin ilmaisumuoto ja sisältö ovat ristiriidassa. Ja se aiheuttaa aina mukavaa (tai kamalaa) kutinaa aivon mutkassa.

Mutta on sitä ennenkin osattu tarttua ajankohtaisiin aiheisiin.


Kuva Sputnik-aiheisesta ryijystä on Helsingin Kaupunginmuseon Rasvaletti-näyttelystä, jossa on valokuvia 50-luvun Helsingistä. Tämä kyseinen kuva on näyttelyn siitä osuudesta, jossa on esillä Helsinkiläisten omien kotialbumien kuvia. Kuvaajia tai kuvien omistajia ei oltu eritelty kuvien kohdilla, joten en ikävä kyllä pysty antamaan kunniaa ryijystä ja kuvasta niille, joille se kuuluisi. Olen rajannut kuvaa melkoisesti yksityisyyden vuoksi, mutta käykää katsomassa alkuperäinen Hakasalmen Huvilassa, joka on aivan Kansallismuseon ja Musiikkitalon nurkalla. Rasvaletti-näyttely on avoinna 30.11.2014 asti, vapaa pääsy! Helsingin Kaupunginmuseota voi muuten seurata myös Pinterestissä!

Radikaalit ristipistot -työpajassa annettiin ohjeistus, että aiheeksi voi miettiä vaikka jotain, jota vastustaa. Mie en kuitenkaan jaksa vastustaa oikein mitään, eikä suoraviivainen toiminta muutenkaan ole mulle tyypillistä. Mutta jos vaikkapa kirjoittelisin vessojen seinille, niin tuona kyseisenä päivänä olisin kirjoittanut tämän:


Mutta kun en kirjoittele vessojen seinille, niin sen sijaan kirjailin sen pyyheliinakankaalle.


Olin juuri edellisenä iltana kuunnellut Yle Areenasta ohjelman (taisi olla ohjelma nimeltä Riston valinta), joka käsitteli puhelaulua. Ohjelmassa soi viimeisenä kappaleena Frederic Rzewskin (ikinä kuullutkaan) sävellys neljälle kukkaruukulle ja puhuvalle perkussionistille (heti heräsi kiinnostus) nimeltään To the Earth. Teoksen teksti on ylistyslaulu kreikkalaiselle maanjumalattarelle Gaialle, ja se löytyy kirjasta Homeeriset hymnit. Teksti ja osa itse kappaleestakin löytyy muun muassa Portable percussionist -blogista. Jostain syystä kappaleen melkein viimeiset sanat jäivät minulle mieleen: Be generous and give me a happy life.

Olisin halunnut tehdä jollakin sarjakuvan teko-ohjelmalla kuvan, jossa istun vessanpöntöllä kirjomassa pyyheliinaan ja asuinkumppanini koputtelisi tuskaisena ovelle, ja alla olisi teksti "Helena is having a converstation with god", mutta Bitstrip ei ainakaan taipunut moiseen (Susannan työhuoneella kyseinen sovellus sen sijaan on taipunut moneksi). Niin että tuon tasoista on minun radikaaliuteni: omaa etuani vain tavoittelen, enkä kiitä mistään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.