Pirtanauhainen synttärikattaus

Pirtanauhojen valmistus -triplatrilogiaelokuvakokonaisuuden juhlallinen julkistaminen.

Kas vain! Blogini on täyttänyt vuoden ihan huomaamattani, joten on syytä juhlapostaukselle! Sen kunniaksi kokoan yhteen tämän blogin pirtanauhajutut, sekä julkistan myös uutta!

Aiemmin olen täällä blogissa kirjoittanut pirtanauhoista seuraavanlaisia juttuja:

Pirtanauha, jossa kerron missä olen oppinut pirtanauhoja eli tiuhtatöitä tekemään ja esittelen työvälineeni.

Suorituspaineita, joka oli ensimmäinen yritykseni tehdä kattava pirtanauhojen teko-ohje, mutta josta tulikin vain tarina pirtanauhojen teko-ohjeen teon yrittämisestä. Kuvat sen sijaan pullistelevat informaatiota.

Pirtanauha: Luo ja rakenna sen sijaan lähestyy jo enemmän työohjetta. Minulle ei vain totisesti istu suuhun/sormenpäihin "Tee näin"-opetustyyli, vaan kertoilen kuinka minulla on asiat tapana tehdä.

Pirtanauhakirjallisuutta on lista Suomessa julkaistuista suomenkielisistä kirjoista joissa käsitellään pirtanauhoja. Nämä kirjat olivat aineistoni kandidaatin tutkielmassani. Tiedän että aivan viime aikoina on julkaistu kirjoja, joissa on juttua pirtanauhoista. Käykää lisäämässä niitä, sekä muita pirtanauhakirjoja, kommentteihin, niin päivitän listaa laajemmaksi jonain sopivana hetkenä.

Pirtanauhojen mallityypit on kappale suoraan kandidaatin tutkielmastani.

Niisinauha ja niisivyö teksti on myös kandidaatin tutkielmastani ja tuon siinä esiin, mitä aiemmin listaamassani pirtanauhakirjallisuudessa tarkoitetaan termeillä niisinauha ja niisivyö.

Sitten onkin ollut pitkä hiljaisuus pirtanauha-asioissa, mutta se tarkoittaa vain sitä että hiljaa hyvä tulee.


Olen siis yrittänyt jo muutamia kertoja tehdä kuvallista ja sanallista pirtanauhojen teko-ohjetta, mutta aina on tuntunut siltä että joko kuvat tai sanat loppuvat kesken, tai sanoja on liikaa, tai ne eivät kerro kylliksi...


No nyt ei kuvista ole puutetta, ja ne saavat puhua puolestaan! Olen nimittäin tehnyt videoita pirtanauhoista: Eri työvaiheet esitettynä yhdeksällä eri videolla, yhteensä noin 25 minuuttia pelkkää pirtanauhojen tekoa vähäisillä tekstityksillä! Ei puhetta, ei taustamusiikkia!

Nämä videot löytyvät Inspiraato on mottomme -YouTube-kanavasta, sekä tämän blogin alasivulta Pirtanauhat. Videoita saa vapaasti esittää ja käyttää opetuksessa.


Tässä maistiaisiksi video vironvöistä eli kuviolangoista poimituista kuviollisista pirtanauhoista.

Nämä videot ovat osa opiskeluitani Ainedidaktinen kehittämisprojekti-kurssilta, jossa tein pedagogisesti perustellun oppimateriaalin. Ajattelin nämä videot olevan hyvä lisä netistä jo löytyville suomenkielisille oppimateriaaleille. Esimerkiksi Susanna Terho on tehnyt kattavan paketin kansanomaisten nauhojen historiasta Suomen käsityön museon Käsityönurkkaan. Materiaali löytyy seuraavan linkin takaa: http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/kansanomaiset_nauhat.php Erinomaisia pirtanauhojen teko-ohjeita on tehnyt muun muassa Laura Hämäri. Hänen Sanavyyhti-blogissaan on neljä kuukauden ohjetta, joihin liittyy pirtanauhojen tekoa. Perusteellisiin ohjeisiin pääsee toistaiseksi tästä linkistä http://lankadontti.fi/wordpress/?tag=pirtanauha. Tällä hetkellä Sanavyyhti-blogi on kuitenkin muuttopuuhissa uuteen osoitteeseen. Päivitän tänne uuden osoitteen kuukauden ohjeisiin, kunhan koko muuttokuorma on purettu.

Minulla olisi vielä olisi yksi opintovuosi ja yksi pirtanauha-aiheinen opiskeluprojekti edessä! Odotan jännityksellä...




Ja koska blogini syntymäpäivä sattuu olemaan samana päivänä kuin koirallanikin, niin yksi koirakuva loppuun.

Paina Pauliina!

Aina auliina. Eli kuinka otin haltuun toisen nimeni.

Minusta nimi on parhaimmillaan niin kuin loitsu tai taikasana. Omaan loitsuuni olen oikein tyytyväinen. Siihen sisältyy etunimi, toinen nimi ja sukunimi. Siinä on 24 kirjainta, 10 tavua, 5 eri konsonanttia, 5 eri vokaalia ja hyvä rytmi. Etunimi ja sukunimi minulla ovat olleet hallussa jo pitkän aikaa, ja haltuunottoon liittyy sekalaisia tarinoiden rippeitä.

Etunimeeni olen aina ollut tyytyväinen. Vaikka se on pitkä, kolmitavuinen, ei minulla ole ikinä ollut mitään eläviä lempinimiä. Lyhytaikaisia ja hetkellisiä kyllä, mutta ei mitään, joka olisi tarkoittanut minua niin kuin minun etunimeni tarkoittaa.   Etunimeni on klassinen ja kansainvälinen, hyvä siis että edes jokin osa minusta on. Sen olen jo lapsena saanut tietää, että nimi tulee kreikan kielestä ja sen merkitys on loistava. Kelpo merkitys. Nyt kun kaivelin hakukoneita, sieltä tuli myös tällainen tieto että nimi voisi tulla sanasta helios, aurinko. No jopas! Niin hämmentävän suurta, että en pysty sitä kyllä oikein käsittelemään näin äkkiseltään.

Sukunimeni sen sijaan on yleinen suomalainen sukunimi. Tosin siellä mistä mie olen kotoisin, se ei ole yhtään niin yleinen kuin sen valtakunnallisen yleisyyden perusteella voisi luulla. Jos etunimeni on se, mikä mie olen, niin sukunimeni taas on se josta tulen ja mihin olen menossa. Kai voisi sanoa, että sukunimeni on se, mihin kuulun. Jos sukunimessäni olisi L-kirjaimen paikalla se vaikea kirjain, jota varten minun täytyy astella kieleni, se oli Hämäräinen, ja silloin se viittaisi siihen mistä kerrotaan Eino Leinon runossa Nocturne: Edessäni Hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie. Jos taas tästä vaikeakirjaimisesta versioista putoaa Ä:n pisteet pois, se on Hamarainen, ja silloin se viittaa kirveen hamaraan.

Etunimeni ja sukunimeni ovat hyvä parivaljakko. Esimerkiksi siksi, että kun niiden ensimmäisiä kirjaimia pistää päällekäin, syntyy tikapuut.

Oulun seudun ammattiopistossa tekemäni ryijy. Koko 25 cm x 60 cm. 

Toinen nimeni on kulkenut mukana, osana loitsua, mutta en ole oikein käsittänyt sen tarkoitusta siinä. Pauliina tulee kuulemma latinan sanasta paulinus ja tarkoittaa pientä tai vähäistä. Kelpo merkitys mielestäni, koska lähempänä mie sitä olen, kuin suurta ja mahtavaa. Nimen loppuosassa on Liina, joka tarkoittaa kangasta ja nauhaa, ja sehän sopii kutojalle ja tekstiilialan ammattilaiselle (sukunimeni voisi muuten olla myös Kangas). Mutta silti ei Pauliina ollut minulla ihan hallussa, ennen kuin vasta viime keväänä.

Viime keväänä olin opetusharjoittelussa nykytaiteen museo Kiasmassa. Naisten päivänä 8.3. Kaija Papu ja Hanneriina Moisseinen pitivät Kirjokirja-työpajan, jossa jokainen osanottaja sai tehdä tilkulle kirjan sivun. Aiheena oli jokin merkityksellinen asia tai tapahtuma omassa elämässä. Mie olin apukäsinä tuossa työpajassa, ja kun oli hetki aikaa, aloitin oman sivuni teon. En ehtinyt saada sitä valmiiksi. En myöhemminkään, vaikka Kirjokirja oli mulla vielä työpajan jälkeen käsissäni. Mie nimittäin sidoin sen, tai siis ompelin sivut ja kannet paikoilleen.

Nyt tilkku on kadonnut. En löydä sitä mistään. Mutta miepä kerron, että ehdin kirjailla siihen tällaisen tekstin:

P niin kuin 

Koska ajattelin, että moni asia josta tykkään, alkaa P- kirjaimella.

Kuten polkupyörä (minun on punainen).

Tai muut pyöreät, pyörivät asiat, piirit...

Oivalsin sitten, että myös toinen nimeni alkaa P:llä, ja todennäköisesti poljin pyörälläni kun mieleeni tuli loru: 

Paina Pauliina aina auliina!

Ja sehän on juuri sitä mitä mie teen.

Siitä minun toinen nimeni kertoo, kuinka mie painan tukka putkella, mutta aina kilttinä, auliina. Molemmat asioita, joihin olen väsynyt monia kertoja ja joita olen ihmetellyt ja kironnut, mutta enää ei ole siihen mitään syytä. Tämä asia on osa minun loitsuani, osa minua. Asia selvä, hyväksytty  ja loppuun käsitelty.

 Alkuperäinen naistenpäivänä aloittamani tilkku on  kadotuksessa, mutta tein siitä toisinnon 30 cm x 30 cm kokoiselle puuvillapellavaliinalle.  

Ja sitten me laulettiin

 Kuinkas sitten kävikään siellä Taiteiden yössä.

Laululintu oli hevoskuurilla viimehetkiin asti, ja kasvoi aika komeaksi mielestäni.

 Sitten ajateltiin, että kyllä tämä tästä. Pakkasin linnun laukkuun ja painuttiin Annantalolle.

 Tikke Tuuran hillittömän hieno Virkattu teltta oli jo pystyssä ja Laululinnulle löytyi erinomainen paikka.

Kiehinä tuli paikalle ja Marja Uusitalo puvusti meidät. Mieki muutuin Kiehinäläiseksi.

Ja me lauloimme.

  Ei jännittäny yhtään esiintyä, mutta johtui varmasti siitä, ettei se tunnu esiintymiseltä, kun saa laulaa piirissä.

Tanssittiin myös.

Ja lopuksi virkattiin.

Suuret kiitokset Annantalolle ja Kajahtaneille kudelmille mahdollistamisesta, Tekstiilarit ry:lle rohkaisemisesta, Kiehinälle ja Veera Voimalle innostumisesta, Marja Uusitalolle puvustamisesta, Tikke Tuuralle teltasta ja kaikille paikalla tai hengessä mukana olleille!

Tämä oli taas  niitä hetkiä, kun havaitsee kuinka hienojen ihmisten kanssa saa olla tekemisissä, ja kuinka tällaisten ihmisten kanssa kaikki on aina enemmän kuin osiensa summa!

Tunnelmakuvia löytyy myös Hupsistarallaa-blogista.

Jos Virkattu teltta jäi tällä kertaa näkemättä ja kokematta, niin Tikke Tuuran teokset Virkattu teltta, Sandaalipolku ja Kattiloita ryhmäkuvassa ovat esillä Helsingin kulttuurikeskus Stoassa 17.10. - 16.11.2013.

Laululintua minun tekisi mieli viedä ihmisten ilmoille toistekin. Se olisi hienoa, jos saisi viritettyä Laululinnun ympärille sellaista menoa, jota alunperin mielessäni hellin. Eli että olisi joku laulattaja, joka laulattaisi virkkaajia helpoilla lauluilla, kaikki laululinnun ympärillä piirissä istuen. Jos joku laulaja innostuu tällaisesta kuviosta, niin ottakaapa yhteyttä!

(Ja miksikö kirjoitan vasta nyt, vaikka Taiteiden yöhän meni jo aika päivä sitten? No, väsyhän sen jälkeen tuli, ja flunssa. Tuli tästä mieleen, kuinka toissa yönä näin talviunta, jossa oli pimeää, hiljaista ja pehmeää. Ja siinä unessa oli saunassa minun mittainen ja kaks kertaa minun levyinen savustettu hauki ja vähän pienempi lohi. Jostain syystä ne menivät pitkin poikin lattioita ja mie nostin ne takaisin, ja se oli ihan helppoa, koska unessa ei ikinä mikään paina minkään vertaa. Tämä oli ehkä muistutukseksi siitä, millaisen määrän kalaöljyä minun on parasta syödä tulevan talven aikana. Aloitin jo.)