Nykysuomen etymologinen sanakirja (2005) kertoo että sana mörkö tarkoittaa pelottavaa uskomusolentoa ja sanalla on todennäköisesti alkuperä samassa ääntä merkitsevässä sanavartalossa kuin sanoilla möristä ja möreä, jotka puolestaan tarkoittavat ääneen viitaten matalaa ja karheaa. Mörkö on ollut sekä suomen ja karjalan kielissä myös kiertoilmaus karhulle. (Häkkinen, K. 2005. s. 763.)
En muista että olisin lapsena juuri pelännyt mörköjä tai Mörköä. Käärmeitä taisin pelätä. En tosin ole tainnut nähdä käärmeitä ennen kuin aikuisena, mutta muistan elävästi yhden kerran lapsena kun en meinannut uskaltaa kääntää sitä kirjan sivua, jossa oli käärmeen kuva. Sen muistan myös kuinka olen pelännyt tulipaloa, ydinonnettomuutta ja maailmanloppua. En sentään samaan aikaan kaikkia kolmea.
Nämä möröt olen kirjonut trikootoppiin noin 13-14 vuotiaana.
Marraskuu on kohta ohi, mutta minun marrastelut on vielä kesken. Jatkan aina kun huvittaa. Marraskuu on mielentila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.