Helppo kauluri

Lunta tulee, muistelen menneitä.

Sain viime jouluna lahjaksi kaksi kerää Kauhavan Kangas-Aitan Pampula-lankaa ja numeron 12 puikot.

Mukana oli myös tämä ohje kaulahuiviin ja keeppiin, mutta ei ollut tarvetta sellaisille. Sen sijaan halusin tehdä kaulurin. Ja halusin tehdä sen nopeasti! Joten siitä tuli hyvin yksinkertainen. 

Neuloin 20 cm x 60 cm kokoisen palasen aina oikein -neuletta. Pala on siis oikeasti suorakulmio, vaikka kuvassa se näyttääkin ihan muulta, koska se on käytössä muotoutunut tuollaiseksi. Toisen pitkän sivun päähän kiinnitin kolme isoa helmeä viiden sentin välein napeiksi.  

Kooltaan noin 1,5 cm x 2 cm helmet olen tehnyt aikoinaan itse poronsarvesta. Älkää kysykö miten se tapahtuu, en muista. Monia sähköisiä pyöriviä koneita siihen tarvittiin ja todennäköisesti lopuksi vielä loputon määrä aina vain hienompia hiekkapapereita. Sen kyllä muistan, että se tapahtui Ruotsissa Jokkmokkissa Sámij åhpadusguovdásj nimisessä koulussa, eli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Pääsimme sinne pienellä ryhmällä vierailulle, kun opiskelin Inarissa Sámi oahpahusguovddáš nimisessä koulussa, eli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. 

Huomasinpas juuri, että Jokkmokkin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen nettisivuilla tekstin kielivaihtoehtoina on kolme eri saamenkieltä (ainakin pohjois- ja luulajansaame vaihtoehdot toimivat) ja ruotsi.  Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskeskuksen sivuilla tekstin kielivaihtoehtoina sen sijaan on suomi ja englanti. Mistä nämä valinnat kertovat ja millaisia mielikuvia antavat, sitä voi kukin mietiskellä itsekseen. Asia ei ole yksinkertainen, toisin kuin kauluri.

Yksinkertainen on yleensä aina monikäyttöistä. Niin tämäkin. Ylhäällä vasemmalla on se, miten suunnittelin käyttäväni tätä. Useimmiten käytän kuitenkin kuten oikealla ylhäällä, eli piilonapitettuna tiiviisti kaulaa vasten, jollon se lämmittää ja suojaa parhaiten.  Muita tapoja käytän lähinnä sisätiloissa niskaa ja hartioita lämmittämässä.

Tuli kaulurille taas käyttöä, kun Antti-myrsky runnoi talven Helsinkiin.

Eilen Töölössä. Kuvasta voi yrittää etsiä Stadionin tornia.

Kuvassa näytän jäätyneeltä rievulta, joka räkä poskella polkee mummopyöräänsä myrskyn kourissa. Mutta se oli ihan minun oma valinta. Ei ollut kiirettä mihinkään, joten mitäs siitä, että matkaan meni melkein kolme kertaa enemmän aikaa. Eikä ollut kylmä, kun oli sopivasti vaatetta ja sopivasti lihastyötä. Ja itseasiassa olin salaa aika riemuissani koko ajan.