Käyttämisen taito

Vaatteikas kevät. Osa 2. In english at the end.

Innoituksen Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka vuosi sitten kirjoitti muun muassa: Minusta on omituista, että vaatteiden tekeminen ja vaatteiden käyttäminen on eristetty täysin eri maailmoihinsa. Ikään kuin ne eivät varsinaisesti edes liittyisi toisiinsa.

Raiku on aivan oikeassa - vaatteiden valmistus ja käyttäminen on kirjaimellisesti eristetty täysin omiin maailmoihinsa, tai ainakin maailmankolkkiinsa. Tähän asiaan on nyt maailmanlaajuisesti ja näkyvästi tartuttu, kun 26.4. vietettiin Vaatevallankumousta. Vaatevallankumouksen päämäärä on reilu ja läpinäkyvä vaateteollisuus, ja sen tietoisuuden lisääminen, että teollisuudessa ei vain koneet pyöri ja tavaraa tule liukuhihnalta, vaan siellä työskentelee ihmisiä. 

 Pari vuotta sitten luulin, että sanat fashion ja muoti tarkoittavat vain muotiteollisuutta, mutta käsityötieteen opinnot ja erityisesti lehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen ovat tehneet tehtävänsä. Muoti pitää sisällään paljon muutakin kuin siihen liittyvän teollisuuden ja sesongeittain vaihtuvan hypetyksen, mutta minun on vaikea oppia pois tuosta merkityksestä, jonka olen sille ensimmäisenä oppinut. Sanan fashion merkitys sen sijaan on alkanut jo iskostua mieleeni, se on nimittäin paljon laajempi kuin suomen kielen sana muoti, ja siten erittäin käyttökelpoinen. Muotihan liittyy pukeutumiseen ja pukeutuminen taas vaatteisiin, joiden käyttö on paitsi fyysisesti jopa elintärkeää, niin myös erittäin oleellista henkisesti ja sosiaalisesti. Niin että itseasiassa fashion eli muoti on valtava ja  mielenkiintoinen vyyhti asioita, ja se näkyi minusta erityisen hyvin Vaatevallankumouspäivänä.

Vietin Vaatevallankumouspäivää Helsingissä. Ensin olin opiskelukavereideni järjestämällä Vaatehuoltoasemalla, jossa jaettiin tietoa Vaatevallankumouksesta ja heräteltiin mielenkiintoa vaatteiden alkuperää kohtaan, ja samalla sai huoltaa vaatteitaan ja pidentää niiden elinikää. Sitten piipahdin Pop up Ilossa Ompelumielenosoituksessa, jossa ompelukoneet hurisivat bangladeshilaisen vaatetusteollisuustyöläisen työpäivän ajan, eli 12 tuntia, kun kuka tahansa sai tulla ompelemaan uutta tai korjaamaan vanhaa. Ja vaikka aihe oli vakava ja hiki valui ompelukoneen ääressä (kun lamput porottivat niin kuumasti), niin silti tuntui kuin olisi ollut virvoittavalla keitaalla kauppakeskus-aavikon keskellä. Illan vietin Pitsikirjan Riinan järjestämässä Parsintapajassa. Seura oli hyvää ja keskusteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, joten olisin innolla mukana Riinan ideoimassa keskustelukerhossa.

Tapahtumissa olivat selkeästi esillä ainakin seuraavat aiheet: vaatteet, vaatetusteollisuus, vastuullisuus, laatu,  korjaaminen, kädentaidot, kuluttaminen...Mikä niitä yhdistää?

Minun mielestäni vastaus on Craft of use, jonka suomentaisin ehkä näin: Käyttämisen taito. Ilokseni olin jo ennen Vaatevallankumouspäivää törmännyt tähän asiaan ja sillä löytämisen hetkellä huokaisin ilosta ja huojennuksesta: Tätä on tutkittu! Kyseessä on siis Lontoon taideyliopiston Kestävän muodin tutkimuskeskuksen tutkimushanke nimeltään Local Wisdom. Hankkeeseen liittyy kahdet nettisivustot, joista http://craftofuse.org on tiiviimpi ja teoreettisempi, kun taas http://www.localwisdom.info on oikea aarreaitta tällaiselle joka mielellänsä paitsi kertoo, myös kuuntelee tarinoita. Sinne on kerätty ympäri maailmaa kertomuksia ja kuvia käyttämisen taidosta, joka voi siis tarkoittaa monia asioita. Joka tapauksessa taito käyttää on edellytys kestävälle muodille, ja minun mielestäni myös kestävälle käsityölle. Mielestäni on ehkä yhtä tyhjän kanssa, jos on taito tehdä, mutta ei taitoa käyttää. Taito käyttää sen sijaan voi olla, vaikka ei olisikaan taitoa tai kiinnostusta tekemiseen.

Voi  joko te tiedätte kuinka mie rakastan sitä kun asiat saavat nimen! Kuinka helppoa taas onkaan, kun tiedän, että käyttämisen taidostahan se oli kyse sekä minun Taitoviikon haasteessani, että Raikun unelmien blogissa, joka yhdistäisi käsityöt ja muodin!

Ja kun nyt olen tässä kevään aikana vierinyt vaatteiseen suuntaan pitkin kaarevaa aika-avaruutta, niin oli tietysti vain ajan kysymys koska törmään tällaiseen asiaan kuin Me-Made-May, jonka voisin suomentaa näin: Ite tehty toukokuu. Kyseessä on yhdysvaltalaisen ompelubloggaaja Zoe Edwardsin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa aloittama haaste, johon nykyisin osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Mie tietenkin myös! Minun tapani on tämä: Aloin seurata Me-Made-May14 Pinterest-taulua, jolloin Me-Made-May14-taulun ylläpitäjä Jennifer Lauren antoi minulle oikeuden lisätä sille sisältöä. Mutta ei sillä kuvien lisäämisellä niin väliä - parasta on, että saan pinterest-seinälleni joka päivä kuvia ihmisistä ympäri maailmaa, jotka käyttävät vaatteita, joiden tekijöillä on nimi! Juuri sitä mitä toivoin Taitoviikon haasteelta ja vielä enemmänkin! Jihuu!

Muun muassa tämä kuva ja paljon, paljon muita löytyy  Me-Made-May'14 -Pinterest-taulusta.

I have been thinking about fashion and clothing intensively since the beginning of the year. I had my own challenge just a few weeks ago when we had The Week of Craft here in Finland. Then I heard about the Craft of use and I was so happy about it! Fashion Revolution was a great happening here in Helsinki. And finally the 1st of May I happened to heard about Me-Made-May and of course joined in!

Taitoviikon haasteen loppuraportti

Kevät on ollut vaatteinen. Tässä ensimmäinen osa aiheesta.

14.-20.4. vietettiin Taidon ja käsityön viikkoa, jonka tarkoitus on "nostaa positiivisesti käsityön arvostusta ja innostaa ihmisiä tekemiseen." Minulla oli silloin omana tehtävänäni suoltaa sosiaaliseen mediaan päivän asu -kuvia, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Nyt seuraa loppuraportti siitä haasteesta.

Tässä ensin Valaan villapaidan ja Pitsikirjan blogin innoittamana piirrettynä kaikki viikon aikana käyttämäni ja julkisesti näkyneet käsityölliset elementtini. Käsityöllisen elementin määrittelen niin, että jos voin sanoa nimeltä, kuka sen on tehnyt, niin se on käsityötä.

Maanantai: Kaisa-tädin neulomat sukat, itse tehty pirtanauha vyönä ja Tasapainokokoelman Ainon tekemä liivi. Supikkaat olen ostanut kirpputorilta, ja ne on todennäköisesti tehnyt joku jolla on nimi, mutta ikävä kyllä kengissä ole siitä mitään vihiä.

Tiistai: Sama liivi kuin maanantainakin, itse ompelemani trikoopaita ja entisen opiskelukaverini tekemät lasiset korvakorut.

Keskiviikko: Tänä keväänä tekemäni vesiputouskauluksellinen hienostunut T-paita, Talitintti-sukat ja jaloserpentiini-kiviriipus, jonka olen itse hionut ja istuttanut kultaiseen korupohjaan opiskellessani Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Pellavaneule on Pirita Pernu-Lehtinen Oy:n. En tiedä onko tämä kyseinen neule juuri itse Piritan valmistama, mutta hän taisi ainakin myydä sen minulle vajaa kymmenen vuotta sitten Sodankylässä. Ei ollut mikään halpa ostos opiskelijalle, mutta toisaalta on yhä edelleen käytössä kaikkein fiksuimpana luottovaatteena. Eikä ole näiden vuosien kuluessa mennyt miksikään, vaikka kerran kaatui mustikkamehuakin päälle (äiti teki taikoja tahranpoistoaineella, ja mustikat rinnuksilla on enää muisto vain). 

Torstai: Sama hienostunut T-paita kuin keskiviikkonakin - tosin vähemmän hienostuneesti ryppyisenä ja latistuneena vimmaisen pyöräilyn ja juoksun jälkeen (ehdin siihen bussiin!). Neule on tähän mennessä ainoa koneneulomani vaatekappale. Jalassa on sukat, joiden malli kulkee nimellä körttisukat.

Taitoviikon lopulle sattui juhlavia vapaapäiviä, joita myös pääsiäiseksi kutsutaan. Mulle tällaisten juhlapyhien merkitys on vain lähinnä levossa ja rauhassa, joten asut ovat sen mukaisia.

Perjantai: Pari vuotta sitten urheiluvaatekurssilla tekemäni kokonaisuus: collegehousut ja trikoopaita. Olen saanut oppia ettei värisilmäni ole mikään sovinnaisin, kun minusta enempi on parempi ja vielä mahdollisimman eri puolilta väriympyrää, kiitos. Erityisesti rakastan vihreän ja violetin yhdistelmää. Muistan kun ensimmäisellä luokalla tein koristetyynynpäällisen: virkkasin neliöitä ja ne ommeltiin taustakankaalle. Olisin halunnut violetin taustakankaan, mutta opettaja ohjasi valitsemaan saman sävyisen vihreän kuin virkkauksessa käytetty lankakin. Se violetti kangas oli kylläkin vuorikangasta, niin että materiaalin puolesta se ei olisi ollut paras mahdollinen, mutta vähän kyllä vieläkin kaihertaa muisto sen ihanan, sykkivän vastaväriharmonian menetyksestä. 

Lauantai: Ei muutoksia edelliseen päivään, mutta kuvassa näkyvät ulkovaatteet joita käytin koko viikon. Pipon olen tehnyt itse villan karstaamisesta alkaen ja sormikkaat neuloin uutena vuotena.

Sunnuntai: Nanson trikoosta tänä keväänä ompelemani mekko ja villasukat, jotka olivat neljä vuotta kesken, mutta valmistuivat taitoviikon päätteeksi, kun niin päätin. 

Innoituksen tähän Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka kirjoitti aiheesta jo vuosi sitten. Mutta koska nyt on kaarevassa aika-avaruudessa lähtenyt liikkeelle niin monia asioita, niin aloitan ihan kokonaan uuden postauksen. 

Jatkuu piakkoin...

Äänekäs viikko

Kissan hännän nostamisesta ja siitä millä kissa elää. Ei kuitenkaan sisällä kissoja.

Nyt vietetään kaikenmoisia viikkoja, muun muassa Taidon ja käsityön viikkoa. Minun osaltani se on ollut äänekäs viikko, sillä olen ihan häpeilemättä tunkenut itseäni esille sinne sun tänne, mutta jotta jokin roti säilyisi, niin voinhan sanoa, että olen tehnyt sen taidon ja käsityön vuoksi. Pistin siis jo helmikuussa vireille Taidon ja käsityön viikon haasteen ja olen sen mukaisesti täyttänyt sosiaalista mediaa päivän asu -kuvilla, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Kuvat olen lähettänyt päivittäin twitteriin aihetunnisteilla  #taitoviikko ja #päivänasu (tuota sivupalkin twitter-aikajanaa rullailemalla ne näkyvät myös niille, jotka eivät ole twitterissä), sekä Taidon ja käsityön viikon facebook-sivulle. Taidon ja käsityön viikon facebook-sivuilla on tietoa myös kaikesta muusta mitä tällä viikolla on meneillään tai tapahtunut.

Ja aivan kuin ei siinä olisi jo tarpeeksi, mutta sattuipa vielä Tekstiiliopettaja-lehti ilmestymään tällä viikolla ja siellä on juttu minun blogistani. Tekstiiliopettaja on mielestäni todella tutustumisen arvoinen lehti kaikille, joita kiinnostaa käsitykulttuuri laajemmin. Osa lehden jutuista löytyy sähköisestä arkistosta.

Ja kun tälle tielle nyt lähdin, niin otan viimeinkin julkisesti vastaan tunnustuksen, jonka Soja Sukkulalla ja neulalla -blogista minulle antoi. Tunnustus on sellainen, että se pitää jakaa kolmelle käsityöblogille ja perustella se lyhyesti. Kaksi muuta blogia, joille Soja antoi tunnustuksen, ovat sellaisia että myös mie voisin ilomielin antaa heille tunnustuksen. Käykääpä siis katsomassa kenelle Soja on tunnustuksen myöntänyt, ja samalla voitte lukea perustelut minun blogini kohdalta, jos haluatte. Nimittäin tässä tulee joku raja vastaan, enkä uskalla niitä tänne kirjoittaa! Vaikka kehut ja usko ja luottamus minua kohtaan tuntuu hyvältä, niin huijarisyndrooma alkaa nostaa päätään ja kuiskii: oletkohan tuon luottamuksen ja kehujen arvoinen?

Mutta onneksi juuri sopivasti Project mamaan ilmestyi Taidon päivänä Hyvän mielen postaus, jonka ensin automaattisesti yhdistin ajankohdan ja nimen perusteella Taidon ja käsityön viikkoon, sillä viime vuonna olin mukana Taitoviikon aloitusspektaakkelissa, jossa UFOt kohtasivat Jättikirjonnan äärellä Hyvän mielen osoituksessa Helsingin rautatieasemalla. Katja arvelee, että kehujen vastaanottamisen vaikeus todennäköisesti johtuu kehupulasta ja sen asian korjaamiseksi hän haastoi ihmiset kehumaan ihmisen päivässä. Jutun kommenteissa aihe jatkuu ihanasti (kaipaan tämän tyyppistä kommentointia enemmän käsityöblogeihinkin) ja siellä muun muassa Hilkka jakaa tämän saamansa neuvon: Kiitä kohteliaisuuksista ja positiivisesta palautteesta yhtä luontevasti kuin kiittäisit hyvästä kupillisesta teetä! Ilahtuneena, kiitollisena, yllättyneenä ja nauttien.

Niin, että kiitos Soja! Kunnioitan sinua ja ihailen työtäsi ja rehellisyyttäsi suuresti ja tunnustuksesti todella merkitsee minulle! Kätken sen sydämeeni ja pimeinä hetkinä annan sen tuoda valoa!

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

 Sanne-Maijalle Hommahuoneeseen, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Hommahuone on riemukas ja elämänmakuinen ja siellä ei haasteita tai hulluttelua pelätä!

Lumiselle Elinalle, joka omien sanojensa mukaan pyydystää valoisia asioita ja se on taivahan tosi! Blogi on täynnä  lämpöisiä välkähdyksiä -  maisemia joissa sielu lepää.

Kutimoivalle Liinalle joka on bloggaajana vanha tekijä, mutta rehellisen käsityöbloggauksen alalla uusi nimi. Liinan tyyli on helposti tunnistettava; omakohtainen, mutta maailmoita syleilevä ja näkökulmassaan raikas käsityöbloggauksen lajityypissä. Erityistunnustus vielä Liinan lukijoille, jotka ovat uskaltautuneet kutimoinnin maailmaan ahkerasti kommentoiden!

Avaruuden nimi

Nimihän on taikasana, loitsu. Eikö olekin?

Minulla on yksi ihminen jota en ole valinnut, vaan hänet on minulle annettu. Kun tein viime syksynä Möbiuksen huivia, ajattelin häntä ja päätin tehdä hänellekin sellaisen. Hän kun on muun muassa fyysikko, niin tuumin hänen arvostavan lämmittävää villaista kappaletta, jolla on vain yksi pinta ja reuna.

En ollut hiiskunut koko asiasta, kun hän otti yhteyttä alkuvuodesta. Sanoi että luki blogistani aatteitani avaruudesta, ja ettei sitä tarvi pelätä, sanana varsinkaan. Nimittäin luonnontieteissä, siellä kuningas-matematiikassa etenkin, avaruudet ovat ihan jokapäiväistä leipää - perustyökalu jota voi soveltaa mihin vain: senkus keksii uuden tilanteeseen ja tarpeeseen sopivan. Ja tämän aika-avaruuden, missä me elämme, nimi on kuulemma Pseudo-Riemannilainen monisto. Entäs se neljäs ulottuvuus sitten:  ei se ole sen kummempaa kuin aika.

Minua aina niin kovasti huojentaa kun asiat saavat nimet. Ja kun avaruus sai nimen, siitä tulikin yhtäkkiä kelpo ystävä, luonnollinen olemisen muoto. Niin kuin vaikka tekstissäni Myttö, jota kirjoittaessani tiesin jo avaruuden nimen. Kun katsoin pihan yli vuorille ja niiden lävitse, neljännesvuosisadan verran menneisyyteen, niin neljäs ulottuvuushan se siinä vain oli täysin näkyvä ja koettava. Ei yhtään pelottava. Pää ei räjähtänyt.

Tein hänelle huivin. Se on valmistunut ja lähetetty jo viikkoja sitten.

Olen kuitenkin pihdannut tämän jutun kirjoittamista. Nimittäin sen lisäksi että tuo ihminen on fyysikko, on hän paljon muutakin, ja hän tarjoutui tekemään minulle kansikuvan tähän blogiin. Ihan noin vain lähetti luonnoksen ja kysyi, että sopiiko jos teen tällasen!

 Ja tällä viikolla se tuli valmiiksi! Se on ihana!

Se on aivan minun näköiseni! Aivan kuin katsoisin peiliin!

Siellä on muun muassa Laululintu, Marta ja Vihreä Rakastavaisten yöauringon sillalta, ja muita juttuja mitä en ole vielä kertonut, ja juttuja joita en vielä tiedäkään. Ja se on tietysti kaareva, koska niin on aika-avaruuskin, ja sitä pitkin asiat vain vierivät ja pistävät liikkelle uusia asioita.

Että tuollainen ihminen minulla on, joka kertoi minulle avaruuden nimen ja tavoitti olemukseni blogin kansikuvaan. Ihminen, jota en ole itse valinnut, vaan hänet annettiin minulle kun olin hyvin pieni.

Veli.

Tintti

Minkä muotoinen on lapanen? Minkä arvoinen on arkinen?

Peukalosta aloitetut pyörylälapaset. Lanka Novitan 7-veljestä, väri Talitiainen.

Muutamia vuosia sitten en juuri lukenut käsityölehtiä enkä norkoillut kauppojen lankahyllyillä. Pari vuotta sitten kun pitkästä aikaa menin lankahyllylle, meinasin lentää Novitan lankojen kohdalla seljälleni innostuksesta: Lintujen ja kukkien värisiä monivärisiä lankoja! Jos tekee monivärisiä lankoja, niin minun mielestäni niillä yhdistetyillä väreillä on parempi olla jokin esikuva. Se on hauskempaa niin, koska silloin niillä väreillä on jokin merkitys jo itsessään ja ne kestävät aikaa paremmin kuin satunnaiset trendivärit.

 Tässä talitiaisen värisessä langassa on mielestäni onnistuttu erinomaisesti. Kuinka monesti niin arkinen ja yleinen asia kuin talitiainen pysäyttää sinut katselemaan ja kuuntelemaan?  Siellä Oulun Anttilan lankahyllyllä ainakin pysäytti.

No, en sillä kertaa kuitenkaan ostanut sitä talitinttilankaa ja myöhemmin iski hätä, kun tajusin, että se onkin poistumassa tuotannosta ja ne olivat ihan viimeisiä, mitä enää oli myynnissä. Mutta kun aikani metsästin, niin löysin sitä vielä eräästä lankakaupasta ja suurella hartaudella ostin kolme kerää. Tämä on ainoa lanka, mitä olen vartavasten hamstrannut. Mulla on toki melkoiset määrät lankoja, joita olen hamstrannut sieltä täältä mutta yleensä sillä perusteella, mitä on tullut vastaan, mutta tämän perässä olen totisesti juossut, jotta voin neuloa jotain talitiaisten kunniaksi. Lapasten lisäksi olen tehnyt tänä talvena sukat. 

Sukat aloitin kärjestä ja raitoja olen vinksoittanut lyhennetyillä kerroksilla. Lyhennettyihin kerroksiin (joista kyllä innostun muutenkin) minut innoitti varmaankin neulesuunnittelija Cookie A. Tai oikeastaan joku blogikirjoitus hänen sukkamallistaan nimeltä Wedge, koska en tosiaan ole koko ohjetta edes nähnyt, mutta idea oli niin hauska että halusin kokeilla. En muista tarkoin mistä luin ensimmäisen kerran Wedgestä, mutta ainakin Missä neuloimme kerran - ja Sukeltelua lankakasoissa-blogeissa ja Noidutuissa näpeissä ja Tuin kutomossa ne ovat olleet puikoilla. Sukkien kantapää ja varren joustinneule ovat Dropsin Fabel-lankaa. Missä neuloimme kerran -blogista löytyy ohjeistusta varpaista aloitettaviin sukkiin ja jälkikäteen tehtyyn kantapäähän.

Loput langat, vähän päälle 300 grammaa, talletan aarteiden joukkoon ja käytän vain erityistapauksissa.

Käsityökevättapahtumia ja HAASTE

Häpeämätöntä mainostusta täysin oman mielenkiinnon, mahdollisuuksien ja päämäärien ajamana.

Tänä keväänä onkin meneillään tai tuloillaan mielenkiintoisia käsityötapahtumia. Listaan ne. 

Keskiviikkona 26.2.2014 on vuoden ensimmäinen Kuukauden Käsitelmä Tiedekulmassa. Aiheena on vääräkätinen käsityö ja työpaja on osa Tiedekulman Aivot-teemaa. Tapahtuma on myös Facebookissa. Kevään muut käsitelmäpäivät ovat 26.3.2014 ja 28.4.2014 Käsitelmät järjestää Tekstiilarit ry (mie mukana).

Kulttuuritehdas Korjaamolla on vielä 9.3.2014 saakka Designpassi-Pop up kauppa, joka promoaa kotimaista designia, ja Outi Pieskin taidenäyttely Asuttu paikka - Ássojuvvon báiki huivin hapsuineen.

TEE ITE - Kajahtaneet kudelmat, hauska ja osallistava näyttely on avoinna Annantalolla 30.3.2014 asti. Siellä on jo käynyt, ja lisätietoa antavat:  Jokke Jokkemaasta, Leena Leenan käsitöistä, Lea Kiertoideasta, Hemminkiläiset, joiden työ on esillä näyttelyssä ja Aimokoulun visuaalisen ilmaisun työpajalaiset, joiden työ sai hopeisen mitalin! Mie sain kukan taustapiruilusta!

Käsityökorttelissa muhii valtakunnanvalloitussuunnitelma!

Taidon ja käsityön viikkoa vietetään 14.4.-20.4.2014. Viikkoon liittyviä tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, eli tarkkailkaa oman asuinseutunne käsityötoimijoita ja järjestäkää itse, jos ei muuten löydy sopivaa tapahtumaa käsityön juhlistamiseksi!  

Mie ajattelin, että Taidon ja käsityön viikko voisi näkyä myös ympäri somea ja minulla on haaste siihen liittyen:

  Haluan haastaa jokaisen Taidon ja käsityön viikolla täyttämään somen Päivän asu -kuvilla joissa on käsityötä olevia elementtejä!

Esimerkiksi tähän tapaan:

Pipon on tehnyt isotäti Elsa,  mummo antoi sen minulle 10 vuotta sitten. Sormikkaat neulottu uutena vuotena. Swantsit norjalaisesta villapaidasta. Kengän paulat ovat pirtanauhaa, kudoin ne Oulussa asuessa.

Idean tähän sain Valaan villapaita -blogista jossa viikon aikana käytetyt neuleet on kuvattu piirtäen.
Idea on heitetty ilmoille Outo lintu linnassa -blogissa viime keväänä.

Huhtikuuhun on vielä aikaa, mutta olen niin innoissani koska en ole ikinä ennen haastanut ketään! Halusin heittää haasteen ilmoille jo nyt, jotta mahdollisimman moni ehtii siitä napata kiinni! Mie haastan mukaan ainakin Sojan Sukkulasta ja neulasta, Rinna Pitsiunelman, Katjun Kannoilta, Kutimoivan Liinan ja Kukka Karkelon ja Teidät Kaikki Muut!

Hauskaa käsityökevättä!

Myttö

Katsoin kauas - pihan yli vuorille, ja niiden lävitse.

Olin kangaskaupassa ihan muissa asioissa, kun palakankaitten joukosta huomasin tämän

ja siitä tuli olo, jonka jäljille en heti päässyt. 

Joten pitihän se sitten ostaa. Kotona mallailin kangasta peilin edessä, kun yhtäkkiä tuli hetki jota mielestäni kuvataan erinomaisesti Scandinavian music groupin laulussa nimeltä Tahdon uudet silmät:

Tahdon uudet silmät,

 joilla näen kauemmas,

 pihan yli vuorille 

ja niiden lävitse. 

Ja niin mie sain kiinni ohuen ohuesta säikeestä joka lähti tästä kankaasta, joka kulki pihan yli vuorille ja niiden lävitse, noin kahdenkymmenen viiden vuoden päähän menneisyyteen,  alle kouluikäisen tummatukan silmien lävitse ja siellä säikeen päässä on Myttö. Kyseessähän on siis lastenohjelma 80-luvulta, jota en todellakaan ole aktiivisesti ajatellut vuosikausiin, mutta nyt muistin sen. Tuon utuisen sinisen värimaailman, joka tähän aikaan vuodesta laskeutuu näillä leveyksillä alkuillasta - joka saa oloni hyvin keväiseksi, koska valo on silloin samanlaista kuin myöhään illalla maalis-huhtikuussa siellä missä synnyin.

Kevät on mielestäni vuodenajoista julmin. Jokin aika sitten kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa soi kappale jonka tunnistin Vivaldin vuodenajoista yhdeksi osaksi, ja ajattelin että tämä kuulostaa minusta keväältä. Mutta itseasiassa se olikin Talvi. Vivaldin Kevät taas on jokin kumma lämpöinen ja kukkiva idylli.  Mutta kun minusta kukat ja lämpö kuuluvat vasta kesään. Kevät on valoa ja epävakautta, voimakkaita kontrasteja ja ristiriitoja. Silmäni eivät ole mitenkään herkät, mutta keväinen aurinko on niille aivan liikaa. Mutta onneksi keväällä on pohjoisessakin sellainen erikoisuus, kuin valo ja pimeys jotka mahtuvat sulassa sovussa samaan vuorokauteen. Kesä taas minusta alkaa siitä, kun kaikki on niin vihreää että sitä tulee silmistä ja korvista kuvotukseen asti. Siellä missä synnyin kukat kukkivat kun kukkivat, ne seuraavat enemmän lämpöä kuin valoa.

Ompelin paidan.

Kansanomaisella kaavoituksella, eli suorakulmaisista paloista.

Kädentielle tuo tilaa kainalotilkku. Pääntien ja helman kanttasin vinonauhalla. Pääntien ompelin käsin, mutta helman hurautin koneella. Sivusaumojen halkoita vahvistamaan ja huolittelemaan ompelin kainalotilkun kokoisista paloista kolmiot.

Ompelin sivu- ja hihasaumat ompelukoneella, mutta huolittelin käsin katesaumoilla. Mulla on tapana ommella katesaumoja noin, että katettava sauma on kiinnitetty nyörin ja hakaneulan avulla pöydän jalkaan, jolloin sauma on vähän pingotuksessa ja ainakin mulle helpompi ommella. Perusteellisen  DIY katesauma -ohjeen on tehnyt Soja Sukkulalla ja neulalla -blogista.

Ei minulla niinkään ole mielessä se säikeen päässä oleva Myttö, joka seikkaili televisiossa 80-luvun hidastempoisessa animaatiossa, vaan se myttö jonka silmien läpi se säie kulkee siellä noin 25:n vuoden päässä. Ajattelin että voisin laulaa hänelle kuten Tahdon uudet silmät -laulussa:

Tahdon uuden äänen jotta voisin kertoa, 

että tahdon uudet silmät,

että tahdon oppia tietämään mitä yritit sanoa. 

Näen jo nyt paljon kauemmas. 

En pelkää vuorovettä enkä vieraita, 

kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi.

Mennään uimaan kallioiden itäpuolelle, 

en pelkää enää vuorovettä enkä vieraita. 

Meri vetäytyy, levä kuivuu harmaaksi. 

Jos joku poimii sen se muuttuu tomuksi.

Ja enkä oikein tiedä tekeekö se kipeää, vai mikä on, mutta itken.