Hienostunut T-paita

Kas näin yhdistetään yhdessä kirjoituksessa vaatteiden kuosittelu ja epigenetiikka.

Keväällä designkaksikko KAKSITVÅ lopetti toimintansa. Kävin loppuunmyynnissä, jossa kaikki lähti uloskantohintaan. Kannoinkin sieltä melkoisen metrimäärän sekä kankaita että lankoja.

Yksi mukaan tarttunut kangas oli vihreä paksu viskoosikangas, jossa on lehti- ja karviaismarjamaisia kuvioita. Tämä tarttui käteen siksi, kun tätä hipeltäessäni tajusin, että aika lailla tätä vihreän sävyä minun silmäni taitavat olla, ja siksi tämä kangas korostaisi niiden väriä.

Ei alkanut vielä tässä vaiheessa toimia, se silmien värien korostuminen.

 Se oli oivallus siksi, kun en ole mieltänyt silmiäni oikein minkään väriseksi. Jotkut pitävät minua ruskeasilmäisenä ja lapsena olen kai ollutkin sitä ihan rehellisesti. Kerran olen nähnyt lammen, jonka vedestä ajattelin, että tuon väriset minun silmäni ovat.

Ottaako siitä selvää?

Halusin tehdä tästä kankaasta vesiputouskauluksisen hienostuneen T-paidan, joten otin esille sen kaavapaperirullan ja ihan tosissani piirsin kaavoja ja kuosittelin. Joka tyypin kaavakirja (Saramäki, Palmu, Piippo. 2011. WSOY) oli iloksi ja hyödyksi monessa vaiheessa.

Liikkeelle lähdin yläosan kaavasta (sininen) jonka leikkasin keskeltä kahtia ja kallistin kappaleita keskiviivan suhteen niin, että pääntiellä alkuperäisen kaavan kulmat ovat 20 cm:n päässä toisistaan. Piirsin uuden helman ja pääntien (punainen). Pääntien olisi kuitenkin voinut suoristaa kokonaan (keltainen), sillä tuon kaareva linjan huolittelu ei ollut kovin yksinkertaista. Suoran pääntien olisi voinut huolitella vain jättämällä tarpeeksi suuren alavaran, joka olisi taittunut nurjalle, eikä pääntiellä olisi ollut mitään ommelta (eikä sinne edes silitetä taitetta, jotta pääntie laskeutuu kauniisti, kuin vesiputous). Kaarevaa reunaa myöten mikään ei kuitenkaan taitu ilman ommelta. Ompelin ensin kapean päärmeen (niin kapean kuin ompelukoneellani pystyi, se ei ole hirmuisen kapea se), ja niinhän se pääntie jäi sitten töröttämään hyvin epävesiputousmaisesti. 

Näin töröttää vesiputous.

Loppujen lopuksi leikkasin samasta kankaasta vinokaitaleen, jolla huolittelin pääntien nurjalta puolelta käsin ommellen.

Mutta tulipa hienostunut T-paita! 

Tunnen tämä ylläni aivan tihkuvan 40-luvun eleganssia (siinä määrin kuin vain mahdun samaan lauseeseen eleganssin/tyylikkyyden kanssa). Tätä on käytetty jo parissakin juhlassa ja arkena vasta onkin. Todisteita löytyy Taitoviikon haasteen loppuraportista. Sieltä löytyy todisteita myös viskoosin ominaisuuksista, eli rypistymistaipumuksesta. Kun tämä paita yllään pistää takin päälle ja liikkuu vähän rivakammin, niin takin alta voikin paljastua vesiputouksen sijaan jokin levoton origamitaittelu.

Ja mikä erikoisinta: kun aloin pitää tätä paitaa, silmäni alkoivat minusta tosiaan näyttää vihreämmiltä. 

Myös silloin, kun paita ei ole ylläni.

Todennäköisesti kyse on vain siitä, että kun sain jotain nimettyä, tai kiinnitettyä sen johonkin (kuten kävi Vihreälle Rakastavaisten yöauringon sillalta), niin siitä tuli todellisempi. Mutta minusta on kiva ajatella silmien värin vaihtumista biologisena tapahtumana.

Tieteen kuvalehden lyhyt artikkeli kertoo, että silmien värin määräävät geenit. Silmien väri voi muuttua aikuisella geenien säätelyn vuoksi, eli siitä johtuen, mitkä geenit aktivoituvat ja minkä geenien toiminta hiljenee. Geenien säätelyyn vaikuttaa ympäristö, ja nämä ympäristön aiheuttamat muutokset voivat periytyä, ja tätä aihetta tutkiva tieteenala on nimeltään epigenetiikka. Jännitävää ajatella, mikähän on säädellyt geenejäni niin, että silmieni väri muuttuu. Ja mitä kaikkea muuta mikä kaikki muu saakaan aikaan! Hmm...Mielenkiintoista, mutta aihe sisältää paljon erikoissanastoa. Yliopistolehden numerosta 3/2013 löytyy artikkeli, jossa aihetta käsitellään niin että tällainen maallikkokin tajuaa. Jos ei jaksa lukea, niin voi kuunnella Yle Areenasta tämän Tiedevartin, joka on julkaistu 29.11.2012. Nimensä mukaisesti ohjelma kestää vain viitisentoista minuuttia.