Iloa ja lämpöä edes jalkoihin

Joka vuosi uutisoidaan se päivä, jolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu siltä vuodelta ja aletaan elää velaksi. Tiedättehän, että myös ihmisellä on tietty määrä aivokapasitettia muita voimavaroja vuoden aikana käytettäväksi. Sen jälkeen kun voimavarat on kultakin vuodelta käytetty, aletaan elää velaksi.  Tyypillisesti omat voimavaransa ylittää viimeistään joulukuussa, jolloin voimavarojen puute ilmenee niin sanottuna joulustressinä. Velkaantuminen jo marraskuussa ei kuitenkaan ole harvinaista varsinkaan huolehtivaisuuteen taipuvaisten opiskelijoiden keskuudessa. Velaksi eläminen loppuvuoden ajan on kiusallista, mutta yleensä siitä selviää vähin vaurioin. Jos velkaantuminen kuitenkin on toistuvaa ja vakavaa, tulee raskaan takaisinmaksun aika vastaan nopeammin ja elämän ehtoo laskeutuu pikemmin kuin mihin elinajanodote antaa viitteitä.

Ajattelin, että en ehkä saa yhtään postausta aikaiseksi joulukuulle, enkä ehkä haluakaan. Mutta muistellaanpa marraskuuta, koska sehän se on mukavaa aikaa! 


Opiskelukaveri ehdotti marraskuussa, että viettäisimme Swants-päivää. Sana swants tulee sanoista sweater pants, eli kyseessä on villapaidasta tehdyt housut. Idean on ilmoille päästänyt tanssija ja neulesuunnittelija Stephen West Westknitsistä, jonka nettisivuilta löytyy ohje kuinka villapaita muuntuu housuiksi. Muistin, että olenkin jo törmännyt Westknitsin swantseihin jo aikaisemmin syksyllä, mutta olin unohtnut asian. Idea oli kuitenkin jäänyt kytemään jonnekin mielenpohjalleni, koska olen tässä syksyn aikana aika monesti huomannut sovittavani puseroita jalkoihin. En siis tarvinnut kovinkaan paljoa yllytystä, kun swantsit oli jo tekeillä.

Lähtökohtana oli tämä miesten villapaita UFF:in muutaman euron päiviltä.

Tässä vaiheessahan on tapana  pahoitella kuvien laatua, kirota päivänvalon puutetta ja harmitella taustan sekavuutta. Minusta kuitenkin on aika hauskaa, että varjon ansioista minulla on ikään kuin neljä kättä. Ja olen oikeastaan melkein ylpeä siitä, että kamerani on vuodelta 2004 ja se on tippunut kahdesti asfaltille, mutta silti se toimii.

Tähän asti seurasin ohjeita, mutta en tykännyt tuosta miten raidat kohdistuvat (tai siis eivät kohdistu) puseron kainalossa, eli swantsien ulkosivulla.

Tuumin, että pääntiestähän saa hyvät taskunsuut, ja kyllähän swantseissa nyt taskut pitää olla kuten kaikissa muissakin vaatteissa, joten harhauduin ohjeista omille teille.

Pistin paitaa vähän palasiksi ja aloin yhdistellä kappaleita uudestaan.

Siinä vierähtiki oikein mukavasti yksi perjantai-ilta, kun yrityksen ja erehdyksen kautta kuosittelin haarasaumaa suoraan vaatteeseen. Olen tosissani, se oli oikeasti hyvin rentouttavaa!

Miten olen voinut elää miltei pari vuosikymmentä ilman villahousuja!

Nämä on ahkerassa käytössä, ainakin yksityisesti.

Swants-päivänä sain pyllyillä swantseissani hyvässä seurassa myös julkisesti.

Tämä on kuulkaa sellainen projekti, jossa akut latautuvat.  

Onko ilo kadoksissa ja paleltaako? Tee swantsit.

Hääräämössäkin on tehty. Laivakissalla on kuvasarja tekovaiheistakin. Kate Davisin (ihan suosikkineulesuunnittelijani!) blogissa on on kuvia Stephen Westin ihan hillittömän tyylikkäistä "varhaisista" swantseista, sekä Davisin omat swantsit. Skude tekele -blogissa on vietetty marraskuuta ihailtavalla hartaudella. 34 luukkuisesta marraskuun yllätyskalenterista paljastuu  swantsit numeron 29 takaa.