Laululintu

Meneillään on Tee ite! -käsityökarnevaali ja Kajahtaneiden kudelmien SM-kilpailut. Tulkaa mukaan! Lisätietoa Ylen Olotilasta ja Facebookista.

Kesän alussa, lukuvuoden viime hetkinä, mietimme ainejärjestömme Tekstiilareiden hallituksessa, että olisi mukavaa tehdä jotain elokuussa Taiteiden yössä. Ideoita heiteltiin ja palloteltiin edes takaisin, taisipa kulua viikkoja. Sitten kävi niin, että 6.6.2013 myöhään illalla yksi idea kuoriutui munastaan ja se oli linnun muotoinen (tästä hetkestä lisää Pesulappu-postauksessa). Ja niin mulla oli päässäni aika vahva mielikuva siitä, mikä olis hauskaa (ainakin minun mielestä) Taiteitten yössä. Tekstiilareiden hallituslaiset eivät vastustaneet, joten jatkoin idean elättelyä.

Kului vajaa viikko ja lueskelin iltasaduksi Hupsistarallaa-blogia, jonne oli juuri ennen lomamatkaa jätetty pikainen viesti Kajahtaneitten kudelmien kokoontumisajoista Lasipalatsin taidekontilla. 

 Seuraavana päivänä oli tarkoitus piipahtaa katsomaan mistä on kyse, mutta sitten istuinkin kontilla monta tuntia, virkkasin, jutustelin ja ideoimme yhdessä ja idea alkoi ottaa materiaalisen muodon.

Ja sellainen se idea on, että minusta olis mukavaa, jos olis sellainen melkoisen iso pyörylä, jota mahtuisi monen monta ihmistä yhtäaikaa virkkaamaan, ja samalla laulettais! Ja kun sen ympyrän taittaa kahtia, syntyy lintu! Laululintu! Se olisi nyt tarkoituksena, että Taiteiden yönä 22.8.2013 Helsingissä Annantalolla kuka tahansa on tervetullut Tekstiilareiden ja ja TEE ITE!:läisten kanssa virkkaamaan ja laulamaan. 

No, jotta olisi iso pyörylä Taiteitten yönä, on kesän aikana tapahduttava jotain. Otin sen kesäprojektikseni ja laululintu alkoi kasvaa pikkuhiljaa kierrätyslangoilla, omilla ja muiden jämälangoilla ja UFO-tilkuilla.

Toisen kontilla vietetyn päivän jälkeen lintu näytti tältä, ja tässä vaiheessa sovin Kittilän taideseura Staalon kanssa markkinavierailusta.

 Olen kotoisin Kittilästä, ja sieltä on kotoisin myös blogini nimi. Yläasteella ja lukiossa kävin taidekerhossa. Meillä oli käytössä taidekerhon tilojen avain, joten saimme maalailla ja taiteilla melkein milloin halusimme. Avaimenperässä oli kai tarkoitus lukea Inspiraatio on mottomme, mutta sinne oli livahtanut kirjoitusvirhe. Kuka tekstin kirjoitti, se on hämärän peitossa. Minun mielestä se oli eräs kultatukka, mutta hän ei muista sitä kirjoittaneensa. Jonkun mielestä se taas oli minun kirjoittama, mutta mie en kyllä muista sitä tehneeni. Mutta minusta se on niin hyvä motto minulle ja käsilleni, että blogi sai siitä nimen.

  Ja Kittilän markkinat ovat olleet kuulkaa lapsesta asti tärkeä tapaus! Nyt kun asun muualla, niiden merkitys on erityisesti siinä, että siellä näkee tuttuja. Olen aikoinaan ollut taideseura Staalon jäsen, joten otin yhteyttä Staalon puheenjohtajaan (jonka blogi on Made in Puljulandia) ja kysyin saanko tulla Staalon markkinanäyttelyyn kasvattamaan lintua ja työpajailemaan, ja totta kai sain!

Lintu näytti tältä, kun markkinaviikonloppu koitti.

Staalon näyttely ja taidekahvila olivat Kittilän lukion aulassa ja siellä minulla oli oma nurkkaus Esa Reivon teoksen alla.

Sinne sai tulla tekehmän itte koko markkinaväki!

Mie olin sielä neljä päivää. Yhteensä noin 22 tuntia. Virkkasin, näin tuttuja, virkkasin, tutustuin uusiin ihmisiin, virkkasin, jutustelin, virkkasin, opetin virkkausta, virkkasin... Suuret kiitokset Staalolle ja markkinaväelle!

No Laululintu sitten:  se alkoi rönsyillä ja kertoa tarinoita.

Muun muassa Pallomerimiehestä, kolmesta siskoksesta, viisauden lähteestä ja toisista siskoksista, jotka ovat kuin omenankukkia, kuin maassa mansikkaisia.

Se kertoi tarinan myös Kumputunturista, josta oli maalannut taulun myös Reino Sipola (lyhyt video hänen Vinttigalleriastaan täällä).

Lisäksi oli myös tarina kestämättömästä mustuudesta ja surusta.

Tältä lintu nyt näyttää rönsyineen kaikkineen.

Moni kysyi, mikä siitä tulee.

Ja vastasin, kun Laululintu ei ehkä ollut kovinkaan paljoa selventävä vastaus, että sen näkee sitten.

Sofi -silmäteräni- taas mielestään tietää tarkalleen, mikä siitä tulee.