sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tammikuu

Tammikuu on kadonnut ja aloitin etsinnät Haavemaasta.



Tein tuollaisia pellavakattausliinoja nelisen vuotta sitten opiskellessani kudontaa. Kattausliina on kude- ja loimipomsia/satiinia ja kuvio on painettu. Kuteen väri määrättiin, koska liinat tehtiin opiskelupaikan myymälään Tuumaan ja tikkiin.  En ehkä itse olisi silloin valinnut tuollaista hempeää vaaleanpunaista. Painokuvio ja sen väritys sen sijaan on itse suunnittelemani.

Kun nämä tulivat valmiiksi, tykkäsin näistä todella paljon ja nimesin ne Tammikuuksi, koska tuon värinen tammikuu minun mielestäni on.

Täällä Helsingissä minun sisäisen kalenterin ja valontajun mukaan hädin tuskin edes on tammikuuta. Valoa on jo vähintään helmikuisesti ja ihania pastelliväritaivaita olen nähnyt vain vilaukselta. Elämänpiirini täällä on sellainen, että hädintuskin edes näen taivasta. Eräänä iltana tajusin, että en muista koska olisin nähnyt kuun paistavan täällä maahan asti, vaikka taivaalla olenkin sen nähnyt. Katuvalot syövät kuun säteet.

Niin että kovasti se minua vaivaa, välissä aivan rintaa puristaa: arktinen kaipuu.

Eräällä kurssilla on juuri aiheena utopiat, ja tajusin että Pohjoinen on minun utopiani (eli "paikka jota ei ole"). Olinkin vähän miettinyt, mitäs tämä on, kun yliopiston ruokalan ikkunasta toivoo Hakaniemen sijasta näkevänsä valkoista aavaa loputtomiin asti. Ensin ajattelin että kyseessä on jokin post-apokalyptinen kuvitelma, mutta kun siihen ei liittynyt mitään ahdistavia tunteita, niin olkoot sitten nimeltään utopia-ajatus.

Törmäsin aivan vähän aikaa sitten sattumalta Katerina Plotnikovan valokuviin, joissa on ihana satumaisen pohjoisen tunnelma (joka on  saatu kuulemma aikaan täysin ilman photoshoppausta). Olin aivan mykistynyt välittömästi ja samalla riemuissani tuttuuden tunteesta. Hyvänen aika, kuinka ihmiselle voikin olla tärkeää nähdä uskomattomissa valokuvissa esimerkiksi mäntyjä tai poroja. Hänen kuviaan löytyy tästä linkistä.
Tämä kuva liikautti minun sielua heti kun näin sen ensimmäisen kerran. En mie mitään yksisarvisia kaipaa, vaan toivon että jos olen niin uupunut, etten enää itse jaksa, niin poro kantaisi minut sinne missä on koti.


I am longing for the arctic again. I made that little table cloth about four years ago, and I think there are the colours of January. I am living now much southern place than where I have born and according to my inner calendar here is no January at all.
I have realized that The North is my Utopia and Wonderland. Luckily there is some people who share my Utopia, for example photographer Katerina Plotnikova. There is something empowering to see some very familiar things like pines and reindeers in her wonderful and dreamlike photos. This picture is my favourite. I am not dreaming of an unicorn but a reindeer to carry me home if I am not able to do it myself.

This song fits for the moments when I just keep bicycling the streets of this city though I would like to mount the reindeer and leave.

 Edu Kettusen kappale Eräänä yönä sopii erinomaisesti tunnelmaan, kun haluaisi nousta poron selkään, mutta kuitenkin vain polkee Mannerheimintietä päästä päähän päivä toisensa jälkeen.
Edu Kettunen on muuten varmasti ainoa joka osaa laulaa autoista ja niillä ajosta niin että sydän pakahtuu.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kirjoneule nostetuilla silmukoilla eli mosaiikkineule

Opin uusia asioita (käsityöllisten lisäksi myös tietoteknisiä) ja logiikkani on torjuvalla kannalla.

Sattuipa kirjastossa käteen Barbara G. Walkerin kirja Mosaic knitting. Kirja on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1976 ja siitä on otettu uusintapainos 2006. Siitä huolimatta tutustuin nyt ensimmäistä kertaa tähän neuletekniikkaan, jota Walker kutsuu mosaic knitting -tekniikaksi. Internetistä löytyi myös nimitys slip stich knitting/colorwork. Suomenkielisiltä sivustoilta löytyi lähinnä epävarmoja mainintoja, joissa on yhdistetty sanat "kirjoneule" ja "nostetut silmukat" tms. Nyt ollaankin sitten jännän äärellä, sillä tekniikkahan tarvitsee suomenkielisen nimen! Palataan siihen myöhemmin, nyt vähän itse tekniikasta.

Tätä varten pitää osata neuloa oikein ja nostaa silmukka nurin neulomatta. Se riittää. Nurjan silmukan osaaminen lisää mahdollisuuksia, mutta ei ole välttämätöntä. Työssä on kerrallaan vain yksi lanka, eli kuviolankaa ei tarvitse kuljettaa työn mukana, kuten perinteisessä kirjoneuleessa.

Silmukan nosto nurin työn oikealla puolella
 Laita puikko nostettavaan silmukkaan samoin kuin nurjaa silmukkaa neuloessa, mutta älä ota langan kiertoa puikolle, Nosta silmukka neulomatta.
Silmukan nosto nurin työn nurjalla puolella
Ota langankierto puikolle ja laita puikko nostettavaan silmukkaan aivan kuten nurjaa silmukkaa neuloessa.
 Nosta silmukka neulomatta.


Walker kertoo kirjassaan miltei pelkästään sanallisesti millainen mosaiikkineuletekniikka on.  Siinä vaiheessa kun hän käy silmukka kerrallaan läpi miten mosaiikkineulemallia luetaan ja neulotaan, hän käyttää englanninkielisten neuleohjelyhenteiden litanioita. Apuna oli muutama kuva, mutta niistä huolimatta hermo ei riittänyt lukemaan sitä kaikkea puikot ja lanka käsissä, vaan halusin heti kaikki mulle ja karkasin internetiin ja siellä pääsinkin jyvälle. Kun välissä tarvitsee vain yhden kuvan, eikä montaa sivua tekstiä. Teinpä sitten sellaisen kuvan (enkä suinkaan piirtänyt ruutupaperille ja ottanut siitä valokuvaa, kuten ensin ajattelin, vaan tein ihan oikeasti tietokoneella!).

Ensimmäinen kuva esittää mosaiikkineuleen mallipiirrosta. Siinä yksi rivi kuvaa aina kahta riviä neuletta, siksi rivinumero on rivin oikeassa ja vasemmassa reunassa eri. Rivinumerot ovat tässä kuvassa oikeakätisesti neuloville. Vasenkätisesti neulottavassa ohjeessa rivinumerointi alkaisi vasemmalta. Hitusesti tummennettu alue kuvaa toistuvaa mallikertaa.

Ja tässä on nyt se kuva, jonka olisin toivonut näkeväni heti alkuunsa, eli yllä oleva kuva neulemerkein aukipiirrettynä ja vielä värillisenä. Violetti kuvaa yllä olevan kuvan valkoisia ruutuja ja oranssi mustia ruutuja.

Tässä sama sileälle neuleelle, sillä mosaiikkineuletta voidaan neuloa sekä aina oikein- että sileällä neuleella.
Tässä sama neulottuna aina oikein (pahoittelen lievää epäterävyyttä).

Sen enempää en aio nyt selostaa tekniikka, kuin että työn aluksi neulotaan kaksi kerrosta yhdellä värillä jotta kuvion alkaessa on jotain mistä nostaa niitä silmukoita, ja tasoneuleessa reunasilmukat neulotaan aina (siis ei nosteta neulomatta ikinä).

Tässä sitten vähän useampia mallikertoja ja värin vaihtoa. Alhaalla on aina oikein neuletta ja ylhäällä sileää neuletta. Nostettujen silmukoiden vuoksi kuvioista ei tule niin täsmällisiä sileässä neuleessa kuin aina oikein neuleessa.


Sileä neule on tietysti omiaan pyöröneuleessa. Neulova narttu on tehnyt tekniikalla ihastuttavaa kukkakuviota. Pikku Unikot -sukkien ja Unikkopelto-huivin neuleohjeet löytyvät hänen bloginsa etusivulta.

 Tykkään dominoneuletekniikasta, jossa kerrallaan neulotaan vain yhtä tilkkua, mutta palat yhdistetään toisiinsa saman tien neuleen edetessä (Dominoneuleojeita löytyy muun muassa Novitan sivuilta sekä Punomosta).  Teinkin heti alkuunsa kokeilutilkun jossa yhdistin mosaiikkineuletta ja dominotekniikkaa. Kuviomallit ovat Walkerin kirjasta, ja tarkoitus oli tehdä neljä erilaista kuviomallia, kaksi aina oikein neuleella ja kaksi sileällä neuleella. Mutta kun kolmantena tein tuon ylhäällä vasemmalla olevan tilkun, järkytyin sen ulkonäöstä niin, että teinkin saman mallin uudestaan aina oikein neuleella. Sileä neule oli nimittäin melkoisen ruman näköistä, joka varmaankin johtui siitä, että valkoinen lanka on ohuempaa kuin sininen. Sileyttäminen teki ihmeitä, eikä tilkku näytä enää yhtään pahalta.



No, se nimiasia sitten.Olen tässä postauksessa käyttänyt nimitystä mosaiikkineule, vaikka oikeastaan en oikein pidä siitä nimestä. Se ei minun mielestäni nimittäin kerro tekniikasta mitään. Dominoneule on minusta hyvä nimitys dominoneuleelle, koska sillä on yhteisiä piirteitä domino-pelin kanssa. Myös illuusioneule (ohje löytyy esimerkiksi Ullasta) on minusta hyvä nimi illuusioneuleelle, koska se kertoo tekniikasta jotain olennaista. Mutta mie en nyt kyllä ymmärrä kuinka mosaiikkineule ja mosaiikit liittyvät yhteen.

Nimitys kirjoneule nostetuilla silmukoilla sen sijaan kertoo kaiken olennaisen, mutta on aika kankea käyttää. Niin että jos keksitte ytimekkään nimityksen, antakaa kuulua ja levittäkää se kielenkäyttöön. Tai sitten jos keksitte selityksen miten mosaiikit ja mosaiikkineule liittyvät yhteen, niin kertokaa sekin, niin sitten hyväksyn nimityksen mosaiikkineule hampaita kiristellen hyvillä mielin.


I happened to find Barbara G. Walker´s book Mosaic knitting and I get  interested in the technique which seems to be not so common in Finland. When I was studying the technique from Walker´s book, I was longing for just one picture, which would have told me all the information I needed. So I made the picture and a few others too.

I am also wondering how can we call this technique in finnish. I wouldn´t like to translate the name mosaic knitting, because I don´t understand what mosaics and mosaic knitting have in common. If I translate the name slip stitch colorwork it tells everything about the technique but is far too long to use: "kirjoneule nostetuilla silmukoilla".
Here Small poppies is a link where you find a lovely mosaic knitting/slip stitch colorwork pattern made by Finnish blogger Neulova narttu.  The pattern is in Finnish but take a look at the pictures!





tiistai 8. tammikuuta 2013

Nopea, hidas, nopea nopea, hidas...

Koreografia erääseen käsityöhön.


Nopea: Saan päähäni että tarvitsen mekon, joka on nopea vetää päälle eikä haittaa miten päin sen päälle vetää, mutta joka silti on suht fiksun näköinen. Kumoan kangasvarastoni lattialle. (Lähtökohtana tälle on se, että on elokuu, asunnossani on tukahduttavan kuuma ja olen kokenut muutamia epätoivon hetkiä kun ovikello soi yllättäen ja yritän riipiä päälleni jotain järkevää.)

Hidas: Oikean kankaan valinta on suuri prosessi. Kun on säästellyt joitain kankaita jo useampia vuosia, vaatii äärimmäistä keskittymistä, jotta kuulisi mikä kangas kuiskaa, että tämä on nyt se projekti, jonka vuoksi olet minua niin huolella kätköstellyt!

Nopea: Oikea kangas löytyy. Otan t-paidan kaavaksi ja leikkaan kappaleet. Ilahdun, kun raidat kohdistuivat, vaikka asialle uhrattiin ajatuksia vasta leikkuun jälkeen.

Nopea: Ompelin neljä saumaa. Päätin, että koska kangas toimii molemmin puolin, niin samoin on tehtävä myös saumojen.

Hidas: Hylkään ompelukoneen, koska perintövempaimen tikin laatu ei riitä siihen, että saumat olisivat näkyvissä. Sovellan kansallispukuoppeja ja alan ommella käsin katesaumoja aina sopivissa tilaisuuksissa. Tilaisuuksia on harvoin. Tämä vaihe on yhä meneillään. Lisäksii mielen rajamailla liikuskelee ajatuksia pääntien muodosta, sekä siitä, pitäisikö hihansuihin laittaa pitsiä vai ei. Ja jos pitää, niin käyttäisinkö kätköjeni pitsejä (olisiko siellä sopivaa?) vai virkkaanko pitsin itse. Tai jos edessä onkin erityisen hidas, hidas, hidas vaihe, niin pitäisikö jopa nyplätä?



Fast, slow. fast, fast, slow...A choreography of a handicraft.

Fast: I decide I have to make something I can dress fast and easy. I overturn my stash on the floor.

Slow: It is almost impossible to decide what to use of the stash. I have been saving some fabrics for years! How can I know is this The Project for some certain fabric?

Fast: I find The Right Fabric. A T-Shirt works as a pattern and I cut the pieces.

Fast: I sew four seams. Because the fabric looks good on both sides, I decide I have to make flat felled seams so I can use the dress also inside out.

Slow: My sewing machines stitch doesn´t look good on both sides. I start to sew by hand every time I have a good moment for that. Those moment are rare. That is why I´m still sewing though I started on August. At the same time I am thinking what kind of neckline I should do and should I put some lace on the cuffs. Would I use lace from my stash? Or should I crochet or even make bobbin lace? Oh well...if I decide to make lace, that step is going to be soooo sloooow....

lauantai 5. tammikuuta 2013

Työllisiä tunnustuksia

Asennoidun uuteen vuoteen kohtaamalla haasteen.

Soja sukkuloineen ja neuloineen haastoi minut mukaan kertomaan 8 työhön liittyvää totuutta itsestäni.Tässäpäs niitä sitten piisaa: kahdeksan totuudellista  tarinaa työstä.

1. Yksi kesätyöni teini-ikäisenä oli kirkon esittelijä. Työhön kuului kirkon historiasta kertominen kävijöille ja muun muassa siivoaminen. Hauskaa oli se, että pääsi tekemään kaikkea sellaista, mitä yleensä ei voi kuvitella tekevänsä kirkossa. Kuten parikymmentä senttisen avaimen haku piilopaikasta aamuisin  ja kirkon oven avaaminen, pölyjen pyyhkiminen sekä alttarivaatteiden vaihto. Ja valtavan vihkiryijyn kantaminen sakastin kaapista alttarin eteen ja sen imurointi ennen vihkitilaisuutta. Ja vihkimisen jälkeen sain sakastista laittaa hääkellot soimaan.

2.Paikka, johon olen tosissani halunnut töihin teini-ikäisenä on kotipaikkani kotiseutumuseo. Ja kyllä mie sinne pääsinki parina kesänä. Sittemmin olen ollut artesaaniopintoihin liittyvissä työharjoittelussa kahdessa eri museossa. Muistan, kuinka viimeisessä työharjoitelumuseossa sanoin, että kyllä minua museotyö kiinnostaa, mutta en mie kyllä halua opiskella mitään museoalaa. Mutta kuinkas sitten kävikään...

3. Artesaaniopintoihin liittyvissä työharjoittelussa olen ollut myös käsityöläisillä/yrittäjillä. Ensimmäinen oli tuttu värjäri kotiseutuni perukoilta. Asuinpaikkana viikot oli pikku mökki pellon toisella puolella, jossa huvina oli lähinnä radion kuuntelu ja lukeminen. Ilmankos viihdyin niin paljon sielä työhuoneella värjäämässä ja kutomassa. Sitten oli vuorossa kotiseudun toiset perukat 90 vuotiaan käsityöläisen tykönä, jonka tunsin entuudestaan vain nimeltä. Asuin viikot hänen talossaan ja opin kehräämään rukilla. Sattu olemaan kovat pakkaset ja lehtimiehiä juoksi tekemässä juttuja, kuinka kylän vanhin asukas pärjää 50 asteen pakkasessa. Sitte vaihtu koulu ja lähin työharjoitteluun kansallispukukolmosille. 10 viikon aikana asuin kolmen eri perheen luona ja työskentelin kolmen eri yrittäjän työhuoneilla. Muuta en tiennyt etukäteen, kuin että nämä yrittäjät tekevät sellaista mitä haluaisin oppia. Ja ovat vissiin aika ystävällistä sakkia, ku lupaavat minut majoittaa viikkokausiksi koteihinsa, ku toiselta puolelta suomea haluan tulla niille oppiin.

4. Olen aina vain jatkanut opintoja, kun en ole kokenut olevani valmis mihinkään ammattiin. Sen sijaan olen kyllä aina tiennyt, mitä haluan vielä oppia.

5. Kerran kun oli tarve saada töitä joulun ajaksi, minut valtasi outo halu tehdä jotain sellaista mitä en voi kuvitella tekeväni. Suunnitelmissa oli muun muassa puhelinmyynti, mutta siihen ei sentään tarvinnut ryhtyä. Sen sijaan menin Alkoon myyjäksi.Yhden kesän olen myös vuokrannut asuntoja. Ei sekään ollut kyllä ihan minun juttu.

6. Haaveilen osuuskunnasta, mutta en usko että minusta olisi yrittäjäksi (kun näin sanon, niin saapa nähdä parin vuoden kuluttua että mihin on tullut päädyttyä...).

7. En tiedä mikä minusta tulee isona, mutta haaveilen jo kovasti työelämästä, kun esikouluun mentyäni olen opiskellut ilman välivuosia tähän asti.

8. Tarkoituksenani ei ollut alkaa opettajaksi, kun aloitin käsityötieteen opinnot, mutta saattaa minusta tullakin opettaja.

Pistän haasteen eteenpäin kaikenmoisille opiskelukavereille.
Even spaces
Handicraft happens
Kiertoidea
HurdyGurdy Life